200 vuotta sitten: Mutkikas kiista haaksirikkolaivasta

Tammisaaren tullikamarin piirissä oli syksyllä 1820 haaksirikkoutunut laiva. Sen aikomuksena ei ilmeisesti ollut ollenkaan poiketa Suomeen. Alus oli ajautunut maihin Pohjan pitäjän alueella ja se vietiin Tammisaaren kaupunkiin. Tullin näkökulmasta oli kyse ns. rantautumisasiasta. Laivan lasti oli iso ja arvokas, eikä sitä luultavasti olisi koskaan tuotu Suomeen. Lastista syntyi erikoinen kiista, josta päätullijohtokunta kertoi kantansa senaatille huhtikuun 1821 alussa.

Preussilainen kaljaasi John & Carolina oli ollut matkalla Pietariin kapteeni I.G. Neumannin johdolla Ranskan Bordeaux´sta. Tavaraa oli paljon: 370 tynnyriä erilaisia ranskalaisia viinilaatuja ja kolme laatikollista ”hienompia laatuja” pulloissa. Tynnyrin koosta riippuen viiniä oli siis arviolta 70–100 000 litraan. Viinin lisäksi laivassa oli ollut 10 tynnyriä siirappia sekä 12 paalia paperia, 7 paalia pullonkorkkeja ja pieni erä viinietikkaa. Tavarat oli tilannut J. Heimburgerin huolintaliike Pietarissa. 

Kaupungin edustajat eivät halua maksaa tullimaksuja

Tammisaaren tullikamari oli ottanut aluksen lastin haltuunsa, sillä se halusi varmistaa kruunulle kuuluvat tullimaksut. Lasti voitiin myydä tullihuutokaupassa, kun kaikki tavara oli asiaankuuluvasti leimattu ja tapahtumasta kuulutettu Finlands Allmänna Tidningissä eli suuriruhtinaskunnan virallisessa lehdessä. 

Tullikamari vaati tullimaksujen kantamista tavaroista, mihin Tammisaaren kaupungin edustajat eivät kuitenkaan halunneet suostua.  Määräysten mukaan rantautuneiden ja vahingoittuneiden tavaroiden huutokauppahintaan piti sisällyttää myös tullimaksut. Lisäksi ulkomaisella aluksella tuotavista tavaroista oli aina maksettava 40 prosenttia korkeampi tulli kuin kotimaisella laivalla tuoduista. 

Pietarilainen huolitsija Heimburger ja Tammisaaren kaupungin edustajat olivat sitä mieltä, ettei heidän tarvinnut maksaa näin korkeita tullimaksuja. Tullijohtokunta taas katsoi, että Tammisaaren tullikamari oli toiminut oikein määrätessään tavaroille tullit. Se viittasi ennakkotapaukseen vuodelta 1814, joka koski Hiittisten saaristoon haaksirikkoutunutta laivaa nimeltä Iris ja sen lastina ollutta puuvillalankaa. Lanka oli myyty Turussa huutokaupalla ja siitä oli kannettu tullimaksut. Nyt oli kuitenkin kyse vieläkin arvokkaammasta lastista. 

Tammisaaren kaupungin maistraatin raatimiehet Gottlieb Kessner, Henric Tallqvist, Gustaph Adolph Grenfors ja Carl Adolph Westlin olivat valittaneet keisarilliselle majesteetille paikallisen tullikamarin toiminnasta. Valittajien mukaan Tammisaaren tullikamari oli estänyt Tammisaaren huutokauppakamaria myymästä haaksirikkoutuneen laivan lastia.  Suomen senaatti oli ottanut valituksen käsiteltäväkseen, ja maaliskuussa 1821 se oli pyytänyt päätullijohtokunnalta lausuntoa, jonka päätullijohtokunta lähetti 6. huhtikuuta 1821.

Arvolasti heilutti jopa Suomen kauppatasetta

Päätullijohtokunta totesi 200 vuotta sitten päivätyssä lausunnossaan, että kaikki maahan tuotavat tavarat olisivat tullikamarin huostassa siihen saakka, kunnes tullimaksut oli määrätty ja ne oli maksettu. Viimeisin ruotsalainen säädös asiasta oli annettu 18. tammikuuta 1808 ja oli yhä voimassa Suomessa.

Tavaroiden tuonti Suomeen oli tuolloin vähäistä. Vähäistä oli myös laatuviinien kulutus. Tällaista viinimäärää tuskin koskaan olisi tuotu maahan suomalaisella laivalla yhdellä kertaa. Preussilaislaivan lasti oli niin arvokas, että se vaikutti jopa Suomen kauppataseeseen. Samoin viineistä kannetut tullimaksut lisäsivät huomattavasti valtion tuloja. Lisäksi huutokaupassa oltiin myymässä John & Carolinan hylkyä, köysiä ja muuta irtaimistoa. 

Miten huutokaupassa sitten kävi?

Valtio ei jäänyt osattomaksi tullihuutokaupasta, sillä sille kuului lain mukaan osuus kauppahinnasta. Elokuun 1821 Tullin korjatussa vuosikertomuksessa todetaan tullinkantolukujen vuodelta 1820 nousseen korkeiksi nimenomaan preussilaisen laivan lastin vuoksi. On mahdollista, että huutokauppa tapahtui vasta vuonna 1821, ja se saattoi olla syynä, että vuoden 1820 tilejä piti korjata niinkin myöhään. Voidaan kuitenkin olla varmoja, että tullihuutokauppa pidettiin ja tullit lastista todella maksettiin.

Kuva: Tammisaaren kaupunki 1800-luvulla mereltä nähtynä. O.C. Kleineh, G.W. Edlund. Kuva on julkaistu Z. Topeliuksen teoksessa En resa i Finland 1872–74. Museovirasto. 

Lähteet: Tullihallituksen I arkisto (KA); Finlands Allmänna Tidning; Åbo Tidningar

Tullin historiasarjassa käsitellään erilaisia pyöreitä vuosia täyttäviä tapahtumia tullitoiminnan historiasta. Tänä vuonna keskitymme erityisesti siihen, kuinka himoitut tuotteet ovat liikuttaneet ihmisiä kautta aikojen.