EU:n vapaakauppasopimukset

Näillä sivuilla kerrotaan joidenkin EU:n vapaakauppasopimusten alkuperäsääntöjen keskeisistä sisällöistä ja siitä, mitä tullietuuden saaminen edellyttää yrityksiltä viennissä sekä tuonnissa.

Huomioi, että Paneurooppa-Välimerialueen kumulaatioverkostosta sekä yksipuoliseen tullietuuskohteluun perustuvasta kehittyvien maiden GSP-järjestelmästä (General System of Preferences) on kerrottu erikseen omilla sivuillaan, sillä nämä eivät ole perinteisiä vapaakauppasopimuksia.

Vapaakauppasopimukset helpottavat kauppaa yli 70 maan kanssa

Euroopan unionilla on lähes 50 kahdenvälistä vapaakauppasopimusta, jotka perustuvat tullietuuksiin ja markkinoillepääsyn helpottamiseen. Vapaakauppasopimukset kattavat kaupankäynnin yli 70 eri maan kanssa.

EU käy aktiivisesti neuvotteluja eri maiden ja maaryhmien kanssa uusista sopimuksista tai voimassa olevien sopimusten uudistamisesta. Tämän lisäksi EU:lla on myös lukuisia talouskumppanuussopimuksia, joihin pyritään neuvottelemaan lisäpöytäkirjat alkuperäsäännöistä etuuskohtelukaupan mahdollistamiseksi.

Tuotteiden on täytettävä alkuperäsäännöt

Vapaakauppasopimuksen mukaisen tullietuuden voi saada ainoastaan sellainen tuote, joka täyttää sopimuksen alkuperäsäännöt.

Alkuperäsääntöpöytäkirja on tärkeä osa sopimusta, koska sillä varmistetaan, että tuote on valmistettu sopimusmaassa yhdessä EU:n kanssa sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.