68 vuotta sitten: matkavaluutta suljettuun kuoreen
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli tiukka valuuttasäännöstely. Vaikka ulkomaille matkustavalla tai ulkomailta saapuvalla ei olisi ollut tullattavaa tavaraa, Tullissa oli pakko asioida matkavaluutan vuoksi. Ulkomaille vietävien rahojen määrä oli rajoitettu ja ne piti ilmoittaa. Tullihallitus ehdotti valtiovarainministeriölle 5. marraskuuta 1958, että valvontamenettelyä voitaisiin eräiltä jo muuttaa.
Säännöstelyn syy oli Suomen huono maksukyky, inflaatio, ulkomaankaupan epätasapaino ja huoli siitä, että kipeästi tarvittu valuutta virtaisi ulos maasta. Niinpä rahaa ei saanut viedä maasta matkan tarvetta enempää. Olot paranivat Suomessa 1950-luvulla ja ulkomaanmatkailu lisääntyi. Vuosikymmenen lopulla alkoivat liikennöidä myös ensimmäiset autolautat.
Matkarahat sinetöityyn kuoreen
Tammikuussa 1953 annettu valtioneuvoston päätös määräsi ulkomaan matkavaluutan säännöstelystä ja valvonnasta. Ulkomaille matkustavan suomalaisen piti anoa valuuttaa Suomen Pankilta, joka määräsi myös vaihtokurssin. Tullin piti lähtiessä tarkastaa, että rahan maastaviennille tarvittava lupa. Tämä tapahtui antamalla valuuttailmoitus.
Jos matka ulkomaille kulki usean kotimaan paikkakunnan kautta, matkavaluutta piti ilmoittaa ja luovuttaa Tullille lähtöpaikkakunnalla. Tulli laittoi rahat kirjekuoreen ja sinetöi sen. Tämän jälkeen matkustaja sai kuoren mukaansa. Valuuttakuoren sai avata vasta maasta lähtiessä tulliviranomaisen läsnä ollessa, joka tarkisti, että sinetti oli ehjä. Vain pienen rahamäärän sai jättää kuoren ulkopuolelle. Tämän summan suuruutta ei ollut määritelty eli se perustui tulliviranomaisen harkintaan matkan tarpeesta.
Sinetöinnin tarkoitus oli varmistaa, ettei vaihdettu valuutta päätynyt muihin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi pimeällä kurssilla vaihdettavaksi.
Matkalta palattaessa matkakassa piti jälleen ilmoittaa Tullissa ja ilmoitusta verrattiin lähtiessä annettuun valuuttailmoitukseen. Valuuttaa ei saanut tuoda ulkomailta maahan ilman Suomen Pankin lupaa. Valuutan ilmoitusvelvollisuus koski myös Suomeen saapuvia ulkomaalaisia. Vielä 1950-luvun alussa valuuttaa usein salakuljetettiin.
Jos matkustajalla oli Suomen rahaa, ulkomaan valuuttaa tai arvopapereita, joita ei ollut ilmoitettu Tullille, ne piti takavarikoida ja toimittaa Suomen Pankille. Sama koski muitakin asiakirjoja, joilla oli taloudellista arvoa; jopa matkalippuja, jos ne eivät olleet kyseistä matkaa varten. Määräysten rikkomisesta oli säädetty rangaistus.
Tulli toivoo muutosta
Tullin mukaan matkavaluutan valvonta oli käytännössä osoittautunut hankalaksi. Samoin valvonta oli ”herättänyt yleisön taholta arvostelua”.
Esimerkkinään Tullihallitus käytti lentoa Helsingistä Tukholmaan 1. marraskuuta 1958. Tukholman-kone oli lähtenyt aamulla Helsingistä ja tehnyt välilaskun Turussa. Turusta matka oli jatkunut kohti Tukholmaa vasta saman päivän iltana. Turussa koneeseen oli noussut lisää matkustajia, jotka olivat saapuneet aiemmin toisella lennolla Vaasasta. Heidän rahansa oli pitänyt sulkea kirjekuoreen jo Vaasan lentoasemalla.
Tulli totesi, että kun valtioneuvoston määräys oli annettu viisi vuotta sitten, valuuttatilanne oli ollut paljon huonompi. Tullin mielestä ei ollut enää uskottavaa, että valuuttaa salakuljetettaisiin laajamittaisesti pois maasta, joten se toivoi valtiovarainministeriöltä valvonnan yksinkertaistamista.
Ulkomaankaupan osalta valuuttarajoituksiin oli jo syksyllä 1958 tullut joitakin helpotuksia.
Valuuttaa säännellään pitkään
Vuotta myöhemmin, lokakuussa 1959, Suomen pankki ilmoitti Tullille, ettei erillistä vientilupaa matkavaluutalle enää tarvittu. Mutta jos matkustaja kuitenkin halusi luovuttaa matkavaluuttansa Tullille, maksuvälineet voitiin ottaa vastaan ja sinetöidä ne, kunnes toisin määrättäisiin.
Vuonna 1959 Suomessa alettiin asteittain siirtyä pois tiukasta valuuttasäännöstelystä. Markkojen maastaviennille kuten ulkomaankaupan maksuillekin jäi silti vielä vuosikymmeniksi rajoituksia. Ne poistuivat vasta 1980- ja 1990-luvulla. Sodanjälkeiset tiukat valuuttamääräykset eivät olleet ainutlaatuisia. Monissa maissa oli vastaavia rajoituksia.
EU:n sisämarkkinoilla pääoma liikkuu tavaroiden ohella vapaasti. EU:hun saavuttaessa ja sieltä poistuttaessa 10 000 euroa ja sitä suurempi määrä käteistä rahaa pitää ilmoittaa Tullille. Muuten käteisen tuonti tai vienti ei ole kiellettyä. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on torjua kansainvälistä rahanpesua.
Vuosina 2023-24 Tullin historiaviestinnässä muistellaan Suomen ja ulkomaiden välisen autolauttaliikenteen yli 60-vuotiasta historiaa. Autolautoilla on ollut Suomen talouteen ja kulttuuriin valtava vaikutus.