60 vuotta sitten: Tullin työ huumausaineita vastaan alkaa
Tänään vietetään kansainvälistä huumeiden väärinkäytön ja laittoman huumausainekaupan vastustamisen päivää. Ennen 1960-lukua huumaavat aineet hankittiin Suomessa apteekeista. Ne tuotiin maahan laillisesti, joten Tullilla ei ollut huumesalakuljetuksen kanssa paljoakaan tekemistä. Varsinaisesti huumausaineiden salakuljetus alkoi suunnilleen 60 vuotta sitten.
Ensimmäiset Tullin huumetakavarikot
Tammikuussa 1964 laivatarkastuksiin erikoistunut Tullin kontraryhmä löysi suomalaisen rahtialuksen miehistön jäseneltä 273 Argentiinasta tuotua Methedrine-ampullia. Ne oli kätketty laivassa olevien kuivaparistokoteloiden sisään. Methedrine oli metamfetamiinia, jota vielä 1960-luvulla käytettiin esimerkiksi laihdutuslääkkeissä.
Salakuljetuksen harvinaisuutta kuvaa hyvin se, että sama merimies jäi kiinni uudestaan Methedrinen tuonnista. Tällä kertaa hän oli kätkenyt ampullit laivan konehuoneen varasylinterin jalustaan. Vielä keväällä 1967 Tullihallituksen kanneviskaalintoimisto kertoi Keskusrikospoliisille, että nämä kaksi tapausta olivat toistaiseksi ainoat Tullin kiinni saamat huumausaineiden salakuljetustapaukset. Tulli kuitenkin huomautti, että tilanne näytti olevan muuttumassa.
Jo vuonna 1965 Helsingin huoltopoliisi ja Tulli tiesivät, että opiskelija- ja taiteilijapiireissä oli alettu polttaa hasista ja marihuanaa, joita ei saanut apteekeista. Vuoden 1966 alussa lehdistö halusi todistaa, että Helsingissäkin pystyi ostamaan kannabista. Toimittajat tekivät erässä keskustan ravintolassa valeoston ja kutsuivat poliisin paikalle. Media alkoi kirjoittaa entistä enemmän kannabiksesta ja sen vaaroista. Syntyi voimakas kansalaismielipide, joka vaati viranomaisilta voimakkaampia toimia huumeita vastaan.
Vuonna 1967 uusi muoti, hippiliike, saapui Suomeen. Hippi-ideologiaan kuului keskeisenä osana huumausaineiden, kuten kannabiksen ja LSD:n käyttö. Helsinkiin perustettiin uusi poliisiyksikkö, huumepoliisi, joka alkoi tehdä yhteistyötä tullivalvonnan ja tullirikostutkinnan kanssa. Huumausaineen salakuljetustapauksia alkoi paljastua, mutta vasta poliisitutkinnan yhteydessä tehtyjen löytöjen kautta. Näytti siltä, että perinteiset tullivalvontakeinot eivät kyenneet estämään pienten huume-erien maahantuontia.
Valvontatoimenpiteitä
Keväällä 1967 Helsingin tullikamari organisoi Eteläsatamassa laajoja tarkastuksia Ruotsista saapuville laivamatkustajille. Kaikkien matkatavarat tarkastettiin. Tullimiehet etsivät metamfetamiinilääke Preludinia, hasista, marihuanaa ja LSD:tä, joita käytettiin Ruotsissa. Julkisuudessa Tullin tehoratsiat saivat suurta huomiota, mutta ne osoittautuivat tuloksettomiksi. Yhtään huumausaineita ei löydetty, vaikka kaikki matkustajat tarkastettiin. Sen sijaan saatiin aikaan lisää jonoja. Laajamittaisista matkustajatarkastuksista oli kevään 1967 jälkeen pakko luopua, sillä ne aiheuttivat haittaa kasvavalle ulkomaanliikenteelle.
Varsinkin autolautassa oli helppo tuoda pieniä määriä huumausaineita vaikkapa autoon kätkettynä. Samaan aikaan ulkomailta saapuvien matkailijoiden valvontaa oli kansainvälisten sopimusten vuoksi helpotettu. Tuulilasiin kiinnitettäviä punavihreitä lipukkeita käytettiin apuna autolautalla saapuvien ajoneuvojen valvonnassa. Tavaranpassitus autolautoissa saapuvilla kuorma-autoilla sinetöinteineen antoi sekin uusia mahdollisuuksia salakuljettaa. Oli välttämätöntä, että myös vihreän lipukkeen valinneita autoilijoita otettiin tarkastukseen.
Ensimmäisen kannabistakavarikkonsa Tulli teki elokuussa 1967. Ulkomaalainen varastomies oli tuonut maahan kahdeksan grammaa marihuanaa, jota hän oli kaupitellut Helsingin keskustassa oleileville nuorille. Koko vuonna 1967 huumausaineita takavarikoitiin yhteensä noin 250 grammaa.
Valvonnan kohdentaminen vain pitkähiuksisiin, värikkäästi pukeutuviin hippinuoriin ei olisi ratkaissut valvontaongelmaa. Salakuljettajissa oli muitakin kuin heitä. Syksyllä 1967 Preludinista jäi kiinni matkustaja-alusten ja rahtilaivojen henkilökuntaa. He olivat selvästi vanhempaa väkeä ja tuskin erottuivat pukeutumisellaan valtaväestöstä millään tavalla.
Lokakuussa 1967 Helsingin poliisi takavarikoi erään espoolaismiehen hallusta siihen asti suurimman erän marihuanaa, 350 grammaa. Mies oli ostanut aineen Kööpenhaminasta ja tuonut sen Suomeen autolautassa kahdella eri kerralla Naantalin kautta. Vähän myöhemmin paljastui, että vuoden 1968 aikana eräät turkulaisnuoret aloittivat säännöllisen hasissalakuljetuksen Ruotsista saapuvilla matkustaja-aluksilla. Hasista alettiin välittää kaupungin lukiolaisten parissa.
Yhteiskunta ja viranomaiset huolestuvat
Vuonna 1968 huumetilanne nähtiin niin huolestuttavaksi, että valtioneuvosto asetti Suomen historian ensimmäisen huumausainekomitean tutkimaan asiaa ja tekemään toimenpide-ehdotuksia. Tähän saakka oli uskottu, että huumausaineet olivat pelkkä ohimenevä muotivillitys. Tullivalvontatarkastaja Aarre Panula Tullihallituksen kanneviskaalintoimistosta nimitettiin sen jäseneksi. Komitean työn tuloksena oli vuoden 1972 huumausainelaki, joka kriminalisoi myös huumeiden käytön.
Jo vuonna 1968 Tulli valmisteli Ruotsin mallin mukaisen uudenlaisen valvontaorganisaation perustamista. Sen ytimessä olivat liikkuvat valvontaryhmät. Vuonna 1968 Helsingissä toimi jo tilapäisiä ryhmiä, jotka etsivät kohteita tiedon perusteella, eivätkä rajoittuneet yksinomaan maahan saapuvaan matkustaja- ja ajoneuvovirtaan. Muutos perinteisiin toimintatapoihin oli iso. Vuonna 1968 Tulli teki lisää huumausainetakavarikkoja. Valvontauudistusta jatkettiin ja lopullisesti se saatiin valmiiksi 1970-luvun alussa. Esimerkiksi Helsingin piiritullikamariin tuli erityinen huumevalvontaryhmä.
Ruotsissa oli vuonna 1967 alettu kouluttaa koiria etsimään huumausaineita. Poliisi ja Tulli tekivät aloitteita koirakoulutuksesta myös Suomessa. Kesällä 1969 Tulli lähetti kaksi tullimiestä Ruotsin armeijan koirakouluun opiskelemaan huumekoirien kouluttamista. Saman vuoden syksyllä koulutettiin Tullin ensimmäiset neljä huumausainekoirat ja niiden ohjaajat. Koulutus tapahtui Sotainvalidien veljesliiton opaskoirakoulussa. Tullin koirat alkoivat etsiä huumausaineita aluksista, ajoneuvoista sekä tarkastukseen poimittavien matkustajien matkatavaroista ja ulkomaanpostista.
Huumeet tulevat aaltoina
Helmikuussa 1968 Lääkintöhallitus määritteli amfetamiinin huumausaineeksi. Tämä tarkoitti, että jatkossa sitä sisältäviä lääkkeitä ei enää saanut apteekista yhtä helposti. Kysyntä siirtyi ulkomaiden suuntaan. Vielä samana keväänä amfetamiinin tarjonta alkoi kasvaa rajusti. Poliisi löysi itse valmistettuja amfetamiinitabletteja ja lasiampulleihin pakattuja vahvoja annoksia, joita myytiin edulliseen hintaan. Tullikin sai kiinni maahan salakuljetettua Ritalinia eli metylfenidaattia.
Amfetamiini-invaasion takana oli uusi ammattirikollisten organisaatio, joka oli perustanut oman amfetamiinitehtaan. Rengasta johti 46-vuotias suomalainen liikemies, joka näki amfetamiinille määrätyissä rajoituksissa bisnesmahdollisuuden. Hän loi verkoston, joka ylsi Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan. Liigan johtaja koki olevansa niskan päällä. Hän alkoi lähettää sanomalehtien toimituksiin kirjeitä, joissa uhkaili poliisia.
Vuonna 1969 Suomen viranomaiset kuitenkin pääsivät liigan jäljille. Osoittautui, että se oli vuoden 1968 aikana tuonut maahan jopa 40 kiloa amfetamiinia ja amfetamiinisulfaattia. Tullin kannalta tilanne alkoi näyttää pahalta, koska se ei ollut kyennyt estämään salakuljetusta autolautoilla ja maarajalla. Poliisin ja Tullin verkko kiristyi ja päätekijä saatiin kiinni vuoden 1969 lopulla Tanskasta.
Vuoden 1969 huumausainetakavarikot tuottivat yhteensä yli 50 kiloa. Tilanne näytti todella vakavalta. Mutta kun iso amfetamiiniliiga oli saatu kiinni, takavarikkoluvut pienenivät seuraavina vuosina. Myöskään takavarikoidun kannabiksen määrät eivät enää kasvaneet samaan tahtiin. Tulevina vuosina osoittautui, että takavarikkoidun huumausaineen määrissä on paljon satunnaista vaihtelua. Samoin aineiden valikoima monipuolistui. Valtaosa oli silti kannabista ja amfetamiinia.
1970-luvulta lähtien huumausaineet ovat olleet keskeisessä asemassa koko tullivalvontaa kehitettäessä. Itsenäisen tullirikostutkinnan kehittäminen lisäsi Tullin panosta huumejuttujen tutkinnassa. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa takavarikoitujen huumausaineiden määrät alkoivat kasvaa. Tullilta tarvittiin uusia toimenpiteitä. Vuodesta 1995 lähtien sisärajat ja vapaa liikenne korostivat entisestään muutosten tarvetta. Tulli on edelleen tehokas toimija huumausaineiden maahantuonnin torjunnassa.
