255 vuotta sitten: Kuusamon rajaratsastajan päiväkirjasta
Ruotsin vallan aikana oli monipuolista tullivalvontaa. Satama- ja merivalvonnan ohella oli myös liikkuvaa valvontaa maastossa. Liikkuvia tullimiehiä kutsuttiin rajaratsastajiksi ja rantaratsastajiksi. Rajaratsastajat partioivat maarajoilla, rantaratsastajat rannikoilla. Arkistossa on säilynyt Kuusamon rajaratsastajan Christian Enbomin laatima raportti vuodelta 1769. Ainutlaatuinen asiakirja tarjoaa meille silmäyksen siitä, millaiset olosuhteet pohjoisella itärajalla olivat 255 vuotta sitten.
Tulli Kuusamossa 1700-luvulla
Kuusamon kautta kulki vesiteitä hyödyntävä vanha kauppareitti Vienan Karjalasta Lappiin ja Norjaan. Kuusamon Pyhälahdessa löydettiin 1800-luvulla iso raha-aarre, jossa oli keskiaikaisia hopeakolikoita eri maista. Tämä kertoo laajoista kauppayhteyksistä.
Tullitoimintaa oli Kuusamossa 1700-luvun alusta lähtien. Tuolloin Kuusamossa palveli yksi rajaratsastaja. Hän oli Tornion maatullikamarin alainen, mutta tehtävä oli rajavalvonnallinen. Maatulli vastasi kaupungeissa kotimaan tullimaksuista, mutta valvoi tarvittaessa myös ulkomaisten tavaroiden tuontia kaupunkeihin. Kuusamon rajaratsastajan tehtävänä oli partioida Kuusamon kirkonkylän ja Kortesalmen välisellä alueella sekä Kuusamosta Ouluun ja Tornioon päin vievillä maanteillä.
Vuonna 1767 annettiin määräys rajatullikamarin perustamisesta Kuusamoon. Toiminta alkoi vuonna 1768 ja paikalle nimitettiin tullinhoitaja ja tullivartija. Heidän työnään oli kantaa tullia sekä valvoa paikallisten ja venäläisten välistä kaupankäyntiä. Lisäksi alueelle oli edelleen sijoitettuna rajaratsastaja. Tässä virassa toimi 1760-luvulla ja 1770-luvun alussa Christian Enbom.
Kuusamon vanha keskus oli Kuusamojärven rannalla oleva Kantokylä eli Kantoniemi, jossa oli 1600-luvulta lähtien nimismiehen virkatalo. Myös uusi rajatullikamari sijoitettiin Kantoniemeen. Kesti melkein pari vuosikymmentä ennen kuin Kuusamoon saatiin tullirakennus. Näyttää siltä, että siihen saakka tullimiehet työskentelivät ja asuivat nimismiehen virkatalossa. 1770-luvun alussa Kuusamoon määrättiin jo kaksi rajaratsastajaa eli valvonnalle nähtiin selvästi olevan tarvetta.
Kuusamon tullirakennuksen piirustukset 1700-luvulta.
Kuka oli Christian Enbom?
Nykyisin kirkonarkistoja löytyy internetistä runsaasti ja niiden avulla voidaan selvittää henkilöhistoriaa. Kuusamon rajaratsastajana palvellut Christian Enbom oli syntynyt vuonna 1735 Torniossa. Hänen isänsä oli Tornion maatullin tullivartija eli syökäri. Christian Enbomilla oli useita veljiä, jotka harjoittivat Torniossa käsityöläisammatteja.
Vuonna 1765 Enbom vihittiin torniolaisen neiti Maria Thunin kanssa, joka ilmeisesti muutti hänen mukanaan Kuusamoon. Vielä samana vuonna heille syntyi Kuusamossa kastettu tytär. Maria-puoliso kuitenkin kuoli pian ja vuonna 1767 rajaratsastaja meni Torniossa uusiin naimisiin Anna Sofia Bergin kanssa. Kuusamossa kastettu toinen tytär syntyi vuonna 1768. Enbomin luona Kuusamossa asui jonkin aikaa myös rajaratsastajan nuorempi veli Isak. Hän saattaa olla työskennellyt rajaratsastajan apulaisena.
Vuonna 1768 Kuusamoon saapuivat uuden rajatullikamarin ensimmäiset virkamiehet, tullinhoitaja Johan Granström ja tullivartija Ambrosius Kiljander. Myös rajaratsastaja näyttää siirtyneen rajatullikamarin alaisuuteen.
Kuusamon seurakunnan poismuuttaneiden luettelon mukaan rajaratsastaja Christian Enbom muutti syyskuussa 1773 perheineen Rovaniemelle. Tämän jälkeen Christian Enbom jatkoi työtä rajaratsastajana lähes puolen vuosisadan verran.
Rajaratsastajan raportti
Kuusamon rajaratsastajan raportti kuvaa hänen toimiaan syyskuun 1769 aikana. Se on päivätty ja allekirjoitettu 2. lokakuuta 1769. Rajaratsastaja Enbom partioi Kuusamon seudun kylissä noin peninkulman ja puolen peninkulman pituisia matkoja eli suunnilleen 10-20 kilometriä päivässä. Paitsi Kantoniemessä ja Kortesalmessa, hän kävi joitakin kertoja Heikkilän, Muosalmen, Haukiniemen, Lämsän kylissä. Ylivoimaisesti eniten hän oli Kantoniemessä tai sen läheisyydessä.
Kahtena sunnuntaina hän oli jumalanpalveluksessa Kuusamon kirkossa. Jumalanpalvelukseen osallistuminen saattoi olla myös osa virkatehtäviä. Entisaikaan kirkonmenojen jälkeen käytiin usein kauppaa, kun ihmisiä oli enemmän koolla. Kaupankäynti oli tuolloin tiukasti rajoitettua.
Enbom ei ollut partiomatkoilla kuun jokaisena päivänä, vaan välillä myös kotona. Kotikylää ei raportissa kerrota, mutta koti sijaitsi puolen peninkulman päässä Kantoniemestä. Raportin loppuun on kirjattu kuukauden partiomatkojen yhteinen pituus. Se teki 34 peninkulmaa eli arviolta parisen sataa kilometriä.
Enbom ei koskaan mainitse millä hän liikkui, mutta kylien sijainnin perusteella on todennäköistä, että ainakin osassa matkoja rajaratsastaja käytti venettä eikä hevosta. Tämä on Kuusamon monien järvien vuoksi todennäköistä.
Enbomin raportti ei ole alkuperäinen vaan myöhemmin kirjoitettu jäljennös. Raportti vaikuttaa pääosin melko rutiiniluontoiselta kuukausiraportilta. Jokin erityinen syy jäljentämiseen on kuitenkin täytynyt olla, kuten vaikkapa tullirikos tai jokin muu oikeudellinen tapaus. Jäljennös on säilynyt Tornion tullikamarissa sattuman kautta, päätynyt myöhemmin Tullimuseoon ja sittemmin Tullin arkistoon. Vastaavia rajaratsastajien raportteja ei ole säilynyt mistään päin Suomea. Kyse on täysin ainutlaatuisesta asiakirjasta.
Enbomin raportin alku.
Kauppamiehiä Venäjältä
Enbomin kuukausiraportissa on matkojen lisäksi muista muutama maininta muista tullitoimenpiteistä. Kaikki tällaiset merkinnät koskevat venäläisiä. 21. syyskuuta 1769 Kantoniemeen saapui kaksi Venäjältä tullutta venäläistä, Prokka Faracie ja Omelia Prokkanen. Enbom ei mainitse näillä olleen mitään kauppatavaraa.
23. päivä syyskuuta hän oli jälleen partiomatkalla Kemilässä, kahden peninkulman päässä kotoa. Silloin paikalle tuli venäläisiä, joiden nimiä tai lukumäärää hän ei mainitse. Tulijoilla oli Kuusamon tullinhoitaja Granströmin Kortesalmessa antama lupa matkustaa Taivalperän harjannetta pitkin kohti Torniota, joten rajaratsastaja ilmeisesti salli heidän jatkaa matkaansa.
Enbom jäi Kemilään vielä muutamaksi päiväksi. 25. syyskuuta sinne saapui veneillä ryhmä venäläisiä kauppamiehiä palvelijoineen. Nimien perusteella kaikki vaikuttaisivat olleen vienankarjalaisia. Yksi tulijoista oli sama Prokka Faracie, jonka Enbom oli tavannut Kantoniemessä neljä päivää aiemmin.
Yhteensä miehiä oli 18 ja heillä oli kuusi pientä venettä. Mitä ilmeisimmin he olivat soutaneet Kemilään Naamankajärveä ja Naamankaselkää pitkin.
Kemilän rannassa Enbom ja tullivartija Ambrosius Kiljander ryhtyivät tarkastamaan venäläisten passeja ja mukana olevia tavaroita. Tästä kauppamiehet kuitenkin kieltäytyivät, jolloin Enbom meni puolitoista peninkulmaa Kantoniemeen pyytämään virka-apua Kuusamon nimismieheltä. Enbom ei kerro mikä oli kieltäytymisen syy.
Raportin kohta, jossa kerrotaan venäläisistä kauppiasta.
Nimismies ei kuitenkaan ollut kotona. Ratkaisuna Kuusamon tullinhoitaja Granström laati venäläisille passitusasiakirjat ja määräsi tullivartija Kiljanderin saattamaan seurueen tavaroineen Tornion kaupunkiin. Tavarat siis tarkastettiin ja tullattiin vasta Torniossa. Saattomatka ei ollut vähäinen. Nykyisten maanteiden aikana se olisi autolla vajaat kolmesataa kilometriä. On vaikea sanoa, kuinka tavallisia näin pitkät saattomatkat olivat. Joka tapauksessa Kiljander oli Kuusamosta poissa pitemmän aikaa, mutta palasi aikanaan takaisin.
Enbomin jälkiä eri lähteissä
Kirkonarkistojen perusteella Enbom palveli Rovaniemelle muutettuaan rajaratsastajana ainakin pari vuosikymmentä. Hänelle ja hänen toiselle vaimolleen kastettiin Rovaniemeillä useita lapsia. Myöhemmin Enbom palasi kotikaupunkiinsa Tornioon.
Tullin arkistossa hänestä on säilynyt toinenkin asiakirja, jota on ilmeisesti säilytetty yhdessä edellä mainitun raportin kanssa. Tämä toinen asiakirja on päivätty Torniossa lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin: 19. lokakuuta 1805. Se on pitkä ja yksityiskohtainen luettelo tarkastuksesta, jonka Enbom suoritti kotimaanliikenteessä olleelle laivalle Tornion maatullin alaisuudessa. Aluksen lastilla oli useita eri vastaanottajia. Tavaroiden laatu ja määrä on listattu tarkkaan. Tässä vaiheessa Christian Enbom oli jo 70-vuotias, sillä hän oli syntynyt toukokuussa 1735.
Vaikka työ oli raskasta, rajaratsastaja Enbom eli vanhaksi. Kemin maaseurakunnan kirkonkirjassa kerrotaan rajaratsastaja Christian Enbomin kuolleen Lautiosaaren kylän Martalan talossa 83 vuoden ikäisenä 22. lokakuuta 1815. Sitä, miten hän päätyi Keminmaalle, emme tiedä. Ambrosius Kiljander taas päätyi rajaratsastajaksi Ruotsinpyhtäälle, missä hän kuoli 57-vuotiaana vuonna 1799.
Enbomin allekirjoitus