200 vuotta sitten: Portterin vienti Venäjälle sallitaan, samoin sen kauttakuljetus Suomesta
Keisari Aleksanteri I:n hallituskaudella (1801-25) Venäjän kauppapolitiikka vaihteli ääripäästä toiseen, tiukasta protektionismista varsin vapaaseen linjaan. Välillä tavaroiden tuontia rajoitettiin ja tulleja korotettiin, välillä taas kauppaa helpotettiin ja tulleja kevennettiin. Suomen suuriruhtinaskunta ei kuulunut Venäjän tullialueeseen, mutta sen oli seurattava Venäjän tullipolitiikan muutosten mukana.
2. kesäkuuta 1821 päätullijohtokunta lähetti kiertokirjeen tullikamareille, tullijahtien päälliköille ja ylimääräisille matkatulliviskaaleille. Tullin johto ilmoitti, että vastedes ruotsalaista portteria sai viedä ja passittaa Suomesta Venäjälle.
Tullimuutoksesta oli ilmoitettu Suomen viranomaisille jo kuukautta aiemmin tulleessa Armollisessa kirjeessä, joka koski useita Venäjän tullitariffiin tehtyjä muutoksia ja tullimaksujen korotuksia. Muutoksella sallittiin eräiden tuotteiden tuonti, jotka oli aiemmin ollut kielletty. Yksi näistä oli portteriolut. Sen tuonti Venäjälle sallittiin niin satamien kuin maanteiden kautta. Enää ei ollut esteitä viedä ja passittaa ruotsalaista portteria Suomen kautta.
Portterityyppisen oluen valmistus alkoi Englannista 1700-luvulla ja tapa levisi myös Venäjälle ja Ruotsiin. Ruotsissa portteria alkoi valmistaa vuonna 1817 göteborgilainen panimo. Venäjällä portteri oli 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa suosittua. Portteria arvostettiin Venäjällä viinin veroisena herkkuna. Tuontikiellolla oli yritetty tukea venäläistä panimoteollisuutta. Tuonnin vapauttamisen myötä ulkomaiselle portterille uskottiin olevan jälleen rahakkaat markkinat Venäjän pääkaupungissa Pietarissa.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Finna.
Lähde: Tullihallituksen kirjeet 1821 (KA).
Tullin historiasarjassa käsitellään erilaisia pyöreitä vuosia täyttäviä tapahtumia tullitoiminnan historiasta. Tänä vuonna keskitymme erityisesti siihen, kuinka himoitut tuotteet ovat liikuttaneet ihmisiä kautta aikojen.
