200 vuotta sitten: Tullin johto muuttaa Turusta Helsinkiin

1.10.2021 9.00

Suomen tullilaitoksella on ikää kunniakkaat 209 vuotta. Vaikka Suomessa on ollut tullitoimintaa vähintään kaksinkertainen määrä vuosia, oman Tullin historia lasketaan alkavaksi ohjesäännöstä, jolla perustettiin oma keskushallinto eli päätullijohtokunta. Tulli on aina sijainnut Suomen valtionhallinnon ytimessä.

Kun Suomen oma tullilaitos oli helmikuussa 1812 perustettu, sen virkapaikka oli Turku. Samassa kaupungissa toimi suuriruhtinaskunnan vastaperustettu keskushallinto. Päätullijohtokunnan ensimmäinen istunto pidettiin toukokuussa 1812. Heti ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin myös kysymystä uusista toimitiloista.  

Tullia johdettiin Turusta

Kohta ensimmäisen kokouksen jälkeen Tullijohtokunnan nimissä julkaistiin maan virallisessa lehdessä ilmoitus, jossa etsittiin Turusta vuokralle neljä huonetta: isompi istuntosali ja kolme kamaria. Näissä katsottiin olevan jo riittävästi tilaa, sillä alkutaipaleellaan päätullijohtokunta oli kuusimiehinen. Siihen kuuluivat ylijohtaja, asessorit, kamreeri ja sihteeri. Johtokunta teki päätökset kollegiaalisesti siten että ylijohtaja ja asessorit äänestivät istunnoissa. 

Tietoa siitä, missä päin Turkua päätullijohtokunnan kanslia tai istuntohuone olivat, ei arkistoissa ole säilynyt. Varmaa on, että omat tilat saatiin, koska niihin pyydettiin 1810-luvulla mm. toimittamaan asiakirjoja julkisilla kuulutuksilla. Paikka oli niin yleisesti tunnettu, ettei kuulutuksissa tarvinnut mainita katuosoitetta. 

Senaatin linnaan

Vain kuukausi Suomen tullilaitoksen perustamisen jälkeen keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri I teki historiallisen päätöksen. Suomen pääkaupunki siirrettäisiin Turusta Helsinkiin. Tsaari piti Turkua liian ruotsalaisena kaupunkina ja alttiina juonitteluille. Vuonna 1817 senaatista ilmoitettiin Turussa toimiville keskusvirastoille, että ne tulisivat siirtymään Helsinkiin. Senaatti itse, Suomen ylin hallintoviranomainen, lähti Turusta syksyllä 1819. Päätullijohtokunta ja pari muuta keskusvirastoa saivat yhä jäädä vanhaan pääkaupunkiin, koska Helsingissä ei ollut tarpeeksi tilaa.

Kaikki odottivat arkkitehti C.L. Engelin piirtämän senaatintalon valmistumista. Sinne hän oli piirtänyt oman siiven myös päätullijohtokunnalle. Odotteluaikana Helsinkiin siirtynyt senaatti ja sen alaiset virastot joutuivat vuokraamaan yhteensä 66 huoneistoa uuden pääkaupungin keskustasta.

Tulli muuttaa Helsinkiin

Senaatti ilmoitti päätullijohtokunnalle keväällä 1820, että sen piti olla Helsingissä viimeistään 1. päivä lokakuuta 1821. Muuttoa alettiin valmistella keväällä 1821. Muutosta on säilynyt poikkeuksellisen hyvin asiakirjatietoja.

Osana lähtövalmisteluja tullijohtokunta arvioi, että sen arkiston vetämiseen tarvittiin seitsemän tai kahdeksan hevosta. Arvokkaan kuorman turvaamiseksi päätullijohtokunnan kanslistin tai kamarikirjurin täytyi olla mukana saattamassa.  

Maitse kulki vain arkisto. Huonekalut, kuten pöydät, tuolit, kaapit ja hyllyt kuljetettiin laivalla. Senaatti myönsi Tullille sen pyytämät määrärahat ja kuljetusta varten vuokrattiin sumppu nimeltä ”Allart”. Irtaimiston pakkaamista varten turkulainen puuseppä Rosendahl nikkaroi paksuista laudoista isot, kantokahvoilla varustetut laatikot.  

Lopulta arkiston kuljettamiseen tarvittiin kymmenen hevosta. Asiakirjasaattue lähti Turusta 25. syyskuuta 1821 ja saapui perille 29. syyskuuta. Kaikki kuitit maakuljetuksesta ovat säilyneet. Niistä voidaan todentaa kuorman matkareitti. Viimeinen päiväosuus lähti liikkeelle Bembölen kestikievarista Espoossa.   

Muutosta laaditun virallisen tiedotteen mukaan virkakirjeet piti lähettää 20. syyskuuta asti Turkuun. Tästä päivästä eteenpäin ne oli osoitettava Helsinkiin. Turkuun saapuvia anomuksia varten kamarikirjuri Carl Anton Stening oli kuitenkin paikalla vanhassa kansliahuoneessa joka päivä klo 11–12 syyskuun loppuun. Ensimmäisen istuntonsa päätullijohtokunta piti Helsingissä määrätyn aikataulun mukaisesti, 1. lokakuuta eli tasan 200 vuotta sitten. 

Tilapäiseen vuokramajoitukseen

Tullijohtokunta ei suinkaan päässyt senaatin linnaan, koska se ei ollut valmis. Niinpä Tulli ilmoitti tarvitsevansa Helsingistä neljästä viiteen huonetta: yhden huoneen kansliaa varten, joko yhden ison tai vaihtoehtoisesti kaksi pientä huonetta kamarikonttorille, yhden huoneen kanneviskaalinkonttorille ja yhden vahtimestarille. Vahtimestari tarvitsi oman huoneen, koska hänen piti välttämätöntä asua virkahuoneistossa, sillä hänen piti vartioida yötä päivää asiakirjoja. Tietoturvaan siis kiinnitettiin huomiota. Lisäksi tarvittiin oma halkovarasto huoneiden lämmitystä varten.

Aiemmin vuokratiloja varten myönnetty määräraha ei enää riittänyt, koska uuden pääkaupungin vuokrataso oli noussut. Yhtenä syynä varmasti tähän oli valtionhallinnon tilantarve. Kaikissa hankinnoissaan virastojen oli aina valittava halvin tarjous. Sellaisen teki kauppias ja raatimies Johan Lampa, jonka talo sijaitsi nykyisen Pohjoisesplanadin varrella, Elefantin korttelissa. Lampan talon ylimmästä kolmannesta kerroksesta johtokunnalle vuokrattiin viisi asuinhuonetta ja keittiö. Halkoliiterikin löytyi sisäpihalta. Tuolloin talo oli uusi, valmistunut vain neljä vuotta aiemmin. Rakennus on edelleen olemassa ja tunnetaan Lampan talona (Pohjoisesplanadi 5).

Lampan talo kuvattuna vuonna 2013

Kuva: Lampan talo kuvattuna vuonna 2013. 

Huonekalujen kuljettaminen satamasta toimitiloihin ei ollut kovin pitkä matka. Apua saatiin varmasti Helsingin tullikamarista, joka sijaitsi Mariankadulla vain parin korttelin päässä. 

Lampan talo ei kuitenkaan miellyttänyt tullilaitoksen johtoa, sillä jatkuva kulkeminen kolmanteen kerrokseen kalkkikiviportaita oli ilmeisen vaivalloista. Vain vuotta myöhemmin ylijohtaja Jakob Snellman ja tullijohto tahtoivat vaihtaa paikkaa nykyisen Pienen Roobertinkadun tienoille. Seutu oli vielä tuolloin väljempää esikaupunkia, jossa voitiin samalla vuokrasummalla sijoittua katutasoon. Senaatti ei kuitenkaan suostunut muuttoon. 

Senaatin tilat valmistuvat

Syyskuussa 1822 valmistui Senaatintalon eli nykyisen valtioneuvoston linnan ensimmäinen siipi. Engel oli sijoittanut tullijohtokunnan pohjoispäätyyn, mutta paikka muuttui talon Aleksanterinkadun puoleiseen siipeen. Muuttamaan päästiin vasta pari vuotta myöhemmin, sillä rapattujen ja maalattujen sisätilojen piti ensin saada kunnolla kuivua. Samassa siivessä tullijohtokunnan naapureina olivat Maanmittauskonttori ja Intendenttikonttori, jota johti pääarkkitehti Engel itse. Talo oli tilava ja senaatti ja sen alaiset keskusvirastot mahtuivat samaan rakennukseen.

C.L. Engelin piirrokset senaatintaloa varten

Kuva: C.L. Engelin piirrokset senaatintaloa varten. KA. 

Huoneet ja niiden sisustus

Ensimmäisenä tullijohtokunnan siivessä oli eteishuone eli förmaaki. Sen jälkeen tulivat kanslia, kaksi konttorihuonetta, kamreerin huone ja istuntohuone. Omia virkahuoneita ei ollut, eli työskenneltiin ”avokonttorissa”. Ylijohtaja ja asessorit istuivat aina istuntohuoneessa, jossa myös kamreerilla eli ”talousjohtajalla” oli erillinen työpöytä. Muissa huoneissa saman työpöydän jakoi useampi virkamies. Esimerkiksi kansliassa istui kuusi ja muissa työhuoneissa neljä henkeä. Viimeisenä perällä oli vielä erillinen arkistohuone. 

Tullijohtokunta katsoi, etteivät sen vanhat, Turusta tuodut huonekalut olleet kyllin arvokkaita senaatintaloon. Senaatti suostui kalusteiden uusimiseen. Normityöpöytää tuli kahta kokoa: 250 cm pitkä ja 120 cm leveä sekä 120 cm pitkä ja 90 cm leveä. Pöytiin haluttiin joka sivulle lukittavat laatikot. Kullakin virkamiehellä nähtävästi oli oma laatikkonsa. Pöytälevyt päällystettiin mustalla vahakankaalla. Työtuolit oli valmistettu petsatusta koivusta ja ne oli pehmustettu niinellä. Päälliset olivat mustaa saffiano-nahkaa. Istuntohuoneessa olevat pöydät päällystettiin vahakankaan sijasta vihreällä veralla, jonka reunoihin tuli vielä koristeiksi vihreät hapsut.

Tullihallituksen istunto vuonna 1901 senaatin talossa eli nykyisessä valtioneuvoston linnassa. 

Kuva: Tullihallituksen istunto vuonna 1901 senaatin talossa eli nykyisessä valtioneuvoston linnassa.

Viimeisenä Tullihallitus toimi täällä Ritarinkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa

Kuva: Viimeisenä Tullihallitus toimi täällä Ritarinkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa. 

Tullia johdettiin senaatin talosta lähes 90 vuotta. Vuonna 1913 Tullihallitus siirtyi useiden muiden keskusvirastojen tavoin Erottajalle, josta valtio oli ostanut entisen vakuutusyhtiö Kalevan pääkonttorin, josta nykyisinkin joskus puhutaan Tullihallituksen talona. Syynä tänne siirtymiseen oli, että tila senaatintalossa alkoi loppua. Tullin kuten muidenkin viranomaisten tehtävät olivat sadassa vuodessa laajentuneet, samoin virkakunnan määrä. 

Vuonna 2015 Tulli siirtyi Erottajalta Itä-Pasilan virastotaloon. Tällä välin Tullihallitus oli lakannut olemasta. Tulli lienee silti yksi pisimpään samassa osoitteessa toiminut viranomainen, joka on muuttanut poikkeuksellisen harvoin. Sota-aikoina Tullihallitus tosin toimi tilapäisesti Vaasassa ja Kokkolassa.

ullihallitus toimi yli sata vuotta Erottaja 2:ssa. Kuva on 1960-luvulta

Kuva: Tullihallitus toimi yli sata vuotta Erottaja 2:ssa. Kuva on 1960-luvulta. Tuolloin taloon oli vielä sijoittunut useita viranomaisia. 1990-luvulla talossa oli enää Tulli.

Lähteet: Tullihallituksen I arkisto, kirjeet ja istuntopöytäkirjat (Kansallisarkisto). 

Tullimuseo