Euro-Välimeri-kumppanuuteen perustuva sopimusverkosto

Välimeren maat ovat tulleet asteittain mukaan paneurooppalaiseen vapaakauppaverkostoon. Maat ovat muodostaneet uuden laajennetun alkuperäkumulaatioalueen, jota nimitetään Euro-Välimeri-kumulaatioalueeksi.

Paneurooppalainen vapaakauppaverkosto on laajentunut Euro-Välimeri-kumulaatioalueeksi

Paneurooppalaiseen vapaakauppaverkostoon kuuluvat EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Islanti, Norja, Sveitsi (myös Liechtenstein) ja Turkki. Tämä kumulaatioalue on laajentunut kattamaan myös Välimeren maat sekä Färsaaret. Alueeseen kuuluvat Välimeren maat ovat Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Länsiranta ja Gazan alue, Marokko, Syyria ja Tunisia. Laajentumisen tuloksena on syntynyt joukko maaryhmiä, joiden sisällä voidaan soveltaa laajennettua kumulaatiota. Myös Länsi-Balkanin maat sekä Moldova ja Georgia ovat jo osittain liittyneet tähän sopimusverkostoon.

Sopimusverkostossa siirrytään asteittain soveltamaan yhtä yhteistä alkuperäsäännöstöä (yleissopimus eli konventio) yksittäisten vapaakauppasopimusten alkuperäsääntöjen sijaan.

Mitä kumulaatiolla tarkoitetaan?

Kumulaatio tarkoittaa sitä, että tuotteen valmistuksen ei tarvitse tapahtua kokonaan yhden sopimusosapuolen alueella, esimerkiksi EU:ssa, kuten alkuperäsäännöissä edellytetään, vaan tuote voi saada alkuperäaseman, vaikka sen valmistuksessa käytettäisiin toisen sopimusosapuolen, eli esimerkiksi Sveitsin, alkuperää olevia raaka-aineita. Esimerkiksi vaatteiden valmistuksessa alkuperäsääntö on usein ”valmistus langasta”. Jos valmistus EU:ssa ei ala lanka-asteelta, vaan käytetään Sveitsin alkuperätuotetta olevaa kangasta, niin sveitsiläiseen kankaaseen sovelletaan kumulaatiota ja tuote voidaan luokitella alkuperätuotteeksi .