Alkuperä
Tavaran alkuperällä tarkoitetaan sitä, missä maassa tavara on pääosin valmistettu. On tärkeää erottaa toisistaan kaksi eri alkuperän tyyppiä:
- tavaran alkuperä, jonka perusteella voi saada tullietuuksia eli alennuksia tulleihin tietyille tavaroille. Lue lisää tullietuudesta alkuperän perusteella.
- tavaran alkuperä, joka ei liity tullietuuksiin. Tällöin puhutaan tavaran yleisestä alkuperästä. Lue lisää yleisestä alkuperästä tältä sivulta.
Tavaran yleinen alkuperä
Kun alkuperä ei liity tullietuuksien myöntämiseen, käytetään tavaran alkuperän määrittämiseksi yleisiä alkuperäsääntöjä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi
- tuonnin yleisten tullitasojen soveltaminen
- tuonnin määrällisten rajoitusten hallinnointi
- polkumyynnin vastaiset toimenpiteet
- tullitilastointi sekä muut kaupalliset syyt.
Tavaran alkuperämaa on pakollinen tieto tuonnin tulli-ilmoituksessa.
Yleisten alkuperäsääntöjen mukaan kokonaan jossain maassa tuotetut tai valmistetut tuotteet ovat tämän maan alkuperää. Tuotteet, jotka valmistetaan useammassa kuin yhdessä maassa, ovat sen maan alkuperää, jossa tuotteen viimeinen merkittävä valmistus tai käsittely on suoritettu. Unionin yleiset alkuperäsäännöt saattavat poiketa muiden maiden vastaavista säännöistä. Tämän vuoksi sama tuote voi saada eri alkuperän riippuen siitä, minkä maan alkuperäsääntöjä sovelletaan. Tuonnissa tuotteen alkuperämaa määräytyy yleensä tuontimaan sääntöjen perusteella.
Yleisen alkuperän osoittaminen
Tuojilla on oltava todisteet siitä, mistä alkuperämaasta tuotteet ovat peräisin. Todisteita tavaroiden yleisestä alkuperästä voi esittää esimerkiksi valmistus- ja jalostusprosessin dokumentaatiolla, materiaalitodistuksilla, tuotantokuvauksilla ja muilla kaupallisilla asiakirjoilla.
Yleisen alkuperän alkuperätodistuksia myöntävät yleensä eri maiden kauppakamarit. Yleisen alkuperätodistuksen perusteella ei koskaan myönnetä alennettua tullikohtelua eli etuuskohtelua, ellei siitä ole tullilainsäädännössä erikseen säädetty tietyille erityistuotteille. Huomioi, että pelkästään yleinen alkuperätodistus ei ole riittävä todiste yleisestä alkuperästä.
Neuvoston asetuksen (EU) 833/2014 3 g- artiklan 1. kohdan d-kohdassa kielletään liitteessä XVII lueteltujen rauta- ja terästuotteiden tuonti tai ostaminen EU:hun 30 päivästä syyskuuta 2023 alkaen suoraan tai välillisesti, jos tuotteiden jalostuksessa kolmannessa maassa on käytetty tiettyjä Venäjältä peräisin olevia rauta- ja terästuotteita.
Tämän vuoksi tuojien on tuontihetkellä esitettävä näyttö siitä, mistä alkuperämaasta jalostuksessa käytetyt rauta- ja terästuotteet ovat, jos tuotetta on jalostettu EU:n ulkopuolisessa maassa.
Miten alkuperämaa osoitetaan?
Asetuksessa ei ole säädetty, mitkä asiakirjat katsotaan näytöksi. Esimerkiksi seuraavilla asiakirjoilla voi kuitenkin esittää näyttöä tuotteen alkuperämaasta:
- Erilaiset alkuperäselvitykset (esim. alkuperätodistus)
- Tekniset tuotetiedot ja tuotantokuvaukset
- Viranomaisten asiakirjat
- Teolliseen prosessiin liittyvät asiakirjat (esim. valmistus- ja jalostusprosessin dokumentaatio ja valmistajan materiaalitodistukset, kuten Mill Test Certificate)
- Dokumentit maantieteellisistä merkinnöistä
- EU:n ulkopuolisen maan laatimat alkuperä- tai luokittelupäätökset
- EU:n ulkopuolisen maan tulli-ilmoitukset ja niiden sisältämät tiedot.
Ilmoita tulli-ilmoituksessa asiakirjatodisteet negaatiokoodilla ”Y824 (todisteet tuotteen jalostamiseksi kolmannessa maassa käytettävien rauta- ja teräspanosten alkuperämaasta)”.
Tulli arvioi näytön riittävyyden tapauskohtaisesti
Tulli harkitsee näytön riittävyyden tapauskohtaisesti. Jos alkuperämaasta ei esitetä näyttöä, Tulli ei hyväksy tullausta. Esimerkiksi pelkästään alkuperätodistus ei ole riittävä näyttö. Tulli ei anna etukäteen hyväksyntää asiakirjoista tai niiden riittävyydestä, vaan arviointi tapahtuu tarvittaessa tulli-ilmoituksen käsittelyn yhteydessä.