30 vuotta ensimmäisestä tullisanomasta
4. maaliskuuta 1992 lähetettiin Suomen historian ensimmäinen sähköinen tullaussanoma. Sen vastausviestistä tuli samalla historian ensimmäinen automaattinen tullauspäätös. Nykyisin sähköinen tulliselvitysprosessi on itsestäänselvyys ja paperinen tullauslomake pelkkä poikkeus. 30 vuotta sitten otettiin ratkaiseva askel kohti ulkomaankaupan menettelyjen nykyistä tilannetta.
Kansainvälisen kaupan elektroniset tilausjärjestelmät kehittyivät 1980-luvulla nopeasti. Sähköinen tiedonsiirto toi yritysten logistisiin prosesseihin tehoa ja tuottavuutta. Yritykset omaksuivat tavoitteekseen pitää varastot mahdollisimman pienenä, mikä edellytti mahdollisimman reaaliaikaista tietojen välittämistä. Perusta nykyiselle verkkokaupankäynnille alkoi muodostua.
EDI ja SAD – tiedonsiirron välineet
Elektroninen tiedon siirto ja tallennus edellyttivät kuitenkin yhteisiä standardeja. Organisaatioiden välistä tiedonsiirtoa alettiin kutsua yleisnimellä EDI (Electronic Data Interchange). Sen yksi sovellus oli EDIFACT-kieli. Suomessakin huolinta-ala alkoi 1980-luvun puolivälissä siirtyä laajasti tietotekniikan käyttäjäksi ja siirtämään tietoa verkossa.
Samaan aikaan tiedonsiirtoa haluttiin kehittää myös yritysten ja viranomaisten välille. Euroopan yhteisö ja Efta sopivat korvaavansa kansalliset tulliasiakirjat yhteisellä hallinnollisella yhtenäisasiakirjalla (SAD). Keskeisenä syynä oli saada välitettyä lomakkeen tiedot tulevaisuudessa sähköisesti eri valtioiden välillä. SAD-lomake tuli vuonna 1988 käyttöön myös Suomessa, kuten myös uusi kansainvälinen harmonoitu tullinimikkeistö (HS). SAD-sopimuksen yhteydessä EC:n ja Eftan jäsenmaat sitoutuivat tietokoneistamaan tullausjärjestelmänsä vuoteen 1992 mennessä. SAD-lomake voidaan nähdä myös osana valmistautumista Euroopan yhteismarkkinoihin.
Suomessa suurimmat yritykset olivat 1970-luvulta lähtien voineet toimittaa tulli-ilmoitustietonsa konekielisinä magneettinauhoilla. Silti vielä 1980-luvun lopulla huomattava osa ilmoituksista kulki yhä paperilla. Vaikka Tullilla oli vuodesta 1980 lähtien ollut oma tullauksen tietojärjestelmä, paperi-ilmoitusten tiedot oli tallennettava siihen käsin. Vuonna 1989 tullihenkilöstö sai omat päätteet, joilla se käytti palvelimilla olevia sovelluksia. Asiakkaiden ilmoituksiin tällä ei ollut välitöntä vaikutusta, sillä paperi oli niin laajasti käytössä. EDI-tullauksen ydinajatus oli, että kansainvälisestä kauppalaskusanomasta voitaisiin suoraan poimia Tullin tarvitsemat tiedot, joten niitä ei tarvinnut enää tallentaa uudelleen.
Kuva: SAD-lomakkeita täytetään Tullin tiskillä.
Sähköisen tullauksen projekti
Tietotekniikkaa oli jo alettu käyttää tulliselvityksessä eri puolilla maailmaa. Euroopan suursatamissa ja suurlentokentillä, joiden rahdin volyymit olivat huomattavat, oli käytössä paikallisia tullausjärjestelmiä. Toteutetut tekniset ratkaisut kuitenkin myös sitoivat. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tilanne oli toinen. Tavaravolyymit eivät olleet yhtä isoja. Tullausjärjestelmät oli helpompi toteuttaa koko maan mittakaavassa. Pohjoismaiden tullilaitokset myös tekivät tiivistä yhteistyötä.
Vuonna 1989 Suomen tulli käynnisti oman sähköisen tullauksen projektinsa, jonka tavoitteena oli ”paperiton tullaus”. Tarkoitus oli päästä kokonaan paperitietojen käsittelemisestä sekä moninkertaisesta tiedon tallentamisesta ja siirrosta. Mukaan projektiin tuli muutamia Tullin suurasiakkaita.
Uudenlaista kumppania edustivat teleliikenneoperaattorit, joita tarvittiin itse sähköisen ilmoitustiedon siirtämiseen. Useat niistä pystyivät tarjoamaan x.400-sähköpostiverkon. Myös julkishallinto oli juuri avannut Datanet-palveluverkon ja sitä voitiin hyödyntää sanomien välittämiseen. Samoihin aikoihin telealan sääntelyä oltiin vapauttamassa, mikä takasi, että lisää verkkokapasiteettia oli luvassa.
Vuonna 1990 halukkaalle tullihenkilöstölle järjestettiin seminaari sähköisestä tullauksesta. Asiasta kiinnostuneita pyrittiin rekrytoimaan mukaan uuteen hankkeeseen. Vuonna 1991 Tullihallitukseen perustettiin uusi tullaus- ja tietotekninen kehittämisyksikkö, jota johti Leo Nissinen. Tulli liittyi myös mukaan Tiedonsiirtoyhdistykseen ja sai sen kautta tietoa uusimmasta kansainvälisestä kehityksestä.
Sähköisen tullauksen projektiryhmä sijoittui Helsingin Sörnäisten Pääskylänrinteeseen. Paikkaa alettiin kutsua Tullin ”EDI-pesäksi”. Mukanaolijat olivat erittäin innostuneita. Tällaista ei ollut kukaan toteuttanut Suomessa eikä juuri ulkomaillakaan. Pyrkimyksenä oli saada aikaan tulevaisuuden tullaus, joka voitaisiin valtaosassa tapauksia hoitaa täysin automaattisesti. Jonkin aikaa puhuttiin myös ”tullausrobotista”. Tullissa arveltiin, että henkilöstön tehtäväkuvat alkaisivat muuttua: osa väestä siirtyisi käsittelemään saapuvia tullaussanomia ja tarkastamaan niiden tietoja ajasta ja paikasta riippumatta.
Tullin visiona oli entistä palvelevampi laitos, joka neuvoisi asiakkaita myös verkossa eikä enää vain puhelimessa tai tiskin takana. Asiakkaat saisivat entistä nopeammin tietoa Tullilta käyttöönsä, jotta ne saattoivat antaa kaikki tiedot oikein, ilman että enää tarvitsisi asioida Tullin tiloissa.
Kuva: Tullin EDI-pesän innostunutta henkilökuntaa 1990-luvun alussa. Tullimuseo.
Kohti ensimmäistä tullisanomaa
Suomalaisyritysten tietotekniset valmiudet olivat vielä 1990-luvun alussa varsin vaihtelevat. Sähköisen tullauksen uskottiin silti laajenevan nopeasti, koska tuolloin noin 90 prosenttia kaikista tuontiveroista kerättiin noin vain kahdeltatuhannelta Tullin rekisteriasiakkaalta. Tulli oli todellakin liikkeellä oikeaan aikaan, sillä huolinta-ala ja keskusliikkeet olivat juuri voimakkaasti satsaamassa uusiin tietojärjestelmiin. Nyt ne voitaisiin rakentaa sellaisiksi, että Tullikin saisi tarvitsemansa tiedot.
Vuonna 1991 oli vielä valmisteltava muutos lakiin, jotta verkkoa pitkin lähetetystä ilmoitussanomasta saapunut automaattinen vastaussanoma voitiin hyväksyä viralliseksi tullauspäätökseksi. Muitakin haasteita oli. SAD-lomakkeen tietosisältö, vaikka oli suunniteltu juuri tällaista varten, osoittautui hyvin monimutkaiseksi siirrettäväksi.
Tavoitteena oli saada kolmannes kaikista Suomessa annettavista tulli-ilmoituksista vuoden 1993 loppuun mennessä sanomaliikenteeksi. Tullin edustajat koettivat markkinoida sähköistä ilmoittamista suomalaisille yrityksille parhaansa mukaan. Tulli perusti erilaisia uusia asiakasyhteistyön foorumeita. Tulli pyrki korostamaan, kuinka myös asiakkaat hyötyisivät sähköisestä ilmoittamisesta. Uskottiin, että viimeistään vuonna 1995 EDI-ilmoittamisen avulla voitaisiin hoitaa kolme neljäsosaa kaikista Suomen tullauksista. Vielä tässä vaiheessa harva uskoi Suomen olevan menossa EU:n jäseneksi.
Yhteistyö pilottiasiakkaiden kanssa eteni varsin ripeästi. Ensimmäinen oikea tullaussanoma lähetettiin Tullille 4. maaliskuuta 1992 pilottiyritys Keskon koneelta. Toden teolla Tullin EDI-hanke käynnistyi saman vuoden syksyllä.
Kuva: Ensimmäinen tullaussanoma lähtee Keskon koneelta 4. maaliskuuta 1992. Paikalla Jouko Lempiäinen ja Leo Nissinen Tullista. Koneella istuu Keskon Kari Nurmela. Tullimuseo.
Saman vuoden lopulla sanomaliikennettä käytti tulli-ilmoituksissaan jo 22 Tullin isointa asiakasta. Vuoden kuluttua määrä oli kymmenkertaistunut. Tärkeimpiin tullitoimipaikkoihin tuli omat EDI-ryhmät palvelemaan asiakkaita. Samaan aikaan Suomen ulkomaankauppa oli nousemassa lamasta. Tulli ei ainakaan ollut kasvun esteenä vaan sähköinen ilmoittaminen lisäsi tavarankulun nopeutta ja sujuvuutta. Tuolloin keskimääräinen EDI-tulli-ilmoituksen käsittelyaika Tullissa oli kolmesta viiteentoista minuuttia.
Sähköisen tullauksen kehittäminen jatkuu vaikeuksista huolimatta
Vuoden 1993 jälkeen etenemisvauhti kuitenkin hidastui, kun ulkomaankaupan isoimmat toimijat olivat jo siirtyneet EDI:n käyttäjiksi. Pienempien yritysten ei ollut yhtä helppo lähteä hankkeeseen mukaan. Vuonna 1993 alettiin valmistella EDI:n käyttöönottoa myös tavaran luovutuksessa. Se olisi toteutuessaan siirtänyt paineita hoitaa tullitehtäviä entistä enemmän virka-ajan ulkopuolella. Luovutus oli jo astetta hankalampi toteuttaa, koska vaati muun muassa eri rekisterien välisiä yhteyksiä, joten asia ei edennyt toivotulla tavalla.
Vuonna 1995 toteutunut Suomen EU-jäsenyys vaati Tullin tietojärjestelmiin nopeita muutoksia. EDI-tullausten kehittämistä ei enää voitu jatkaa. Vuoden 1994 tavoite oli ollut saada 40 prosenttia tullauksista sanomaliikenteeksi. Tähän päästiin vasta syksyllä 1995; samalla kun tullauksia oli yhteensä enää kolmannes vuoden 1994 määrästä. Suurin osa ulkomaankaupasta oli siirtynyt EU:n sisäkaupaksi, jota ei enää tarvinnut tulliselvittää. Sisäkaupasta piti kuitenkin edelleen antaa tilastoilmoitukset. Myös tähän voitiin käyttää EDI-ilmoittamista ja käyttö laajeni jälleen nopeasti. Aluksi EU:n komission oli vaikea ymmärtää pohjoismaista tullauskäytäntöä, varsinkin koska EU:n tullikoodeksi tunsi vain paperisen ilmoittamisen. Vasta eurooppalaisen elinkeinoelämän painostuksesta komissio muutti suhtautumistaan ja hyväksyi epätäydellisen ilmoittamisen.
Jäsenyyden toimeenpano vei Tullin tietotekniset resurssit parin vuoden ajaksi. Samaan aikaan it-alan kustannukset nousivat rajusti ja tietojärjestelmäprosessien suunnittelukäytännöt muuttuivat radikaalisti. Tullin resurssit osoittautuivat alimitoitetuiksi. Kasvava kauppa Baltian ja Venäjän kanssa toimi sekin vielä paperimaailmassa. Vuonna 1999 EU velvoitti jäsenmaat rakentamaan yhteisen sähköisen passitusjärjestelmän, mikä vei jälleen Tullin voimavaroja vuoteen 2003 saakka. Tulli-ilmoittamisen kehitystyötä voitiin jatkaa toden teolla vasta tämän jälkeen. Vuonna 2004 valmistui uusi integroitu tullausjärjestelmä (ITU), jossa ei enää ollut paperisia vaiheita. Tässä vaiheessa EDIFACT oli jo muuttunut vanhentuneeksi, mutta voitiin integroida ITU:n sisään. 2000-luvulla ja 2010-luvulla on jatkettu kokonaan uuden tullaustietojärjestelmän kehittämistä koko EU:n laajuisesti.
Kuva: Paula Larme ja Kari Suvila odottavat ensimmäisen sanoman saapumista Tullin koneella 4. maaliskuuta 1992. Tullimuseo.
Suomen ensimmäinen sähköisen asioinnin hanke
Huolimatta siitä, että Tullin 30 vuotta sitten käynnistämä hanke oli suorastaan mullistava, se ei juuri herättänyt huomiota valtionhallinnossa saati suomalaisessa julkisuudessa. Tietotekniikkaa ei vielä käytetty kovin laajasti. Laman vuoksi Tulliinkin kohdistui kovia säästöpaineita. Lisäksi tuolloin uskottiin yleisesti Euroopan integraation tekevän Tullista tarpeettoman. Tämä osoittautui vääräksi käsitykseksi.
EDI-ilmoitusjärjestelmä onnistuttiin toteuttamaan 1990-luvun alussa vielä varsin pienin kustannuksin. Vielä 1990-luvun alussa tietoverkot olivat vasta harvojen asia ja tietokoneet yksinkertaisempia. Internet ei ollut vielä lyönyt itseään läpi Suomessa tai muuallakaan maailmassa. Sen aika koitti vasta muutamia vuosia myöhemmin.
Tuolloin osattiin jo varsin hyvin nähdä, millaiseksi tullityön luonne tulevaisuudessa muuttuisi. Nykyisin fyysistä toimipaikka-asiointia ei enää tarvita, kun ilmoittaminen hoidetaan sähköisesti. Tullin sähköinen palvelukeskus palvelee asiakkaitaan ympäri vuorokauden. Tullin valvontatoimet voidaan kohdentaa annettujen tietojen perusteella entistä tehokkaammin.
Lähteet: Nokki, Janne, Haavista verkkoon. Suomen tulli muuttuvassa maailmassa. 2015.
Vuosi 2022 on ilmoitusmenettelyn 50-vuotisjuhlavuosi. Samana vuonna Tullin ulkomaankauppatilastot täyttävät 130 vuotta. Lisäksi tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä sähköisestä tulli-ilmoituksesta. Ilmoitusmenettely mahdollisti sähköisen ilmoittamisen ja tuonti- ja vientitilastot ovat aina perustuneet tulli-ilmoitusten ja sittemmin myös sisäkaupan tilastoilmoitusten tietoihin. Juhlavuoden kunniaksi historiateemamme on Tullille ilmoittaminen ja tilastointi eri aikoina.
