Tullit ja verot
Satojen vuosien ajan tullaus perustui tullitaksaan eli tullitariffiin, jossa jokaisen tavaran maksut oli määritelty. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi siirtyi kansainvälisen käytännön mukaiseen arvotullaukseen. Tullauksen perusteeksi tuli tavarasta maksettu kauppahinta.
Tullauksen ohessa voitiin kantaa myös muita veroja. Kun tullimaksuja 1800-luvun puolivälissä alennettiin, Tullin tehtäväksi tuli myös muiden tavaraverojen, kuten tupakkaveron, kantaminen. Vuonna 1919 säädettiin uusi tupakkavalmistevero, jota varten Tullihallitukseen perustettiin valmisteverokonttori. 1920-luvulla säädettiin tulitikkujen ja makeisten valmistevero sekä 1930-luvulla valmisteverot rehuaineille ja margariinille. Valmisteveroja valvoivat oman toimensa ohella tullikamarien virkamiehet.
Kuva: Pakkahuoneissa määriteltiin tullimaksut maahan tuotaville kappaletavaroille. Painotullien aikana tavaran laadun ohella oli selvitettävä tavaran määrä. Kuva on 1930-luvun Oulusta.
Vuoden 1937 alussa valmisteverokonttorista tehtiin itsenäinen viranomainen, jolle kaikki valmisteverot siirtyivät Tullilta. Pian tuli uusia valmisteveroja, jotka Tulli sai yhä kantaa tullauksen yhteydessä, kuten rengasvero, kahvi- ja sokerivero. Vuodesta 1941 lähtien Tulli kantoi maahan tullattavista tavaroista myös liikevaihtoveroa.
Ulkomailta tuotavat autot olivat pitkään tavarasäännöstelyn alaisia. Säännöstelyn purkua pohjustettiin säätämällä vuoden 1958 alusta autovero, joka kannettiin tuontitullauksen yhteydessä. Vuonna 1967 autoverosta tuli pysyvä. 1950-luvulta lähtien yhä tärkeämmäksi valmisteveroksi tuli polttoainevero.
Kun tullimaksut 1960-luvulla alenivat, valmisteverotus siirrettiin jälleen kokonaisuudessaan Tullin tehtäväksi vuoden 1970 alusta. 1980-luvulla tullilainsäädäntö ja eri valmisteverolajit kytkettiin yhdeksi kokonaisuudeksi.
Kuva: Laivojen tullittomat ja verottomat muonitusvarastot ovat satamissa tullivalvonnan alaisia. Kuva on Porista 1970-luvun alusta.
EU-jäsenyyden myötä useista valmisteveroista luovuttiin. EU:ssa tupakan, alkoholin ja polttoaineiden valmisteverot oli harmonisoitu eli ne piti kantaa yhdenmukaisesti, vaikka veron määrä ei ollutkaan sama. Vuonna 1994 liikevaihtovero muutettiin arvonlisäveroksi. Arvonlisäveron kanto tullauksen yhteydessä jäi Tullin tehtäväksi. 2000-luvun alussa Tullissa alettiin valmistella valmisteverotuksen sähköistämistä.
EU-jäsenyysajan kiistellyimmäksi veroksi jäi autovero, jonka kantamista Tulli jatkoi vuodesta 1995 rekisteröinnin jälkeisenä verona, joka oli yhä tavaraan perustuva. EY-tuomioistuimen ratkaisu vuonna 2001 johti autoverotuksessa isoihin muutoksiin, jotka työllistivät Tullia paljon.
2000-ja 2010-luvuilla Tulli kantoi vuosittain noin kolmanneksen Suomen valtion verotuloista. Vuonna 2015 Suomen hallitus päätti autoveron, valmisteverojen ja EU:n ulkopuolisen tuonnin arvonlisäverotuksen siirrosta Tullilta Verohallinnon tehtäväksi. 1.1.2017 autoverotus ja valmisteverotus siirtyivät Verohallintoon.
