Sata vuotta sitten: Tullimaksut takaisin tupakkatehtaille tiukoilla ehdoilla

8.9.2021 11.25

Sata vuotta sitten Suomen tupakkapolitiikka oli ennen kaikkea elinkeino- ja veropolitiikkaa, eikä terveysnäkökohdilla ollut juuri merkitystä. Tupakkatuotteiden vienti Suomesta oli kovassa kasvussa. Valtiovalta halusi tukea suomalaisten tupakkatehtaiden ponnisteluja. 7. syyskuuta 1921 valtioneuvosto antoi määräykset, joita noudattamalla tehtaat saivat tullimaksunsa takaisin. Tullin suosituksesta laaditut ohjeet olivat kuitenkin hyvin tarkat, mikä kertoo siitä, että tupakan viennissä pelättiin mahdollisia väärinkäytöksiä.

Vuonna 1919 tupakalle oli säädetty valmistevero, ja Tullista oli tehty tupakkaveron kantaja. Verotus ja valvonta kuuluivat tullikamareille, joiden alueella oli tupakkatehtaita. Samoin tullikamarit kantoivat tehtaiden maahan tuomasta tupakkaraaka-aineesta määrätyt tullimaksut. Vuodesta 1919 lähtien raakatupakan maahantuonti oli sallittua vain tupakkatehtaille.

Tupakkavero aiheutti tupakkatehtaille pian vaikeuksia, koska valmistevero lisättiin tuotteiden vähittäismyyntihintaan. Tupakkatuotteet eivät tahtoneet mennä Suomessa kaupaksi, kun hinnat nousivat. Avun tarjosi vienti, josta ei tarvinnut maksaa tupakkaveroa. Siitä valmistaja vapautui vientitodistuksella. Viennissä oli vielä sekin mahdollisuus, että vientiin menneen tuotteen raaka-aineen tullimaksut sai takaisin. Tästä oli säädetty vuonna 1919. Tullin palautus oli tapauskohtaista ja sitä piti hakea valtioneuvostolta. 

Tampereen Tupakkatehtaan suunnitelmat

Jo vuonna 1920 helsinkiläinen Tupakkatehdas Fennia oli hakenut ja saanut tullimaksut takaisin tuomastaan raakatupakasta, jonka se oli käyttänyt maasta viemäänsä pieneen savuke-erään. Tullihallitus oli lausunnossaan todennut, että palautukseen voitiin suostua, kunhan riittävästä valvonnasta varmistuttaisiin.  

Elokuun 1921 alussa tullien palautusta anoi Tampereen Tupakkatehdas Oy. Yhtiö oli nuori, perustettu vasta edellisenä vuonna. Tehdas ilmoitti tuoneensa ulkomailta yli 5 000 kiloa raakatupakkaa, josta valmistamansa savukkeet se oli viemässä Venäjälle ja Ruotsiin. Yhtiö oli jo tehnyt kaupat viiden miljoonan Toveri-nimisen savukkeen toimittamisesta Venäjälle. Suomen ja Venäjän kauppasuhteet olivat avautuneet vasta saman vuoden keväällä. Ruotsiin tehdas oli viemässä miljoonan kappaleen erää valmistamiaan Basmá-merkkisiä savukkeita. 

Muita yhtiön savukemerkkejä olivat mm. Tampereen Työmies ja Ladies Small. Yhtiö valmisti myös mahorkkaa, josta pidettiin tuolloin varsinkin Pohjanmaalla ja Karjalassa. 

Tullihallitus ja Tampereen tullikamari puolsivat hakemusta tullimaksujen palauttamiseksi, mutta katsoivat, että vienti piti pystyä todistamaan, jotta voitiin varmistua siitä, ettei savukkeita myyty Suomessa.

Valtioneuvosto antoi uudet savukkeiden vientiä koskevat määräykset 7. syyskuuta 1921. Tampereen Tupakkatehtaan ja Tullin ohella säännöt lähetettiin Tupakkatehdas Fennialle, Helsingin Tupakkatehdas Oy:lle, Oy Savuke Ab:lle ja Suomalainen Tupakkatehdas Oy:lle. Suomessa oli muitakin tupakkatehtaita, mutta ilmeisesti ne eivät vieneet tuotteitaan ulkomaille.   

Tulli valvoi raakatupakan käyttöä

Vientiin menevän tupakkaerän valmistuksen aloittamisesta oli ilmoitettava heti Tullihallitukselle. Se määräsi paikalle tullivirkamiehen tarkastamaan, että raakatupakka, josta maksetut tullit haettaisiin takaisin, todella meni kyseisen erän valmistukseen. Tehtaan piti tarvittaessa esittää kaikki vientikauppaa koskevat kuitit ja muut asiakirjat. Lisäksi tehtaan toimitusjohtajan, teknillisen johtajan tai työnjohtajan oli vahvistettava tämä valalla.

Tupakkavalmisteisiin sai käyttää myös kotimaista tupakkaa tai kotimaista ”tupakanvastiketta”. Näistä ei kuitenkaan voinut saada tuontitullin palautusta, koska sellaista ei ollut koskaan maksettu. Niinpä myös savukkeisiin, sikareihin, nuuskaan tai purutupakkaan mahdollisesti käytetyn kotimaisen raaka-aineen määrä oli varmistettava, jotta sille ei annettu tullinpalautusta. 

Tullihenkilökunnan oli punnittava tehtaan varastossa oleva raakatupakka ja verrattava lukua tulli-ilmoituskirjoissa olevaan määrään. Tupakan tullimaksut kannettiin painon mukaan. 

Kun valmis tupakkapakkaus aikanaan lähti ulkomaille toimitettavaksi, tehtaan piti ilmoittaa alueensa tullikamariin, jolloin tullivartija saapui tekemään virallisen punnituksen. Toisen tullivirkamiehen oli verrattava valmiin pakkauksen painoa tehtaan raaka-aineesta antamiin tulli-ilmoituksiin. Punnituksen jälkeen vientierät oli pidettävä tulliviranomaisten hallussa. Tätä ei määritelty tarkemmin. Luultavimmin vientiin menevät tupakkaerät säilytettiin tehtaan varastossa tullilukon ja sinetin takana. 

Tehtaiden tuli korvata kaikki tullihenkilökunnan tehdaskäynneistä aiheutuvat kustannukset.

Määrät ja kuljetustavat tarkoin säänneltyjä

Vientimääräysten mukaan Suomesta sai viedä tupakkatuotteita ulkomaille vain 10 kilon tai sitä suuremmissa erissä. Painoon laskettiin mukaan pakkaus, ja vientierät oli aina pakattava tullivartijan valvonnassa. Karkeasti arvioiden 10 kilon erässä olisi voinut olla noin 400–500 savukerasiaa. Käytössä oli useampia pakkauskokoja. Jos tupakkatuotteita ei voitu viedä maasta oman alueen tullikamarista, tarvittiin erillinen todistus maastaviennistä.  

Viejän oli vielä esitettävä todistus tavaran saapumisesta vientimaahan, jos kuljetukseen käytetty alus oli alle 50 nettorekisteritonnia. Todistusta piti pyytää vientimaan tulliviranomaiselta. Sittemmin tuli vielä määräys, että jos tupakkatuotteita vietiin alle 50 nettorekisteritonnin aluksilla, niistä oli myös maksettava Suomen valmisteverot. 

Koska määräykset olivat näin tarkkoja, on selvää, että asiassa pelättiin väärinkäytöksiä. Suomalaisia tupakkatuotteita salakuljetettiin itsenäisyyden alkuvuosina ainakin Viroon ja Ruotsiin. Syynä tähän lienee ollut se, että suomalaiset tupakkatuotteet olivat halvempia kuin naapurimaissa. 

Tupakan vienti kuihtuu

Suomalaisten tupakkatuotteiden vienti näytti vetävän hyvin. Vuonna 1920 Suomesta oli viety 3 800 kiloa savukkeita ja vajaa tuhat kiloa muita tupakkatuotteita. Sikareita ei viety ollenkaan. Vuonna 1921 sikareja vietiin reilut 5 000 kiloa, savukkeita jopa 55 000 kiloa ja suunnilleen yhtä paljon muita tupakkatuotteita. 

Vienti ei kuitenkaan enää kehittynyt yhtä suotuisasti, vaikka maahan tuotavan raaka-aineen määrä 1920-luvulla kasvoi. Vuonna 1922 savukkeita vietiin enää kolmasosa vuoden 1921 määrästä. Vuonna 1923 määrä supistui edelleen vain neljännekseen. Suunta oli laskeva. Vuonna 1928 Suomesta vietiin enää vajaat 1 600 kiloa savukkeita ja noin 30 kiloa sikareita. 

Tampereen Tupakkatehdas Oy:lle tämä näyttää olleen kohtalokasta. Yhtiö ajautui konkurssiin jo vuonna 1922. Myöhemmin Tampereella tosin toimi samanniminen yritys.  

Suomessa valmistetut savukkeet ja sikarit poltettiin pääasiassa kotimaassa. Suuntaus oli sama kaikissa maissa. Useimmat valtiot suojasivat 1930-luvulla omaa tupakkateollisuuttaan korkeilla tuontitulleilla. 

Tullimuseon näyttely Himoitut lehdet on avoinna vielä 30. syyskuuta saakka. Suomenlinna B 20 D. Vapaa pääsy.  

Tullimies seisoo tupakkatehtaan työntekijän takana. Näkymä Tullimuseon näyttelystä Himoitut lehdet.

Kuva: Tullivirkamies tupakkatehtaalla. Näkymä Tullimuseon näyttelystä Himoitut lehdet.

Lähteet: Lähteet: Valtioneuvoston pöytäkirjat 1919–21 ja valtioneuvoston anomusasiakirjat 1921 (KA, Helsinki); Tullihallituksen kirjeet 1921 (KA, Mikkeli); Kauppalehti 14.11.1920; Suomen Sosialidemokraatti 1.7.1921; Hufvudstadsbladet 3.4.1922; SVT Ulkomaankauppa 1920–30; Kauppalehti 28.8.1935

Tullin historiasarjassa käsitellään erilaisia pyöreitä vuosia täyttäviä tapahtumia tullitoiminnan historiasta. Tänä vuonna keskitymme erityisesti siihen, kuinka himoitut tuotteet ovat liikuttaneet ihmisiä kautta aikojen.

Tullimuseo