Maailman ympäristöpäivä – globaali muovisaaste myös yksilön ongelmana
Maailman ympäristöpäivää vietetään 5.6., ja tänä vuonna päivän teemana on muovisaastumisen lopettaminen. Muovisaastetta ajatellessa ensimmäisenä mieleen saattaa putkahtaa kuva Tyynenmeren jätelautasta tai roskaa pursuilevasta trooppisesta rannasta. Tällöin koko muoviroskaantumisen ilmiö tuntuu suomalaiselle kuluttajalle etäiseltä ajatukselta. Itämerellä tai Saimaalla ei pyöri muoviroskalauttaa, mutta valitettavasti suomalainenkaan kuluttaja ei tässä kohtaa voi vielä huokaista helpotuksesta.
Kulutuskäytös lisää muovin kulutusta
Tullin tilastot verkkokaupan nopeasta kasvusta ovat vuoden vaihteessa päässeet useampaakin uutiseen. Yksityishenkilöiden vähäarvoisten, eli korkeintaan 150 euroa maksavien, EU:n ulkopuolelta Suomeen tilattujen verkkokauppalähetysten määrä vuonna 2024 oli noin 8,5 miljoonaa lähetystä. Määrä kahdeksankertaistui edellisestä vuodesta. Yhdessä lähetyksessä voi olla useampi tavaraerä, ja samassa tavaraerässä voi olla useampi kappale samaa tavaraa, kuten t-paitoja. Suomeen tullattujen tavaraerien määrä vuonna 2024 oli 28 miljoonaa kappaletta, jolloin niiden sisältämien yksittäisten tavaroiden yhteenlaskettu määrä nousee vielä suuremmaksi.
Yksityishenkilöiden vähäarvoisten verkkokauppatilausten määrä kasvoi räjähdysmäisesti vuonna 2024.
Suosituin tilattu tavara oli erilaiset tekstiilit, sillä joka neljäs tilattu tavaraerä oli tekstiiliainetta tai tekstiilitavaraa. Seuraavaksi suosituimpia olivat muovi- ja kumitavarat, ja kolmannelta sijalta löytyivät jalkineet, päähineet ynnä muut vastaavat tuotteet.
Kuten tavaroiden luokista voi arvata, on siis mitä todennäköisintä, että suurin osa miljoonista Suomeen tilatuista tuotteista ovat joko muovituotteita tai sisältävät jossain määrin muovia. Tekstiileistä halvimpia ovat keinokuidut ja niitä käytetään myös jalkineissa ja päähineissä. Myös lasten lelut sisältävät usein muovia, ja sitä voi löytyä myös kosmetiikasta. Lisäksi jokainen tuote on lähes poikkeuksetta kääritty vähintään yhteen muovipakkaukseen kuljetuksen ajaksi.
Räjähdysmäisesti lisääntynyt kolmansien maiden halpakauppa siis lisää muovin kulutusta.
Muovia monessa muodossa
Meillä kuitenkin kelluu vesistöissä roskalauttojen sijaan saunalauttoja, ja jätehuoltokin pelaa, jolloin roskia ei tarvitse heittää luontoon. Koskettaako muovisaasteen vähentäminen siis suomalaista kuluttajaa?
Muovisaastetta on eri tyyppejä. On kokonaisia roskia, jotka ovat ihan arkipäiväisiä asioita, kuten ateriapakkauksia, muovipusseja ja tupakan tumppeja. Nämä ovat niitä näkyviä roskia, jotka pistävät silmään pientareilla, bussipysäkeillä, rannoilla ja dokumenteissa niinä merivirtojen kuljettamina näyttävinä lauttoina. Lisäksi on suuremman mittakaavan roskaamista dumppauksen muodossa. Tässä tapauksessa roskat usein ovat määrältään tai kooltaan isompia jätteitä, kuten huonekaluja tai rakennusjätteitä, joita on yön pimeinä tunteina kiikutettu epäsopivaan paikkaan, kuten metsään tai tienvarren levikkeelle.
Näiden lisäksi on mikromuoveja, jotka ovat nimensä mukaisesti pieniä, eli alle 5 millimetrin mittaisia muovin paloja. Näitä päätyy luontoon sekä suoraan että epäsuoraan. Epäsuoraan, eli sekundaaristi syntyvät mikromuovit syntyvät edellä mainituista roskista niiden hajotessa esimerkiksi pientareella. UV-säteily tai mekaaninen rasitus haurastuttavat muovia, joka ajan saatossa pilkkoutuu pienemmiksi paloiksi, jotka leviävät tuulen ja veden mukana.
Primaarit mikromuovit puolestaan ovat luontoon päästessään jo pienessä mikromuovikoossa. Näitä vapautuu esimerkiksi pestessä keinokuituisia vaatteita, joista fleece on pahin mikromuovin päästäjä. Lisäksi mikromuoveja syntyy esimerkiksi autonrenkaista niiden kuluessa. Myös kosmetiikassa käytettävä mikromuovi karkaa helposti luontoon ihoa pestessä.
Vaikka Itämeressä ei vielä roskalauttaa kellukaan, ovat sen rannat roskaisia. Itämeren rantojen roskista 80 % on muovia, ja kertakäyttömuovit, kuten muovipussit, ruokapakkausten kääreet ja muovipullot ovat roskista yleisimpiä. Ykköspaikkaa pitää kuitenkin tupakan tumpit, joiden hajoaminen voi luonnossa kestää kymmenisen vuotta. Hajoamisen myötä niin tumppi kuin muukin muoviroska muuttuu mikromuoviksi, joka viimeistään tässä vaiheessa päätyy maalta vesistöön ja vesieliöihin, jonka jälkeen se löytyy lautaseltamme esimerkiksi kalaa syödessä.
Haittaa myös terveydelle
Mikromuovien terveysvaikutuksista tiedetään vasta vähän, mutta todennäköisesti ne eivät ainakaan edistä terveyttä. Mikromuoveja löytyy joka paikasta: niitä on löydetty ilmakehästä, pohjoisnavalta, ruuasta sekä ihmisten verestä ja aivoista. Pienikokoisina ne kulkeutuvat helposti tuulen ja veden mukana syntypaikaltaan toisaalle.
Kulutusvalinnat siis näyttelevät merkittävää osaa roskaantumisessa. Tuotteiden lyhytikäisyyden ja massakulutuksen lisäksi myös tuotteisiin liittyvällä sääntelyllä voi olla kuluttajalta pimentoon jäävää merkitystä. Siinä missä EU:ssa on vuosikymmeniä pyritty vähentämään ympäristölle ja kuluttajalle aiheutuvia riskejä lainsäädännöllä, ei tämä sääntely ulotu EU:n ulkopuolisiin maihin. Siinä missä EU-alueella myytävässä kosmetiikassa ei saa olla mikromuoveja, voi esimerkiksi Kiinasta tilatussa kosmetiikassa olla mikromuoveja ja myös mitä tahansa muuta EU-alueella kiellettyä kemikaalia.
Tulli ei pysty varmistamaan yksityishenkilöiden EU:n ulkopuolelta tilaamien tuotteiden turvallisuutta.
Roskaantumisen lisäksi tuotteisiin liittyy siis myös terveysriski. Erityisen terveysriskin muodostavat tuotteet, jotka ovat ihokosketuksissa, kuten vaatteet, asusteet tai kuntoilu- tai keittiövälineet. Näitä riskejä on pyritty vähentämään EU:ssa ja muissa kehittyneissä maissa jo vuosikymmenten ajan määrittelemällä lainsäädännössä, mitkä aineet tuotteissa ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä. Esimerkiksi muovituotteissa esiintyville syöpävaarallisille PAH-yhdisteille ja muovinpehmittiminä käytetyille lisääntymisongelmia aiheuttaville ftalaateille on määritelty EU:ssa suurimmat sallitut pitoisuudet, joita esimerkiksi Tulli tutkii osana tuoteturvallisuusvalvontaa. Näin varmistetaan, että kaupoissa myydään turvallista ja EU-sääntelyn mukaista tavaraa.
Yksityishenkilön EU:n ulkopuolelta tilaamien tuotteiden tuoteturvallisuutta puolestaan ei pystytä tutkimaan, joten tuotteiden aiheuttamat riskit terveydelle ja ympäristölle ovat näissä tapauksissa jokaisen itse selvitettävä. Mikä usein on mahdoton tehtävä pelkän netissä olevan kuvan ja tuotekuvauksen perusteella. Näin ollen tällaiset tuotteet ovat jokaisen omalla vastuulla vaikutuksineen.
Miten ehkäistä muovisaastetta?
Ensimmäinen keino muovisaasteen vähentämiseksi, niin meillä kuin muualla, on muovituotteiden käytön vähentäminen. Roskaantuminen on tutkimusten valossa kiihtynyt sitä mukaan, kun muovintuotanto on lisääntynyt.
EU on yrittänyt hillitä muoviroskaantumisen ongelmaa muun muassa kieltämällä tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden valmistuksen, kuten esimerkiksi pillien tai kertakäyttöaterimien. EU-sääntely ulottuu myös mikromuoveihin, ja niiden käyttö esimerkiksi kosmetiikassa on EU-alueella kielletty. Lisää sääntelyä on tulossa esimerkiksi muovisten pakkausten kierrätettävyyden lisäämiseksi ja pakkausmateriaalin käytön vähentämiseksi.
EU ei kuitenkaan voi estää ketään heittelemästä roskia luotoon, vaan toimivan jätehuollon maissa jokaisen on kannettava vastuunsa siitä, että hoitaa roskansa asianmukaisesti kierrätykseen. Myös rikkinäisten, tarpeettomien tai muuten sopimattomien tuotteiden oikeaoppiseen jatkohyödynnyspaikkaan toimittaminen kuuluu jokaiselle. Valitettavasti mitä vähemmän tuotteeseen on rahallisesti satsannut, sitä vähemmän ihmisillä on kiinnostusta miettiä tuotteen elinkaarta sen jälkeen, kun tuote lakkaa olemasta itselle hyödyllinen.
Keskimääräinen hinta Kiinasta Suomeen tilatulle vähäarvoiselle tavaraerälle vuonna 2024 oli 6,02 euroa, ja halvat hinnat houkuttelevat yhä enenevässä määrin uusien halpojen tavaroiden tilaamiseen, varsinkin, jos ne eivät edes kestä käytössä kovin pitkään. Ultrapikamuoti on lisännyt uusien vaatteiden ostotiheyttä, ja vähentänyt vaatteen käyttökertoja ennen sen pois heittämistä. Halvimmat tekstiilimateriaalit ovat keinokuituja, kuten polyesteriä, ja yhdestä pyykkikoneellisesta polyesteriä voi vapautua vesistöön 700 000 mikromuovikuitua, jotka voivat päätyä ruokaamme. Suurin osa kuiduista vapautuu tuotteen muutamassa ensimmäisessä pesussa.
Mitä enemmän uusia muovia sisältäviä tavaroita ostetaan ja mitä lyhyempi niiden käyttöikä on, sitä enemmän mikromuovia vapautuu vesistöihin – ihan täällä Suomessa. Omat kulutusvalinnat vaikuttavat muoviroskan määrään niin meillä kuin muualla. Väkiluvultaan 5,6 miljoonan asukkaan kansalle tilatut 28 miljoonaa tavaraerää vuodessa herättävät ympäristövaikutusten lisäksi huolta myös meidän kaikkien terveydestä pitkällä aikajänteellä.
Kirjoittaja: vastuullisuusasiantuntija Paula Heikkinen
Lähteitä: