130 vuotta sitten: Tullista tulee tilastojen julkaisija
Tullilla on pitkä kokemus Suomen tavarakaupan tilastoviranomaisena. Tuonnin ja viennin kokonaisarvot ovat hyvin tärkeitä Suomen talouskehitystä kuvaavia lukuja. Samoin tärkeä on tieto siitä, minkä maiden kanssa Suomi käy kauppaa ja kuinka paljon. Tuoduista ja viedyistä tavaroista tarvitaan myös yksityiskohtaisempia tietoja. Erityisesti niitä tarvitsevat kauppaa käyvät yritykset. 130 vuotta sitten Tulli alkoi julkaista tuottamiaan tilastolukuja säännöllisesti.
Jo 1600-luvulla eli Ruotsin vallan aikana tullikamarien tullauksista laaditulle tiliaineistolle määrättiin toinenkin käyttötarkoitus. Valtiolle ei riittänyt pelkkä tieto siitä, paljonko se sai rahaa ja että se varmasti sai omansa. Näiden lisäksi piti laskea yhteen, paljonko tavaraa oli tuotu ja viety. Muuta tapaa kuin tullaustiedot ei asian selvittämiseksi ollut. Niinpä valtakunnan kauppatase, eli tuonnin ja viennin välinen suhde, saatiin laskettua tullilaitoksen aineistosta.
Kun Suomen tullilaitos perustettiin pari sataa vuotta myöhemmin, se sai saman tehtävän. Vuodesta 1812 Suomen päätullijohtokunnan piti laskea vuosittainen kauppatase ja lähettää se senaatille. Luvut saatiin edelleen tulli-ilmoituskirjoista, jotka tullikamarit laativat jokaisesta tullauksesta. Kauppataseen lisäksi tullikamarit laskivat, paljonko tärkeimpiä tavaroita oli tuotu ja viety. Luvut toimitettiin päätullijohtokunnan kamreerille. Tietoa käsiteltiin enemmän tili- kuin tilastoaineistona.
Tulli laskee luvut, tilastollinen päätoimisto julkaisee
Tilastotietojen julkaiseminen laajemmalle käyttäjäkunnalle antoi vielä odottaa itseään. Lukuja ei sinänsä pyritty salaamaan vaan paikallisten tullikamarien tilastotietoja saatettiin 1800-luvulla julkaista esimerkiksi eri kaupunkien sanomalehdissä, koska tiedot kiinnostivat paikallista kauppiaskuntaa.
Kuva: Helsingfors Tidningar 23.9.1854 julkaisi Tullilta saamiaan tietoja vuoden 1853 ulkomaankaupasta ja tullien kannosta.
Tilastoalan kansainvälinen yhteistyö alkoi 1800-luvun puolivälissä ja Suomessakin sitä seurattiin tarkasti. Vuonna 1865 perustettiin väliaikainen tilastollinen toimisto, nykyisen Tilastokeskuksen edeltäjä. Heti seuraavana vuonna se alkoi julkaista erityistä vihkoa Suomen merenkulusta ja ulkomaankaupasta. Aluksi useamman vuoden luvut koottiin yhteen eikä tilastoa julkaistu joka vuosi. Ensimmäiset saatavissa olevat ulkomaankaupan luvut ovat vuodesta 1856. Vuonna 1870 tilastollinen toimisto vakinaistettiin ja sittemmin sen nimeksi tuli Tilastollinen päätoimisto.
Ensimmäiseen ulkomaankaupasta vuonna 1866 julkaistuun vihkoon oli kerätty tuonti- ja vientilukuja vuosilta 1856–65. Tämän jälkeen tilastollinen toimisto julkaisi kerrallaan aina viiden vuoden kauppatilastot. Vihot koostuivat kahdesta erillisestä osasta, kaupasta ja merenkulusta. Mukaan oli valittu rahalliselta arvoltaan tärkeimmät tavarat. Lukujen keruutavasta johtuen oli luontevaa julkaista ne myös tullikamareittain. Tärkeä kauppatavara, jonka arvon kehitystä seurattiin erityisesti omassa taulukossaan, oli vilja.
Vihon taulukoihin tarvittavat luvut tilastollinen toimisto sai päätullijohtokunnan kamreerikonttorilta. Kun tullikamarit laskivat tulli-ilmoituskirjoista omia tilityksiään, ne tekivät samalla ns. parseliotteen, jonka ne lähettivät päätullijohtokunnalle. Tullauksista saatu tilastoaineisto ei kuitenkaan kattanut kaikkea Suomeen tuotavaa tavaraa. Kun rautatieliikenne Venäjälle alkoi muutamaa vuotta myöhemmin, tiedot kiskoilla kuljetetusta tavarasta saatiin valtionrautateiden rahtiseteleistä. Tilastollinen keskustoimisto keräsi yhteen Tullin ja rautateiden luvut ja julkaisi ne.
Kuva: Ensimmäinen ulkomaankaupan tilastojulkaisu vuodelta 1866.
Kauppatilastojulkaisussa oli eritelty vain tärkeimmiksi katsotut tavarat, eikä siinä ollut kaikkia tullitariffin nimikkeitä, vaan paljon eri tavaroita oli laskettu yhteen. Tilastoarvona käytettiin tavaran käypää hintaa satamassa, jolloin mukana olivat myös niistä kannetut tullimaksut. Vientitavaroista ne sen sijaan puuttuivat.
Tilastointiin halutaan muutosta
Heti ensimmäisen ulkomaankaupan tilastojulkaisun esipuheessa vuodelta 1866 viitataan merkittäviin vaikeuksiin eräiden lukujen saamisessa. Apua ei varsinaisesti ollut siitäkään, että eri tavaroiden tullauksessa käytettiin hyvin erilaisia mittayksiköitä. Vasta vuonna 1887 tullauksessa siirryttiin metrijärjestelmään, kuten kilogrammoihin ja litroihin. Tullivapaista tuotteista, joita tuotiin varsinkin Venäjän rajalta, ei laadittu ollenkaan tulli-ilmoituksia, vaan ne ilmoitettiin tulliasemilla suullisesti, joten ne puuttuivat kokonaan tilastosta.
Tultaessa 1880-luvulle päätöksenteon ja liike-elämän tueksi alettiin kaivata tarkempaa tietoa, ”tyhjentävää ja luotettavaa kauppatilastoa”. Vuonna 1885 päätullijohtokunta muutettiin Tullihallitukseksi. Samalla sen kamreerikonttoriin perustettiin pieni tilastollinen osasto. Siitä vastasi reviisori, jolle kuului kaupan ja merenkulun tilastoiminen. Tullin ensimmäiseksi tilastoreviisoriksi nimitettiin Maximilian Molander. Reviisori apulaisineen sai käyttöönsä tullikamarien tulli-ilmoituskirjat. Jatkossa hän tuotti niistä tilastolliselle päätoimistolle tarvittavan julkaistavan aineiston. Molanderin johdolla koostettiin ensimmäisenä vuoden 1883 tuonti- ja vientitilasto.
Tarvittiin vielä muutakin. Erityisesti tätä mieltä oli valtionvaraintoimituskunnan varapäälliköksi noussut senaattori Leo Mechelin. Syksyllä 1886 senaatti asetti komitean kauppatilastojen uudistamiseksi. Sitä johti tilastollisen päätoimiston vastanimitetty pääjohtaja Anders Boxström. Jäseneksi tuli myös Tullihallituksen tilastoreviisori Molander. Komitea käsitteli senaattori Mechelinin laatimaa muistiota, jossa käsiteltiin ulkomaankaupan tilastoinnin puutteita. Samoin komitea tutustui laajasti ulkomaisiin tilastointiperiaatteisiin ja -käytäntöihin. Työ valmistui toukokuussa 1889.
Kuva: Leo Mechelin. Museovirasto.
Kuva: Anders Boxström oli taustaltaan sotilas. Kuvassa Boxström Venäjän armeijan aliluutnanttina vuonna 1866/Venäjän armeijan everstinä vuonna 1878. Museovirasto.
Komitea katsoi, että suomalainen tapa luokitella tuonti- ja vientitavarat aakkosittain oli puutteellinen ja epäsystemaattinen. Muut maat jakoivat tavaratilastonsa pääluokkiin, kuten elintarvikkeet, raaka-aineet ja teollisuustuotteet. Lisäksi näillä oli omat alajaot. Komitea ehdotti, että tilastossa Suomen kauppatavarat jaettaisiin 28 pääluokkaan ja niiden alaryhmiin. Puutteena pidettiin myös sitä, ettei Suomessa laskettu tavaroita kauppakumppanimaittain. Maakohtaisesti julkaistiin vain kaupan kokonaisarvot. Pääasiallinen maajako kulki Venäjän ja muiden maiden välillä.
Kauppakumppanimaan selvittäminen oli vaikeaa. Varmuudella aineistosta selvisi vain se, oliko tavara valmistettu Venäjällä vaiko muussa maassa, sillä venäläisellä tavaralla oli alempi tulli. Siitä, valittaisiinko maatiedoksi tavaran osto- vai valmistusmaa, oli vaikea ratkaista, koska tällaista tietoa ei yksinkertaisesti kerätty tulli-ilmoituskirjoihin. Tiedot tavaran lähtösatamasta kuitenkin useimmiten löytyivät.
Toinen hankala kysymys oli tavaran arvo. Tullaus tapahtui tuolloin pääosin tavaran määrän perusteella, eikä Tullia kiinnostanut tavaran kauppa-arvo kuin poikkeustapauksissa. Tullikamarit olivat määritelleet tilastolaskelmiinsa tavaroiden arvot itse. 1880-luvulla tehtävään alettiin käyttää asiantuntijalautakuntia, jotka määrittivät tavaroiden keskihinnat aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Näin saatiin tavaroille rahalliset arvot. 1800-luvun kauppatilastoissa olevat arvot eivät siis välttämättä ole tavarasta maksettuja todellisia hintoja. Komitea ehdotti, että arvona alettaisiin käyttää cif-arvoa eli hintaa rajalla, jolloin rahti- ja vakuutuskustannukset luettaisiin mukaan, mutta ei tulleja ja satamien liikennemaksuja. Samoin komitea ehdotti, että tavaroiden rahallisen arvon ilmoittaisi maahantuoja itse.
Komitea halusi keskittää tuonti- ja vientilukujen laskennan Tullihallitukseen, jonne alkuperäiset tuonti- ja vientiasiakirjat piti joka tapauksessa toimittaa. Aineistolle oli muutakin tarvetta, koska Tullihallitukseen oli perustettu revisio- eli tarkastuskonttori, jonka piti tarkastaa koko maan ilmoituskirjat. Tiedot tullivapaista tavaroista kuitenkin jäisivät puuttumaan. Komitea ehdotti erillistä ilmoituskaavaketta, jota käytettäisiin vain tilastointiin. Lomakkeisiin kerättäisiin tavaran laatu, määrä, arvo sekä tuonnin alkuperämaa ja viennin määrämaa.
Komitean mielestä se, että tilastollinen päätoimisto julkaisi luvut omissa nimissään, mutta ei käytännössä tiennyt mitään siitä, kuinka ne olivat muodostuneet, oli vakava puute. Samalla se ei voinut olla mitenkään vastuussa lukujen oikeellisuudesta. Toisaalta lukuja tuottava Tulli ei sekään ollut muodollisesti niistä minkäänlaisessa vastuussa. Tämän vuoksi komitea ehdotti, että Tullihallituksesta tulisi vastuullinen tilastoviranomainen.
Uusi konttori alkaa tuottaa julkaisuja
Lausuntokierroksen jälkeen tilastokomitean ehdotukset menivät senaatin ratkaistavaksi. Lokakuussa 1891 se hyväksyi ehdotuksen, jonka mukaan Tulliin tulisi itsenäinen tilastokonttori, joka laskisi tuonnin ja viennin tilastot ja myös julkaisisi ne. Tästä annettiin keisarillinen julistus, jossa ilmoitettiin, että tämä aloittaisi toimintansa vuoden 1892 alusta. Reviisori Molander ylennettiin tilastokonttorin johtajaksi. Avukseen hän sai yhden konttorikirjurin.
Konttorin tehtäväksi tuli laatia tilasto ja siihen liittyvä kertomus ulkomaankaupasta ja merenkulusta ja julkaista ne. Lisäksi konttorin piti antaa tietoja ja lausuntoja sekä tehdä ehdotuksia tilastoinnin parantamiseksi.
Toivottua erillistä tilastointikaavaketta tullikamareille ei kuitenkaan saatu toteutettua. Niin tullikamarit sekä ulkomaankauppaa käyvät yritykset vastustivat tätä ylimääräisen työn vuoksi. Tiedot kerättiin edelleen tulli-ilmoituskirjoista. Komitea oli ehdottanut, että tullivirkamies tullikamarissa merkitsisi ilmoituskirjaan aina myös tilastoryhmän numeron. Tätä ei saatu aikaan, koska sitä pidettiin tullikamareissa liian työläänä. Käytännössä työ jouduttiin tekemään tilastollisessa konttorissa.
Kuva: Ensimmäinen vuosikirja vuodelta 1892 sisälsi vuoden 1891 tuonti- ja vientitiedot sekä luvut tullinkannosta.
Ensimmäinen uudella tavalla laskettu tilasto saatiin vuosilta 1889–90 ja se julkaistiin kirjana vuonna 1893. Tilaston valmistumista haluttiin nopeuttaa. Vuoden 1891 ohjesäännön mukaan edellisen vuoden tilasto piti ehtiä painattaa senaatille aina ennen seuraavan lokakuun alkua. Ensimmäinen uusi julkaisu tehtiin vuoden 1891 tuonnista ja viennistä ja se julkaistiin vuoden 1892 aikana. Tästä alkoi käytäntö, jossa vuoden tiedot julkaistiin aina seuraavana vuonna.
Julkaisutahtia saatiin nopeutetuksi myös muuttamalla asiakirjojen käsittelyjärjestystä. Kun tarkastus eli revisio oli tehty aineistolle ensin, nyt tullausasiakirjat annettiin ensin tilastokonttorille. Vuodesta 1893 alkaen saatiin laskettua luvut myös Venäjän kautta Suomeen tulevasta ulkomaisesta, ei-venäläisestä tavarasta.
Kuva: Koska tilastoaineisto laajeni ja myös kuukausitilastoja alettiin laskea ja julkaista Tullihallituksessa, henkilökuntaa tarvittiin koko ajan enemmän, samoin käytettiin uusinta tekniikkaa. Kuvassa Tullin tilastokonttorin laskuapulaiset Edit Danielsson, Gertrud Ekstam, Sigrid Jansson ja Anna Wikström. Tuolloin koko Tullihallitus työskenteli senaatin talossa eli nykyisessä valtioneuvoston linnassa. Tullimuseo.
Tulevina vuosina konttorin henkilökunta kasvoi, aivan kuten tuonti- ja vienti-ilmoitustenkin lukumäärä. Konttoriin pestattiin lisää kirjanpitäjiä ja laskuapulaisia. Vuonna 1908 Tullihallituksessa oli 18 laskuapulaista ja vain muutamaa vuotta myöhemmin luku nousi yli kahdenkymmenen.
Vuositilasto pysyi tärkeänä myös tulevina vuosina, vaikka maakäsitteet ja tilastointinimikkeistöt muuttuivat. Vuonna 1904 alettiin julkaista myös kuukausittaista tilastovihkoa. Tilastojen laatu parani lopullisesti vasta itsenäisyyden aikana. Kaikkien kauppakumppanimaiden tavarat voitiin tilastoida samalla tavalla, mikä paransi aineiston yhdenmukaisuutta, luotettavuutta ja käytettävyyttä. Tilastoja on ollut saatavana myös sähköisessä muodossa 1990-luvulta lähtien. Vuodesta 1995 lähtien Tulli on julkaissut EU-sisäkaupan ja ulkokaupan tilastot. Ensimainitut kerätään tilastoilmoituksilla ja jälkimmäiset saadaan suoraan tullausaineistosta.
Lähteet: Heikkinen, Sakari, Suomeen ja maailmalle. Tullilaitoksen historia (1994).
Lisätiedot:
Vuosi 2022 on ilmoitusmenettelyn 50-vuotisjuhlavuosi. Samana vuonna Tullin ulkomaankauppatilastot täyttävät 130 vuotta. Lisäksi tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä sähköisestä tulli-ilmoituksesta. Ilmoitusmenettely mahdollisti sähköisen ilmoittamisen ja tuonti- ja vientitilastot ovat aina perustuneet tulli-ilmoitusten ja sittemmin myös sisäkaupan tilastoilmoitusten tietoihin. Juhlavuoden kunniaksi historiateemamme on Tullille ilmoittaminen ja tilastointi eri aikoina.
