Sata vuotta sitten: Liikatuontia halutaan rajoittaa

21.4.2021 9.00

Suomen ulkomaankauppaa oltiin maaliskuussa 1921 vapauttamassa vuosia kestäneestä säännöstelystä. Kaupan kasvu pyrittiin pitämään kurissa huomattavilla tullimaksujen korotuksilla. Tästä huolimatta ongelmia havaittiin nopeasti. 19. huhtikuuta 1921 valtiovarainministeri Risto Ryti antoi Tullille kehotuksen tarkkailla vapautunutta tuontia tarkasti.

Vuoden 1921 helmikuun alussa Suomen ulkomaankauppa päätettiin vapauttaa. Tämä tarkoitti, että kaikkeen vientiin ja tuontiin ei enää tarvittu erityistä lupaa. Poikkeuksia kuitenkin oli. Osa tavaroista pysyi toistaiseksi tuontikiellossa ja osan maastavienti edellytti erillistä lupaa. Tuonnin vapauttaminen ei kuitenkaan tarkoittanut tullien alentamista vaan päinvastoin korkeampia tullimaksuja. Kaupan vapauttamisen vastustajat pelkäsivät rahanarvon laskevan ja hintojen nousevan, jos maahan alettaisiin tuoda liikaa tavaraa.

Ylellisyystavaroiden kieltolista

Kokonaan tuontikiellossa olivat pitkään olleet niin kutsutut ylellisyystavarat. Niitä koskevalla ns. kieltolistalla olivat muun muassa ulkomaiset hedelmät, säilykkeet, makeiset, erilaiset vaatetavarat, korut ja koriste-esineet, toilettisaippuat, arvokkaammat kellot, soittokoneet tai lelut. Nyt myös kieltolistaa oltiin poistamassa.

Eduskunta hyväksyi kaupan vapauttamisen ja 24. helmikuuta 1921 uudet, 200 prosentilla kolminkertaisiksi korotetut tullimaksut siitä, mitä ne olivat olleet maaliskuusta 1919 lähtien. Ylellisyystavaroiden osalta kolminkertaisia tullimaksuja ei kuitenkaan pidetty riittävinä. Hallitus ilmoitti eduskunnalle, että kieltolista voitiin poistaa vain, jos se hyväksyisi ylellisyystavaroille kymmenkertaiset tullit. 

Koko Suomen ulkomaankaupan kannalta kieltolistaa pidettiin vähäpätöisenä. Siinä olleet tavarat edustivat vain noin 5 prosenttia koko tuonnin arvosta. 

Hallituksen esitys hyväksyttiin eduskunnassa, mutta ei kokonaisuudessaan. 15. maaliskuuta 1921 valtioneuvosto vahvisti uudet tullit ylellisyystavaroille. Kymmenkertainen tuontitulli tuli muun muassa ostereille, simpukoille, ravuille, appelsiineille, kaviaarille, kuivatuille koristekasveille, kävelykepeille, matoille, norsunluulle, koruille, arvokelloille, pelikorteille, hajuvesille ja ilotulitteille. Muilla entisen kieltolistan tavaroilla korotus oli kuitenkin vain 6-8 kertainen.   

On syytä muistaa, että rahanarvo oli laskenut vuoden 1919 tasosta. Pääosa tullimaksuista perustui tavaran painoon, joten tullimaksut olivat tosiasiallisesti jonkin verran alenneet ennen korotuksia. 

Tullin on valvottava ylellisyystuontia

Meni kuukauden verran, kun valtiovarainministeriössä todettiin, että tuonnin vapauttaminen oli korotetuista tulleista huolimatta alentanut Suomen markan arvoa huomattavasti. Syyksi katsottiin juuri ”ylellisyystavarain liikatuonti”.  

19. huhtikuuta 1921 valtiovarainministeriö määräsi, että tullikamarien virkamiesten oli herkeämättä seurattava tilannetta. Jos jotakin ylellisyystavaraa havaittiin tuotavan maahan ”enemmän kuin olisi suotavaa”, siitä oli heti ilmoitettava valtiovarainministeriölle, jotta voitiin ryhtyä ”tehokkaisiin toimenpiteisiin”. Toimenpiteitä ei tässä vaiheessa eritelty tarkemmin, eikä myöskään sitä paljonko ”suotava” määrä kutakin ylellisyystavaraa voisi olla. Käytännössä asia jäi virkamiesten omaan harkintaan.

J.H. Vennolan hallitus kokoontuu

Kuva: J.H. Vennolan hallitus oli aloittanut vasta viikkoa aiemmin. Se kokoontui ensimmäisen kerran 11. huhtikuuta 1921. Etualalla hallituksen valtiovarainministeri Risto Ryti. Kuva: Harald Rosenberg. Museovirasto. 

Lähteet: Tullihallituksen kirjeet 1921. (KA); Aamulehti 10.2.1921; Uusi Suomi 25.2.1921; Kauppalehti 25.1.1921, 12.2.1921 ja 15.3.1921. 

Tullin historiasarjassa käsitellään erilaisia pyöreitä vuosia täyttäviä tapahtumia tullitoiminnan historiasta. Tänä vuonna keskitymme erityisesti siihen, kuinka himoitut tuotteet ovat liikuttaneet ihmisiä kautta aikojen.

Tullimuseo
Valikko