Tullilaboratorio

Tullilaboratorio on maa- ja metsätalousministeriön nimeämä kansallinen vertailulaboratorio elintarviketurvallisuudessa. Vertailulaboratoriotoiminnan tarkoituksena on varmistaa, että viranomaisvalvonnan tulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Tullilaboratorion tehtäviä kansallisena vertailulaboratoriona on 

• toimia yhteistyössä EU:n alueen muiden vertailulaboratorioiden kanssa ja osallistua vertailulaboratorioiden välisiin vertailuihin sekä niiden järjestämiin koulutuksiin
• järjestää tarvittaessa koulutusta erilaisten virallisten laboratorioiden henkilöstölle
• koordinoida erilaisten virallisten laboratorioiden toimintaa laboratorioissa käytettävien menetelmien yhdenmukaistamiseksi ja parantamiseksi
• järjestää tarvittaessa erilaisten virallisten laboratorioiden välisiä vertailuja tai pätevyystestejä, seurata laboratorioiden menestystä ja raportoida tulokset toimivaltaisille viranomaisille
• varmistaa EU:n vertailulaboratorioiden tarjoamien tietojen välitys toimivaltaisille viranomaisille ja erilaisille virallisille laboratorioille
• tarjota toimivaltaisille viranomaisille tieteellistä ja teknistä apua monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien ja hyväksyttyjen koordinoitujen valvontaohjelmien täytäntöönpanoa varten
• tarvittaessa validoida reagensseja ja reagenssieriä, ylläpitää ajantasaisia luetteloita saatavilla olevista vertailuaineista ja -reagensseista sekä tällaisten aineiden ja reagenssien valmistajista ja toimittajista.

Tullilaboratorion vertailulaboratorioalueiden tutkimusalueet

• Ei-eläinperäiset elintarvikkeet ja yhdistelmätuotteet:
  • Mykotoksiinit ja kasvitoksiinit
  • Metallit ja typpiyhdisteet
  • Jalostuksesta peräisin olevat vierasaineet
  • Elintarvikeparanteet
• Viljat, hedelmät ja vihannekset:
  • Kasvinsuojeluainejäämät
  • Yksittäisjäämämenetelmät
• Muuntogeeniset elintarvikkeet
• Elintarvikekontaktimateriaalit
• Elintarvikeparanteet

Tutkimme elintarvikkeista Tullilaboratoriossa muun muassa ravintoaineita, elintarvikeparanteita, mikrobeja, allergeeneja, vierasaineita, raskasmetalleja ja radioaktiivisuutta.

Ravintoaineet, kuten hiilihydraatit, rasvat, proteiinit, kivennäisaineet ja vitamiinit, ovat ravinnossa olevia yhdisteitä, jotka ovat tarpeellisia elimistölle. Tutkimme ravintoaineita elintarvikkeista ja valvomme, että niiden pakkausmerkinnät ovat paikkansapitäviä.

Elintarvikeparanteita elintarvikkeisiin lisäämällä vaikutetaan elintarvikkeiden säilyvyyteen, makuun, ulkonäköön tai rakenteeseen. Paranteet ovat lisäaineita, aromeja ja entsyymejä. Lisäaineiden turvallisuus arvioidaan ennen niiden hyväksymistä.

Mykotoksiinit eli homemyrkyt ovat homesienten tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä. Kasvitoksiinit ovat kasvien tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä. Ne voivat aiheuttaa äkillisiä sairastumisoireita, mutta usein vasta pidempiaikainen altistuminen aiheuttaa vakavia terveyshaittoja, kuten munuaisvaurioita ja syöpää. Näitä valvotaan erityisesti riskiraaka-aineista, joita ovat muun muassa viljat, pähkinät, mantelit, viikunat, rusinat, mausteet ja kahvi.

Mikrobit ovat haitallisia pieneliötä, jotka pilaavat elintarvikkeita ja voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Tällaisia mikrobeja ovat muun muassa Bacillus cereus, Clostridium perfringens, listeria ja salmonella. Myös mikrobeihin kuuluvat virukset, kuten norovirus ja hepatiitti A, voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen.

Torjunta-aineet ovat yhdisteitä, joilla suojellaan kasveja ja kasvituotteita tuhohyönteisiltä ja kasvitaudeilta, torjutaan rikkakasveja sekä vaikutetaan kasvien ominaisuuksiin. Vihanneksista, hedelmistä ja marjoista sekä luomutuotteista tutkimme, onko niissä torjunta-ainejäämiä. Luomutuotteista eli luonnonmukaisen tuotannon tuotteista tutkimme, onko niissä käytetty torjunta-aineita, jotka eivät ole sallittuja luomutuotannossa.

Allergeenit ovat elintarvikkeissa esiintyviä ainesosia, jotka voivat aiheuttaa elimistössä allergisen yliherkkyysreaktion. Yleisimpiä allergeeneja ovat maito, muna, kala, äyriäiset, viljat ja maa- sekä hasselpähkinät. Tuotteen pakkausmerkinnöissä täytyy mainita, jos elintarvike on allergeeni. Allergeeni voi päätyä elintarvikkeeseen myös elintarvikkeen valmistusprosessin virheen vuoksi.

Vierasaineet, kuten PAH-yhdisteet, akryyliamidi ja raskasmetallit, ovat yhdisteitä, joita voi muodostua elintarvikkeeseen tahattomasti sen prosessoinnin, tuotannon tai säilytyksen aikana. Ne voivat olla peräisin myös ympäristöstä. Eri vierasaineiden myrkyllisyys ja niiden aiheuttamat terveyshaitat vaihtelevat.

Raskasmetallit, kuten elohopea, lyijy, kadmium ja arseeni, ovat myrkyllisiä alkuaineita, joita on ympäristössä luonnostaan hyvin pieniä määriä. Raskasmetallit kertyvät elimistöön altistuksen seurauksena ja ne poistuvat elimistöstä hyvin hitaasti.

Radioaktiivisessa säteilyssä vapautuu ionisoivaa säteilyä, kuten gammasäteilyä. Esimerkiksi riistassa, sisävesistöjen kaloissa ja metsäsienissä ja -marjoissa saattaa esiintyä radioaktiivisuutta, joka on peräisin esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuksista.

Geenimuuntelu tarkoittaa sitä, että kasvin perimää muunnellaan geenitekniikan keinoin. Geenimuunneltuja kasveja käytetään muuntogeenisten elintarvikkeiden raaka-aineina. Tuotteen pakkausmerkinnöissä täytyy mainita, jos tuote on muuntogeeninen elintarvike.

Säteilytys tarkoittaa elintarvikkeen käsittelyä ionisoivalla gamma- ja beetasäteilyllä, joka parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä tappamalla siinä olevat vieraat solut, jotka ovat peräisin hyönteisistä, bakteereista ja toukista. Säteilytys ei tee elintarvikkeesta radioaktiivista, eikä säteilytyksestä ole havaittu olevan haittaa kuluttajan terveydelle. Tuotteen pakkausmerkinnöissä täytyy mainita, jos elintarviketta on säteilytetty.

Tulli valvoo elintarvikekontaktimateriaaleja, kuten elintarvikepakkauksia ja ruokailu- sekä keittiötarvikkeita. Elintarvikekontaktimateriaaleja ovat sellaiset materiaalit ja tavarat, jotka ovat kosketuksissa elintarvikkeeseen.

Tullilaboratoriossa tutkimme, siirtyykö elintarvikekontaktimateriaalista terveydelle vaarallisia kemikaaleja elintarvikkeeseen. Kemikaaleja ei saa siirtyä sellaisia määriä, jotka voisivat vaarantaa ihmisen terveyden, aiheuttaa sopimattomia muutoksia elintarvikkeen koostumukseen tai heikentää elintarvikkeen aistinvaraisia ominaisuuksia. Tutkimuksissa elintarvikkeet tai niitä jäljittelevät elintarvikesimulantit ovat kosketuksissa elintarvikekontaktimateriaalien kanssa tietyn ajan tietyssä lämpötilassa. Testausolosuhteet valitaan tuotteen ennakoidun käyttötarkoituksen mukaan. 

Tutkimme pääasiassa keraamisia, metallisia, lasisia, muovisia ja silikonisia elintarvikepakkauksia, ruokailu- ja keittiötarvikkeita sekä pienkodinkoneita. Tutkimme esimerkiksi raskasmetallien, kuten lyijyn, kadmiumin, kromin ja nikkelin, siirtymää elintarvikkeeseen. Melamiinista ja polyamidista (eli nailonista) valmistetuista tavaroista tutkimme muun muassa syövälle altistavien aineiden siirtymää. Silikonisista materiaaleista tutkimme haihtuvien yhdisteiden, kuten liuotinainejäämien, määrää. Maahantuojan, myyjän ja valmistajan täytyy pystyä osoittamaan, että elintarvikekontaktimateriaalit ovat elintarvikekelpoisia.

Elintarvikkeen merkinnät, mainonta, esillepano ja pakkaukset eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan. Elintarvikepetoksella tavoitellaan tahallisesti rahallista hyötyä.

Elintarvikepetos voi olla esimerkiksi elintarvikkeen koostumuksen muuttamista esimerkiksi korvaamalla tai laimentamalla kalliimpi raaka-aine halvemmalla raaka-aineella, kuten myymällä hevosenlihaa naudanlihana tai laimentamalla ekstra-neitsytoliiviöljyä muilla öljyillä. Elintarvikkeen ominaisuuksia on myös saatettu parannella esimerkiksi lisäämällä väriä mausteisiin. Myös tuotantotavasta, alkuperästä tai säilyvyydestä on saatettu ilmoittaa vääriä tietoja, jotka nostavat tuotteen arvoa.

Lelut

Tulli valvoo erityisesti alle kolmevuotiaiden lasten lelujen turvallisuutta. Testaamme eurooppalaisten turvallisuusstandardien mukaisesti muun muassa lelujen mekaanisia, fysikaalisia, kemiallisia ja sähköisiä ominaisuuksia, lelujen syttyvyyttä sekä hygieniaan liittyviä vaaroja.

Esimerkkejä ominaisuuksista, joita leluista valvotaan:

• Leluilla täytyy olla CE-merkintä, jolla valmistaja osoittaa lelun olevan vaatimustenmukainen. Myös CE-merkityistä leluista voi kuitenkin löytyä määräystenvastaisia tuotteita. Muita tarvittavia merkintöjä ovat esimerkiksi varoitusmerkinnät sekä merkinnät paristo- ja muuntajaleluille ja radio-ohjattaville leluille.
• Alle kolmevuotiaiden lasten leluista ei saa irrota pieniä osia, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran.
• Leluissa ei saa olla esimerkiksi teräviä osia tai toimintamekanismeja, jotka voivat vahingoittaa lasta. Tällaisia mekanismeja voivat olla esimerkiksi taitto- ja liukumekanismit, saranat, jouset ja turpoavat materiaalit.
• Ammusleluissa ammuksien liike-energia ei saa olla liian suuri, jotta ammus ei aiheuta esimerkiksi silmävaurioita.
• Lelujen magneettien kokoa ja voimakkuutta on rajoitettu, jotta ne eivät aiheuta suolistotukosta tai suolen puhkeamista, jos lapsi nielee magneetin.
• Testaamme tiettyjen lelujen, kuten peruukkien ja naamiaisasujen, syttyvyyttä, palamisaikaa ja liekin etenemisnopeutta.
• Lelut eivät saa aiheuttaa lapselle vaaratilanteita. Vaaratilanteita voivat aiheuttaa esimerkiksi vesilelut ja lelut, joiden avulla lapsi voi liikkua tai joiden sisään lapsi voi mennä. Tällaisia leluja ovat esimerkiksi lelukärryt tai leikkiteltta.
• Lelujen äänenvoimakkuutta on rajoitettu kuulovaurioiden ehkäisemiseksi.
• Leluista ei saa irrota alkuaineita, jos lapsi laittaa lelun suuhunsa. Lapset ovat erityisen alttiita raskasmetalleille, kuten lyijylle, joka vaikuttaa keskushermostoon ja neurologiseen kehitykseen.
• Tiettyjen ftalaattien käyttö on kielletty leluissa. Ftalaatteja käytetään muovin pehmitinaineina. Ftalaatit ovat lisääntymiselle vaarallisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Lelujen muovi- ja kumiosat eivät saa sisältää myöskään syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. 
• Nestettä sisältäville leluille, kuten saippuakuplaliuoksille, teemme mikrobiologisia tutkimuksia.

Lastenhoitotarvikkeet

Testaamme lastenhoitotarvikkeiden, kuten tuttien, tuttipullojen ja -ketjujen, ruokailu- ja juomavälineiden ja syöttötuolien mekaanisia ja kemiallisia ominaisuuksia eurooppalaisten turvallisuusstandardien mukaisesti. 

Esimerkiksi tiettyjen ftalaattien käyttö on kielletty lastenhoitotarvikkeissa. Ftalaatteja käytetään muovin pehmitinaineina. Ftalaatit ovat lisääntymiselle vaarallisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Lastenhoitotarvikkeiden muovi- ja kumiosat eivät saa sisältää myöskään PAH-yhdisteitä yli 0,5 mg/kg.

Tekstiili- ja nahkatuotteista, kuten vaatteista ja kodin tekstiileistä, tutkimme Tullilaboratoriossa terveydelle vaarallisia kemikaaleja, kuten formaldehydiä, kromi(VI)-yhdisteitä, nikkeliä, lyijyä ja ftalaatteja. Lisäksi valvomme, että lastenvaatteiden nauhat ja kiristysnyörit eivät aiheuta kuristumisvaaraa eivätkä alle kolmevuotiaiden lasten vaatteista mahdollisesti irtoavat pienet osat aiheuta tukehtumisvaaraa.

Kemikaalit tekstiili- ja nahkatuotteissa

Formaldehydiä käytetään tekstiilien pintakäsittelyaineena. Vaatteissa formaldehydiä saa olla enintään 75 mg/kg. Formaldehydi allergisoi ja ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä. Formaldehydi on luokiteltu CMR-aineisiin, jotka ovat syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia tai lisääntymiselle vaarallisia aineita.

Nahkatuotteista tutkimme kromi(VI)-yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa herkistymistä ja allergiaa. Kromi(VI)-yhdisteitä syntyy nahan parkitsemisessa käytetyistä kromi(III)-yhdisteistä. Kromi(VI):n määrän pitää olla alle 3 mg/kg.

Nepparit, napit, vetoketjut ja muoviosat tekstiili- sekä nahkatuotteissa

Neppareista, napeista ja vetoketjuista tutkimme lyijyn ja ihokosketuksessa vapautuvan nikkelin määrää. Nikkeli voi aiheuttaa ihokosketuksessa allergiaa, ja sen määrä ei saa olla yli 0,5 µg/cm2/viikko. Lyijyn määrän tuotteessa pitää olla alle 0,05 painoprosenttia.

Tekstiilien muoviosista tutkimme kiellettyjä ftalaatteja, joita käytetään muovin pehmitinaineina. Ftalaatit ovat lisääntymiselle vaarallisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita.

Kosmetiikka

Kosmetiikalla tarkoitetaan aineita ja seoksia, jotka ovat kosketuksessa kehonosien, kuten ihon, hiusten tai kynsien kanssa. 

Tullilaboratoriossa tutkimme, että kosmetiikkatuotteet eivät sisällä EU:n kosmetiikka-asetuksessa kiellettyjä aineita ja tiettyjä aineita on käytetty rajoitusten mukaisesti. Esimerkiksi väriaineiden, auringolta suojaavien aineiden ja säilöntäaineiden, kuten parabeenien, täytyy olla käyttöön hyväksyttyjä. Lisäksi tarkistamme, että kosmetiikkatuotteissa on vaaditut pakkausmerkinnät, kuten säilyvyysaika ja mahdolliset varoitukset.

Lisäksi valvomme valvomme kosmetiikkapakkausten ainesosaluettelon vaatimustenmukaisuutta ja sitä, että kosmetiikan ainesosat on lueteltu kansainvälisillä INCI-nimillä (International Nomenclature Cosmetic Ingredient).

Korut

Koruja ovat esimerkiksi sormukset, kaulariipukset, lävistyskorut, hiuskoristeet, kalvosinnapit ja rannekellot. Tullilaboratoriossa tutkimme epäaitojen korujen turvallisuutta. Korut voidaan jaotella aitoihin ja epäaitoihin koruihin. Epäaidolla korulla tarkoitetaan korua, joka ei ole jalometallia, kuten kultaa tai hopeaa. Tutkimme epäaidoista koruista kadmiumin ja lyijyn sekä ihokosketuksessa vapautuvan nikkelin määrää.

Lyijy on myrkyllinen ja ympäristölle vaarallinen aine, jota voi olla koruissa epäpuhtauksina tai osana metalliseoksia. Lapset ovat erityisen alttiita lyijylle, joka vaikuttaa keskushermostoon ja neurologiseen kehitykseen. Korujen metalliosissa lyijyn määrän pitää olla alle 0,05 painoprosenttia. 

Kadmium on myrkyllinen ja ympäristölle vaarallinen aine, jota voi olla muun muassa korujen juotteissa ja seosmetallina. Kadmium kerääntyy sisäelimissä erityisesti munuaisiin ja maksaan. Korujen metalliosissa kadmiumin määrän pitää olla alle 0,01 painoprosenttia. Kadmiumin määrää myös tietyissä muoveissa ja maaleissa on rajoitettu.

Nikkeli voi aiheuttaa ihokosketuksessa allergiaa. Esimerkiksi uuteen lävistysreikään tarkoitetut ensiasennuskorut eivät saa aiheuttaa allergiaa, koska ensiasennuskorujen tarkoitus on ehkäistä lävistyksen mahdollisia haittavaikutuksia. Ihokosketuksessa vapautuvan nikkelin määrän pitää olla ensiasennuskoruissa alle 0,2 µg/cm2 viikossa. Muissa koruissa vapautuvan nikkelin määrä ei saa olla yli 0,5 µg/cm2 viikossa.

Tutkimme muovituotteista muun muassa lyijyä, kadmiumia, PAH-yhdisteitä ja ftalaatteja. Tutkimme esimerkiksi pakkauspusseja ja muovisia koulu-, toimisto- sekä sisustustarvikkeita. Muovi- tai kumiosia voi olla muun muassa urheiluvarusteissa, kotitalousvälineissä, työkaluissa, vaatteissa, jalkineissa, kellojen rannekkeissa, rannenauhoissa, naamareissa ja pääpannoissa.

Lyijy on myrkyllinen ja ympäristölle vaarallinen aine, jota käytetään esimerkiksi PVC-muovissa. Lapset ovat erityisen alttiita lyijylle, joka vaikuttaa keskushermostoon ja neurologiseen kehitykseen. Lyijyn määrä esineessä ei saa olla yli 0,05 painoprosenttia, jos lapsi voi laittaa esineen suuhunsa.

Kadmium on myrkyllinen ja ympäristölle vaarallinen aine, jota käytetään esimerkiksi väriaineena PVC-muovissa. Tietyissä muoveissa kadmiumin määrän pitää olla alle 0,01 painoprosenttia.

PAH-yhdisteitä voi olla epäpuhtauksina tuotteiden muovi- tai kumiosien raaka-aineissa, ja ne voivat aiheuttaa syöpää. Ihon tai suun kanssa kosketuksissa olevat muovi- tai kumiosat eivät saa sisältää PAH-yhdisteitä yli 1 mg/kg.

Ftalaatteja käytetään muovin pehmitinaineina. Pehmitetyt muovituotteet eivät saa sisältää kiellettyjä ftalaatteja. Ftalaatit ovat lisääntymiselle vaarallisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Ftalaattien määrän pitää olla alle 0,1 prosenttia.

Testaamme kynttilöiden ja kynttilätuotteiden paloturvallisuutta eurooppalaisten turvallisuusstandardien mukaisesti. Lisäksi tarkistamme, että tuotteissa on vaaditut turvallisuusmerkinnät.

Testaamme myös koristeellisten öljylamppujen rakenteellisia ominaisuuksia, kuten vuotamista, vakautta ja iskunkestävyyttä. Tavoitteena on vähentää vaaraa, jonka lamppuöljy voi aiheuttaa pienille lapsille. Pienikin määrä lamppuöljyä voi aiheuttaa hengenvaarallisen keuhkovaurion.

Tullilaboratoriossa tutkimme erilaisia laittomia aineita. Tutkimme esimerkiksi huumaus-, lääke- ja dopingaineita sekä räjähdysaineita, kun Tulli epäilee laitonta maahantuontia tai tullirikosta. Käytössämme on uusinta tekniikkaa laittomien aineiden tunnistamiseksi. Lisäksi kehitämme laboratorioanalytiikkaa jatkuvasti, jotta varmistamme mahdollisimman luotettavat ja tarkat tutkimustulokset.

Teemme tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin huumeviraston (European Union Drugs Agency EUDA) (englanniksi) sekä sen alaisten laboratorioiden kanssa. Olemme osa EUDA:n seurantajärjestelmää, johon raportoimme muun muassa uudet huumausaineet ja muut huumausaineisiin liittyvät ilmiöt.

Suomessa teemme yhteistyötä myös keskusrikospoliisin ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean kanssa, jotta varmistamme, että tiedonvaihto on tehokasta ja asiantuntemuksemme ajantasaista. Tavoitteenamme on tukea Tullin valvontatehtäviä ja edistää yhteiskunnan turvallisuutta korkeatasoisen laboratorioanalytiikan avulla.

Tullinimikkeiden perusteella määräytyy tavaroiden tullikohtelu. Tullinimike määrittää tavarasta maksettavan arvonlisä- ja valmisteveron. Kansainvälisessä tullinimikkeistössä on olemassa lähes kaksisataatuhatta eri tullinimikettä.

Tullinimikkeiden luokitteluun vaikuttavat muun muassa tuotteen koostumus, ominaisuudet, rakenne, valmistustapa ja käyttö. Siksi oikean tullinimikkeen määrittämiseen tarvitaan usein Tullilaboratorion tutkimuksia. Tullilaboratorio tarjoaa myös asiantuntija-apua sopivan määritysmenetelmän valintaan.

Tutkittavat tuotteet ovat tyypillisesti elintarvikkeita, käyttötavaroita ja teollisuustuotteita. Tehtäviä tutkimuksia ovat esimerkiksi elintarvikkeiden sokeri-, kaakao- ja tärkkelyspitoisuuden määritykset, tekstiilien materiaalin ja rakenteen tunnistus, posliinin tunnistus sekä erilaisten kemikaalien koostumuksen selvittäminen.

Tutkimme Tullilaboratoriossa polttoainenäytteitä, jotka Tulli ottaa jakeluasemilta, varastoista ja ajoneuvojen tankeista.

Varmistamme analyysien avulla, että liikenteessä ja lämmityksessä käytettävät polttoaineet täyttävät lainsäädännön vaatimukset ja aiheuttavat mahdollisimman vähäisiä päästöjä. Polttoaineiden laatua valvomalla suojelemme ympäristöä polttoaineiden päästöiltä. 

Tullilaboratorion analyysituloksia hyödynnetään myös polttoaineiden luokittelussa. Oikea luokittelu varmistaa, että polttoaineita verotetaan oikein.