Raamattuja rajalla
Tullimuseon kokoelmassa on muutamia Tullin 1970-luvulla haltuunottamia venäjänkielisiä uskonnollisia kirjoja. Ne olivat olleet matkalla Neuvostoliittoon. Miksi Suomen tulli otti nämä kirjat haltuunsa?
Neuvostoliiton virallisen ideologian mukaan uskonto oli ”oopiumia kansalle”. Uskonnollisten yhteisöjen toimintaa oli rajoitettu vuodesta 1929 lähtien. Vaikka uskonnonharjoittamista ei ollut kielletty, siitä oli tehty mahdollisimman vaikeaa. Laki kielsi Raamattujen painamisen, levittämisen ja maahantuonnin. Tuloksena oli painetun uskonnollisen materiaalin salakuljetus Neuvostoliittoon. Toiminta oli hyvin järjestäytynyttä ja myös suomalaisia oli siinä mukana.
Pääosa salakuljetusmateriaalista oli peräisin Ruotsista. Tämä käy ilmi Tullimuseon kokoelmassa olevista kirjasista. Venäjänkielisen Markuksen evankeliumin takakannessa on Slaviska missionenin uppsalalainen osoite, johon lukijaa pyydetään olemaan yhteydessä.
Neuvostoliiton virallisen ideologian mukaan uskonto oli ”oopiumia kansalle”. Uskonnollisten yhteisöjen toimintaa oli rajoitettu vuodesta 1929 lähtien. Vaikka uskonnonharjoittamista ei ollut kielletty, siitä oli tehty mahdollisimman vaikeaa. Laki kielsi Raamattujen painamisen, levittämisen ja maahantuonnin. Tuloksena oli painetun uskonnollisen materiaalin salakuljetus Neuvostoliittoon. Toiminta oli hyvin järjestäytynyttä ja myös suomalaisia oli siinä mukana.
Pääosa salakuljetusmateriaalista oli peräisin Ruotsista. Tämä käy ilmi Tullimuseon kokoelmassa olevista kirjasista. Venäjänkielisen Markuksen evankeliumin takakannessa on Slaviska missionenin uppsalalainen osoite, johon lukijaa pyydetään olemaan yhteydessä.
Salakuljetusta harjoittivat myös suomalaisturistit. Neuvostoliiton tulli salli ulkomaiselle matkailijalle useimmiten yhden Raamatun omaa käyttöä varten. Välillä sitäkään ei saanut tuoda, vaan Raamattu takavarikoitiin rajalla aina. Joskus Neuvostoliiton tulli salli oman pyhän kirjan vain, jos siinä ei ollut alleviivauksia tai muita käsin tehtyjä merkintöjä.
Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat vuonna 1975 tulliyhteistyösopimuksen, jolla ne sitoutuivat paitsi yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan tavara- ja matkustajaliikennettä, myös torjumaan kaikkea salakuljetusta.
Vuonna 1978 Suomeen säädettiin uusi tullilaki. Lehdistö nimesi sen 5 § kohdan 7 ”raamattupykäläksi”. Sen mukaan Suomen tullin oli estettävä tavaroiden vienti toiseen maahan, jos niiden maahantuonti oli siellä lailla kielletty, ja jos Suomella oli maan kanssa sopimus salakuljetuksen ehkäisemisestä. Suomen tullin oli siis tullilain nojalla pysäytettävä Neuvostoliittoon menossa olevat Raamatut, vaikka Suomessa niiden maastavienti oli täysin sallittua.
Ensimmäinen raamattuja koskeva tullirikos paljastui vuonna 1979 Torniossa. Henkilöt olivat tuoneet Ruotsista yli 2 000 venäjänkielistä Raamattua. Tapaus oli kuitenkin perinteinen veropetos: kirjojen arvo ylitti verottoman matkustajatuonnin rajan. Raamatut oli jätetty tarkoituksella ilmoittamatta, joten ne otettiin haltuun ja tuojia vastaan nostettiin syyte.
Samana vuonna kristillisen yhdistyksen jäsen jäi Helsingin Eteläsatamassa kiinni mukanaan vajaa kilo venäjänkielistä kirjallisuutta. Tulli otti kirjat haltuun, koska niitä ei ollut ilmoitettu, eikä yli 7 000 markan tuontiveroja ollut aiottu maksaa.
Kummassakaan tapauksessa Tulli ei toiminut väitetyn ”raamattupykälän” nojalla. Pykälä jäi enemmän tai vähemmän tyhjäksi kirjaimeksi. Valtaosa venäjänkielisistä Raamatuista jäi Tullin haltuun siksi, koska ne oli salakuljetettu Ruotsista Suomeen.
Tullimuseon uusi teemanäyttely käsittelee Suomen itärajan historiaa vuodesta 1944 nykypäiviin.