Tullin historiaa: EU-jäsenyys

Euroopan integraatio lähti 1980-luvun puolivälissä liikkeelle uudella vaihteella. Aluksi vain harvat uskalsivat nähdä Suomen Euroopan yhteisön jäsenenä. Pitkään Suomi keskittyi liittymään mukaan vain Euroopan talousalueeseen, joka oli eräänlainen laajennettu versio vapaakaupasta.

Euroopan talousalueen ja EU:n jäsenyys vaativat Tullilta paljon valmistelua, sillä valtaosa muutoksista koski tavalla tai toisella Tullin hoitamia asioita. Käytännössä Euroopan unionin jäsenyys tarkoitti sitä, ettei kaikkia maahan tulevia tavaroita enää tulliselvitetty ja tullattu. Kansallisen tavaraverotuksen valvonta jäi silti 1.1.1995 jälkeen Tullin tehtäväksi myös sisärajoilla.

Tulli alkoi soveltaa EU:n tullilainsäädäntöä. Tulliselvitysasiat siirtyivät EU:n komission vastuulle. Sen johdolla aloitettiin EU:n tulliohjelmat, joista ensimmäinen oli nimeltään Tulli 2000. Ohjelma edellytti, että jäsenmaiden tullilaitokset toimivat käytännössä kuin yksi yhteinen EU:n tullilaitos.

Ulkorajoilla Tullin oli terävöitettävä otettaan. Osin tähän vaikutti myös itä- ja etelärajan tavaraliikenteen vilkastuminen, joka vaati aiempaa huomattavasti enemmän huomiota. EU-jäsenyyteen liittyi myös Suomen kehittyminen Venäjän tuontitavaraliikenteen kauttakulkumaaksi, mikä vaikutti mm. tavaran varastointiin ja tullivarastojen kehitykseen. Tullivalvontaan tällä liikenteellä oli huomattava vaikutus. Vuonna 2000 Vaalimaalla aloitti toimintansa ajoneuvoille tarkoitettu kiinteä läpivalaisulaitos.

Sisärajojen vapaa liikkuvuus toi erityisen isoja haasteita, koska tulliselvitystietoja saapuvista tavaroista ei enää saatu. Tiedonhankinta korostui ja kansainvälistyi. Jo 1970-luvulta lähtien yhteistyö eri maiden tullilaitosten kanssa oli ollut tiivistä, mutta EU:ssa tulliviranomaisten yhteistyöstä tuli arkipäivää. Yhteistyötä tehtiin paljon myös Baltian maiden ja Venäjän kanssa.

Kuva: Tulli jatkoi näytteiden ottamista maahantuotavista elintarvikkeista myös jäsenyyden oloissa.