Tullin historiaa
Tulli on yksi Suomen vanhimmista viranomaisista. Tullitoiminnan juuret Suomen alueella yltävät yli 600 vuoden päähän. Tulli on ollut mukana suomalaisten arjessa hyvin monella eri tavalla ja lukemattomissa eri asioissa. Myös Tullin yhteiskunnallinen rooli on aina ollut erittäin merkittävä. Tullimuseon tehtävänä on välittää tätä pitkää perintöä.
Tullitoiminnan alku ja Ruotsin vallan aika
Tulli on maamme vanhimpia viranomaisia. Tullimaksujen kanto Suomessa alkoi keskiajalla. Tulleja maksettiin ulkomaisista kauppatavaroista. Tullit olivat kruunulle tärkeä tulonlähde nimenomaan siksi, että toisin kuin muut verot, ne maksettiin käteisenä rahana. Myös tullihelpotukset ja -vapaudet olivat keskeinen osa tullipolitiikkaa.
Tullitoiminnan synty liittyy kaupunkilaitoksen kehitykseen, sillä ulkomaankauppaa sai käydä vain kaupungeissa. Säännöllistä tullien kantamisesta tuli kuningas Kustaa Vaasan aikana. Vuosisata myöhemmin, vuonna 1636, Ruotsin valtakuntaan perustettiin erityinen tullilaitos. Tulli oli yksi ensimmäisiä valtionhallinnon laitoksia, jonka virkamiehillä oli yksityiskohtaisesti määritellyt tehtävät.
Tullin rooli oli aina kaksiosainen: kantaa tullit ja maksut sekä valvoa, että ne maksettiin. Tulli myös tutki tullirikokset ja toimi niiden syyttäjänä oikeudessa. Tätä varten oli kaupungeissa erityiset meritullioikeudet. Sittemmin tullirikokset siirtyivät raastuvanoikeuksissa käsiteltäviksi.
Tullia kutsuttiin meritulliksi. 1600-luvulla otettiin käyttöön myös sisämaan tullit, jotka maksettiin kaupunkien porteilla kotimaisista kauppatavaroista. Niistä vastasi maatullilaitos, joka toimi kuten meritullilaitoskin. Maatulli oli rahvaalle meritullia tutumpi. Rannikoiden talonpojilla oli oikeus purjehtia ulkomaille viedäkseen omia tuotteitaan. Paluumatkalla he saivat tuoda tavaroita, mutta vain omaan käyttöönsä. Myös tätä oli valvottava.
Tullimaksun kaltaisia veroja oli muitakin, kuten 1600-luvulla kannettu suolavero. Kaupungeille tuli tullausten yhteydessä omat maksunsa. Lisäksi Tulli kantoi merenkulun maksuja, kuten luotsi- ja majakkamaksua, josta sittemmin tuli väylämaksu.
Merkantilismin opin mukaisesti 1600-luvulta lähtien haluttiin rajoittaa ja valvoa tuontia sekä edistää vientiä. 1700-luvulla alkoivat puhaltaa uudet, vapaammat tuulet. Pohjanlahden kauppapakon purkaminen lisäsi ulkomaankauppaa koko läntisessä Suomessa.
Kun venäläiset vuonna 1808 valtasivat Suomen, miehityshallinto lopetti heti maatullilaitoksen, jolloin tullimiehet poistuivat kaupunkien porteilta. Meritullikamarit jäivät toimintaan.