Tullin historiaa: Kieltolaki
Paloviinan tuonti oli ollut kiellettyä jo vuodesta 1811 lähtien. Viinan salakuljetus työllisti Tullia koko 1800-luvun. Tuontikielto pysyi voimassa itsenäistymiseen saakka. Vuonna 1907 ensimmäinen yksikamarinen eduskunta sääti yksimielisesti voimaan alkoholin kieltolain. Laki kuitenkin tuli voimaan vasta 1. kesäkuuta 1919.
Heti kesällä 1919 alkoi alkoholin salakuljetus. Tulli oli uuteen tehtävään varsin huonosti valmistautunut, vaikka sillä olikin autonomian ajan peruna paljon merikalustoa. Valtaosa tullialuksista oli vanhentuneita ja liian hitaita. Ensimmäisen puolen vuoden aikana saatiin takavarikkoon reilut 4 000 litraa spriitä ja 3 600 litraa muita väkijuomia. Kieltolain alkuvuosina valtaosa takavarikoista tehtiin kalastusaluksista tai kauppalaivoista. Suurimmat kerralla takavarikoidut määrät olivat joitakin satoja litroja.
Salakuljetus laajeni nopeasti. Tullirikosten kokonaismäärä oli 1920-luvun puolivälissä noussut moninkertaiseksi. Pääosa noususta johtui kieltolaista. Tullia moitittiin tehottomaksi, mutta valvonnan suurin ongelma oli määrärahojen ja valtuuksien puute. Venekalustoon saatiin parannusta vasta 1920-luvun lopulla.
Salakuljetus muutti muotoaan. Alkoholi säilytettiin rahtilaivoissa aluevesirajan ulkopuolella ja noudettiin niistä nopeilla moottoriveneillä. Tarvittiin aluevesien valvontaan keskittynyt viranomainen, jolla oli myös riittävät voimankäyttövaltuudet. Pääosa salakuljetuksesta oli saksalaisperäisten ammattimaisten organisaatioiden käsissä.
Tullin ohella kieltolakia valvoi myös poliisi. Merellä tapahtuvaa salakuljetusta tuli kesästä 1930 lähtien valvomaan myös Merivartiolaitos, jolle Tulli luovutti laivansa ja moottoriveneensä. Tästä eteenpäin pääosan alkoholitakavarikoista teki Merivartiolaitos. Tulli kuitenkin vahvisti takavarikot ja toimi tullirikosten syyttäjänä.
Kieltolain todettiin aiheuttavan vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, koska valvonta oli vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Alkoholin täyskiellosta päätettiin luopua neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen, ja 5. huhtikuuta 1932 valtion alkoholikaupat avasivat ovensa. Alkoholia voitiin jälleen alkaa tullata ja verottaa. Korkean verotuksen vuoksi alkoholisalakuljetus jatkui silti toiseen maailmansotaan saakka. 1950-luvulla se alkoi uudelleen, kun kauppalaivoja oli satamissa jälleen entistä enemmän.
