Mitä kolmansissa maissa, kuten Egyptissä, CBAMista ajatellaan?

Hiilirajamekanismin (CBAM) siirtymäkausi alkoi 1.10.2023, joten kokemusta toimeenpanosta on kertynyt jo noin yhdeksän kuukauden verran.

Siirtymäkautta on, aivan odotusten mukaisesti, leimannut etenkin keskustelu päästötietojen saatavuudesta ja CBAM-asetusten laskentamenetelmien monisäkeisyydestä. Asetuksen maahantuojille asettamia velvoitteita voidaankin aikatauluja huomioiden perustellusti pitää haastavina.

Entä kolikon toinen puoli, miten CBAM-asetuksen tuomiin haasteisiin on reagoitu kolmansissa maissa? Mitkä ovat kolmansissa maissa toimivien CBAM-tuotteiden valmistajien kokemukset ja reaktiot uuteen asetukseen ja tuojien kanssa tehtävään yhteistyöhön?

Osallistuin pari viikkoa sitten Egyptissä järjestettyyn CBAM-työpajaan, jossa paikalla oli noin 80 vientiyritysten ja niiden etujärjestöjen edustajaa. Tilaisuudesta sai hyvän läpileikkauksen CBAM-asetuksen käytännön toimeenpanon vaikutuksista Egyptissä.

CBAMilla on merkittäviä vaikutuksia Egyptin EU-vientiin

Tietyillä CBAM-sektoreilla Egyptin vienti EU-maihin on kokonaisviennin kannalta hyvinkin merkittävää, ja voi yritystasolla nousta jopa 70-80 prosenttiin koko viennin määrästä. Tällöin on ymmärrettävää, että asetuksen mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset tavaravirtoihin aiheuttaa huolia, ja tahto toimia asetuksen edellyttämällä tavalla on aito ja korkealla tasolla. Egyptin tärkeimmät EU-viennin CBAM-tuotealat ovat rauta ja teräs, alumiini, sementti ja lannoitteet.

Työpajan myötä suureksi kuvaksi muodostui näkemys, että Egyptin vientiteollisuus ymmärtää ja pääosin hyväksyykin CBAM-asetuksen tavoitteet. Sen sijaan asetuksen käytännön soveltamista pidetään hankalana ja osin mahdottomanakin, yksittäisten yritysten lähtökohdista katsottuna. Selvää on myös, että Egyptin vientiteollisuuden valmiudet ottaa haasteet vastaan ovat vaihtelevat. Voidaan todeta pelikentän olevan varsin heterogeeninen, mikä on hyvä tiedostaa mahdollisia Egyptiä tukevia tilaisuuksia ja kampanjoita suunnitellessa.

​Egyptissä ei vielä ole päästöihin liittyvää hiilen hinnoittelujärjestelmää, minkä vuoksi vaatimukset päästöjen seurantaan ja laskemiseen CBAM-asetuksen perusteella koetaan haastaviksi.

Ei liene kovin yllättävää, että päähuoli liittyi nimenomaan asetuksen laskentametodologian soveltamiseen ja ymmärtämiseen. Haaste on viejillä/valmistajilla jopa tuojia vaativampi, koska päästöt syntyvät heidän tuotantoprosesseissa, ja on heidän vastuulla seurata päästötasoja ja toimittaa neljännesvuosiraportteihin tarvittavat tiedot EU:n maahantuojille, joilla on varsinainen raportointivelvoite niistä komissiolle.

Yksi viejiä askarruttava raportoinnin yksityiskohta oli ”moninkertaisen raportoinnin haitta”. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että CBAM-raportointivelvoite kuuluu maahantuojalle, joka raportoi tuontitavaroihin sitoutuneet päästöt valmistajan antamien tietojen perusteella.

Kun viejällä on vientiä monille eri maahantuojille, joutuu tämä viejä ilmoittamaan päästötiedot erikseen kaikille yksittäisille tuojille. Tämä koetaan työlääksi ja turhauttavaksi, totesi mm. yksi vientiyrityksen edustaja, jolla on säännöllistä vientiä yli 20:lle tuojalle EU:ssa. Toistaiseksi tämä yritys on käyttänyt komission julkaisemaa tiedonvaihto-Exceliä, jota on parhaimpansa mukaan täyttänyt sitten yli 20:nä kappaleena ja lähettänyt maahantuojille käytettäväksi.

CBAM-rekisteriin rekisteröitymällä CBAM-valmistajaksi ja toimittamalla suoraan järjestelmään päästötiedot maahantuojien käyttöön viejä voi jatkossa välttyä tästä kertautuvasta raportointiurakasta. On kuitenkin todennäköistä, ettei tämäkään ratkaisu ole kaikille viejille mieleinen esimerkiksi liikesalaisuuksien paljastamisen vaaran näkökulmasta. Komissio on ottanut tämän suuntaisista palautteista opiksi, ja kehittänee kyseistä toiminnallisuutta suuntaan, jossa kaikkia tietoja ei paljasteta suoraan maahantuojille, vaan pidättäydytään pelkästään raportointiin tarvittavissa tiedoissa. 

Aikataulut ja rahoitus haasteina, päästöjen verifiointiketju mahdollisuutena

CBAM-asetuksen toimeenpanon aikataulua nähdään suurena haasteena. Useampi osallistuja totesi, että EU:ssa päästökaupan toimeenpano tämän päivän tasolle on kestänyt 20 vuotta. Silti tuskaillaan edelleen muutamissa jäsenvaltioissa päästökaupan velvoitteiden täytäntöönpanon kanssa. Tähän nähden pidetään kohtuuttomana, että kolmansien maiden viejien tulisi sopeutua vastaaviin velvoitteisiin vain reilussa kahdessa vuodessa.

Tämä huomautus on pääosin relevantti, mutta asiallisesti katsottuna ei kuitenkaan täysin paikkansa pitävä. CBAM-asetukset phase-in on kytketty (EU:n) päästökaupan ilmaisjaon phase-outin kanssa, eli käytännössä täysimääräiset CBAMin fiskaaliset vaikutukset tullaan näkemään vasta vuonna 2034.

CBAM-asetuksen mukainen laitosten päästöjen seuranta ja laskenta edellyttävät useimmissa tapauksissa uuden teknologian käyttöön ottamista suuremmissa tai pienemmissä määrin. Teknologiainvestoinnit taas edellyttävät tietysti asianmukaisen rahoituksen. Yhteinen huoli miltei kaikille egyptiläisille viejille oli juuri nämä puuttuvan tai puutteellisen teknologian aiheuttamat rahoituspaineet.

Rahoitusta on Egyptissä tarjolla kansallisten järjestelmien ja rahoitusmallien mukaisesti, jossain määrin myös korvamerkittynä vihreään siirtymään liittyen. Kiinnostus kansainvälisen tason rahoitusohjelmiin on kuitenkin suuri ja nähdään välttämättömänä, että kansainvälistä rahoitusta olisi saatavilla, jotta siirtyminen kohti matalampia päästötasoja onnistuisi järkevässä aikataulussa Egyptissä.  

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan pitää Egyptin korkeat tavoitteet kansallisen verifiointijärjestelmän luomiseksi akkreditointijärjestöstä alkaen. Siihen liittyen todettiin, että CBAM asetus pitää jo nykyisellään sisällään valtuutussäännöksen, jonka perusteella komissio voi antaa delegoituja säädöksiä mm. vastavuoroisesta tunnustautumisesta verifiointiin liittyen. Ei kuitenkaan ole kovin realistista odottaa, että tällä saralla tapahtuisi kovin nopeaa etenemistä, koska tällä hetkellä toimeenpanon painopiste on aivan perusasioissa. Tulevaisuudessa tilanne on todennäköisesti toinen ja Egyptin satsaukset verifiointikehikon kehittämiseksi tuskin osoittaudu virhearvioinniksi.

- Sture Skinnar

Kirjoittaja toimii Tullin lupakeskuksen päällikkönä, Lupakeskuksen tehtäviin lisätään vuoden vaihteessa vastuu valtuutetun CBAM-ilmoittajien lupien myöntämisestä niitä tarvitseville maahantuojille.