Sodat ja pula-ajat
Tiukka tavarasäännöstely alkoi jo kun Suomi vielä kuului Venäjään. Syynä oli vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota. Tullille tämä tarkoitti tuonti- ja vientilupien valvontaa. Sodan pitkittyessä entistä useampi tavara määrättiin tuonti- ja vientikieltoon. Rajoitusten lisääntyminen johti myös rikkomusten lisääntymiseen, kun tavaraa alettiin salakuljettaa määräysten kiertämiseksi ja voiton tekemiseksi.
Pulakautta jatkui itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkeenkin. Säännöstelyä purettiin vasta 1920-luvun alkuvuosina. Syksyllä 1939 siihen oli palattava uudelleen. Kaikille tuonti- ja vientitavaroille vaadittiin lisenssi. Tullin tehtävänä oli valvoa lisenssejä. Tulli ei kuitenkaan päättänyt siitä, kenelle lisenssi myönnettiin.
Sotavuosina Tulli sai monia uusia tehtäviä. Tullihallituksen laboratoriossa muun muassa rakennettiin ja testattiin räjähteitä. Tullihenkilöstöä siirrettiin paitsi rintamalle, myös moniin sotatalouden kannalta tärkeisiin tehtäviin. Iso osa henkilökunnasta oli rintamapalveluksessa, suojeluskunnassa tai lottana.
Pula-ajat olivat Tullille vaikeita aikoja myös valtiontalouden ankarien säästöjen takia. Henkilöstöä siirrettiin 1940-luvulla lakkautuspalkalle, kun ulkomaankauppa oli supistunut. Tullilla oli tärkeä rooli sotakorvaustoimitusten tarkastajana ennen niiden maasta poistumista.
Tavarasäännöstely jatkui sodan jälkeen ja purettiin asteittain 1950-luvulla. Säännöstelyn vuoksi Tulli teki paljon takavarikkoja, jotka pienenivät sitä mukaa kun rajoituksia poistui. Pääosa tullirikoksista koski tuolloin normaaleja kauppatavaroita, joita ei ollut Suomessa helposti saatavilla. Vähitellen rikollisuus alkoi keskittyä alkoholiin ja tupakkaan.
Kuva: Lapin sodassa talvella 1945 Tornion Etelätullin seinän vieressä räjähti kranaatti
Kuva: Petsamon tullikamarin asuin- ja toimistorakennus tuhottiin talvisodassa joulukuussa 1939
