50 vuotta sitten: Tulli astuu uuteen kulttuuriin

2. lokakuuta 1973 Tullihallitus antoi yleiskirjeen, joka sai Tullin sisällä nopeasti legendaarisen maineen. Kirjeestä tuli Tullin kaikkien 1970-luvun uudistusten symboli. Tällainen määräys lienee varsin ainutlaatuinen suomalaisessa viranomaishistoriassa.

Tullihallituksen yleiskirjeet olivat ennen Tullin toimipaikkoja ja yksiköitä sitovia määräyksiä ja toimintaohjeita. Tämän 50 vuotta sitten annetun yleiskirjeen otsikkona oli ”ihmissuhteiden kehittäminen työpaikalla”. Kirjeen ovat allekirjoittaneet pääjohtaja Jorma Uitto ja tullineuvos Pauli Kekkonen, Tullihallituksen hallinto-osaston johtaja. Molemmat ovat saaneet Tullin historiassa maineen suurina uudistajina.  

Ihmissuhteet työpaikalla

Kirje alkaa toteamalla, kuinka Tullissa oli ”viime aikoina” havaittu ”ilahduttavaa kehitystä”: eri järjestöihin kuuluvien virkaryhmien sekä esimiesten ja alaisten välisissä suhteissa oli tapahtunut ”lähestymistä ja ehkä myös lämpenemistä”. Mitä ilmeisimmin Tullin johto tahtoi vahvistaa tällaista kehitystä.  

Johdon mukaan tämä toteutuisi järjestämällä henkilökunnalle yhteisiä tilaisuuksia ”urheilun, muiden vapaa-ajan harrastusten, merkki- ja juhlapäivien merkeissä”. Tilaisuuksiin voisivat osallistua kaikki tullilaiset ”virka-asemaan katsomatta” ja ”yhdenvertaisina”. Tavoitteena oli päästä irti muodollisesta ja jäykästä työpaikkakulttuurista. Koska Tulli oli varsin vanha viranomainen, sen kulttuuri oli suurelta osin peräisin jo itsenäisyyttä edeltävältä ajalta. Vielä 1960-luvulla Tullia tavattiin kutsua puolisotilaalliseksi viranomaiseksi, jossa virka-arvoilla oli suuri merkitys. Vuonna 1973 otettiin hyvin tietoinen askel toiseen suuntaan.

Kenties tärkein yksittäinen väline kohti epämuodollisempaa oli 1950-luvun lopulla perustettu Tullilaitoksen Urheilukerho ry. Tullin kesä- ja talvikisojen kilpailusarjoihin saattoivat osallistua tasavertaisina kaikki. Pääjohtajan sai ohittaa juoksuradalla, jos tähän kuntonsa puolesta kykeni. Niinpä urheilu haluttiin erikseen mainita myös yleiskirjeessä.   

Vapaa-ajan lisäksi määrättiin järjestämään myös työrutiinit niin että eri henkilöstöryhmät toimisivat mahdollisimman paljon yhteistyössä. Yleiskirje oli avaus uudenlaiseen yhteistyön kulttuuriin.  

On silti hyvin kuvaavaa, että hierarkkisessa organisaatiossa kulttuurin muutoksetkin toteutuvat ylimmän johdon antamalla yleiskirjeellä. Vallitsevassa tilanteessa tätä askelta tuskin olisi voitu muulla tavoin ottaa. 

Tullilaiset määrätään sinuttelemaan

Kirjeen terävin kärki ja mieleenpainuvin kohta löytyy viimeisessä kappaleessa: 

”Moni esimiesasemassa oleva voi ehkä luulla pönkittävänsä arvovaltaansa pitämällä työtovereihinsa etäisiä välejä. Tällaisesta olisi päästävä. Luonteviin ihmissuhteisiin työelämässä kuuluu myös sinuttelu henkilöiden kesken, jotka joutuvat tapaamaan toistuvasti toisiaan tai toimivat samassa laitoksessa”. 

Paitsi että uusi määräys salli alaisten lähestyä esimiehiä aiempaa vapaamuotoisesti, uusi kulttuuri helpotti myös uuden henkilökunnan kotiutumista Tullin organisaatioon, kun virkaiällä tai fyysisellä iällä ei ollut enää samaa merkitystä kuin ennen. Uusi kulttuuri avasi tietä myös sukupuolten tasa-arvolle. Sinuttelukirje oli merkittävä johtamisen instrumentti, jolla Tulli päivitettiin suomalaisessa yhteiskunnassa käynnistyneeseen muutokseen. 

Pääjohtaja Jorma Uitto halusi näyttää omalla esimerkillään, että herroittelun aika Tullissa oli ohi. Kuvassa pääjohtaja heittää keihästä Tullin kesäkisoissa vuonna 1974. Tuloksena 50-vuotiaiden sarjan toinen sija. 

Tulli virastodemokratian moottorina

Kyse ei ollut vain Tullin omasta keksinnöstä vaan paljon laajemmasta koko valtionhallinnon uudistamisesta. 

Useasti historiansa aikana Tulli on saanut toimia valtiovarainministeriön kokeiluvirastona. Tulli itsekin oli usein halukas näihin kokeiluihin, joista se katsoi saavansa paljon hyötyä. 1970-luvun alussa käynnistyi valtionhallinnon virastodemokratiahanke.

Pääjohtaja Uitto oli mukana 1970-luvulla aloittaneessa virastodemokratianeuvottelukunnassa. Tullissa virastodemokratiaan kohdistui alkuvuosina ehkä jopa hieman epärealistisia odotuksia. Pian selvisi, ettei esimiehiä jatkossakaan valittaisi henkilöstöäänestyksellä. Sittemmin virastodemokratian menettelyt vakiinnuttivat asemansa. Yksityisellä sektorilla vastaavia menettelyjä kutsuttiin ”yritysdemokratiaksi”.

Ajan myötä nimi ”virastodemokratia” jäi historiaan. 1980-luvulla nimitystä ei enää käytetty. Nimeksi vakiintui yhteistoiminta- eli yt-menettely. Se tarkoittaa sitä, että henkilöstöä kuullaan merkittävissä työtehtäviä koskevissa asioissa.