Hyppää sisältöön

Tervetuloa! Tämä on uusi, virallinen verkkosivustomme 24.4.2024 alkaen. Huomioi, että osa sisällöistä on vielä keskeneräisiä.

Sata vuotta sitten: Eläinkuljetuksissa puutteita, Tullille kuului määräysten valvonta

Julkaisuajankohta 21.6.2022 13.49
Tiedote

Tullihallitus määräsi 20. kesäkuuta 1922 tullitoimistoja huolehtimaan siitä, että pari vuotta aiemmin annettua asetusta tavaran kuljettamisesta laivoilla noudatettaisiin, erityisesti eläinten osalta. Tämä 18. lokakuuta 1920 annettu asetus käsitteli laajasti laivakuljetusten turvallisuutta.

Valtioneuvoston asetuksessa muun muassa kiellettiin räjähtävien aineiden kuljettaminen matkustaja-aluksilla. Heikkosavuista ruutia tai mustaa ruutia matkustaja tosin sai kuljettaa enintään kaksi kiloa, jos se oli hyvin pakattu ja sitä säilytettiin aluksen kapteenin huostassa.

Samoin tulenarkojen nesteiden ja syövyttävien happojen määrä oli rajattu. Niiden pakkaamisesta oli erityiset määräykset. Tulenarkoja tai kaasuuntuvia aineita ei saanut kuljettaa matkustaja-aluksissa ollenkaan. Rahtialuksissa taas vaadittiin, että niiden ruumassa oli riittävä ilmanvaihto. Kannelle tai ruumaan sijoitettavat puutavaralastit oli kiinnitettävä huolella, jotta ne eivät päässeet liikkumaan merenkäynnin vaikutuksesta.

Ilmeisesti erityisen puutteelliseksi oli havaittu juuri eläinten kuljettaminen ja tästä syystä tullitoimistoja määrättiin kiinnittämään asiaan huomiota.

Asetus määräsi, että kun laivoissa kuljetettiin eläimiä, niille oli järjestettävä erityisiä laipioita, joiden piti olla vähintään 60 senttimetriä leveitä. Jos eläimet olivat useissa riveissä, joka rivin välissä piti olla metrin levyinen käytävä. Ruumassa eläimille oli taattava riittävä valaistus ja ilmanvaihto. Jokaista laivassa kuljetettavaa 50 eläintä kohti piti olla yksi hoitaja. Eläimille piti myös olla varattuna riittävä määrä vettä ja rehua, jos ne matkustivat laivassa yli 12 tuntia.

Eläimiä sai kuljettaa myös matkustajalaivan kannella. Silloin ne oli kuitenkin erotettava matkustajien kansitiloista aitaukseen ja varmistettava, ettei virtsaa tai lantaa joutunut matkustajakannelle. Jos eläimiä oli vain vähän, ja kyseessä oli pieni rannikko- tai sisävesilaiva, aitaukset eivät olleet pakollisia.

Tullille kuului vain ulkomaanliikenteen alusten valvonta.

Lähteet: Tullihallituksen kiertokirjeet 1922; Asetuskokoelma 1920.

Rekikoiria ja lehmä pitkänmatkan laivan kannella vuosina 1917–19. Kuva: Sakari Pälsi. Museovirasto.

Mediatiedote