50 vuotta sitten: Naiset tullivalvontatehtäviin
Naistenpäivän kunniaksi kelpaa muistella naisten edistysaskelia Tullissa. Yksi merkittävimmistä otettiin 50 vuotta sitten, kun ensimmäiset naiset vuonna 1973 valmistuivat tullivalvojiksi. Isot muutokset vaativat aina oman aikansa ja saavat usein alkunsa näennäisen pieniltä näyttävistä asioista. Näin eteni 1970-luvulla myös naisten tasa-arvo Tullissa.
Naisten pitkä historia Tullissa
Naisia oli työskennellyt Tullin toimistotehtävissä jo 1800-luvun lopulta lähtien. Valvontatehtävissä naisia käytettiin tarvittaessa apuna, jos oli tarkastettava naispuolisia matkustajia. Näin edellytettiin jo 1800-luvulla annetuissa tulliasetuksissa. Usein tehtävän suorittivat pientä lisäkorvausta vastaan toimipaikkojen toimistohenkilökunta, siivoojat tai joskus jopa miespuolisen henkilökunnan perheenjäsenet. Jatkosodan loppuvaiheessa Helsingin tullikamarin tullivartijoiksi nimitettiin yhdeksän naista, mutta sota päättyi ennen kuin kukaan heistä ehti aloittaa. Rauhan tultua asia unohtui nopeasti.
1950-luvulla yhä useampi nainen pääsi tavaroita tullaavaksi tullitarkastajaksi. Naispuoliset tullitarkastajat saivat vuoden 1957 virkapukuasetuksella myös omat virkapuvut. Tullitarkastajalle kuului tuolloin kauppatavaroiden arviointi eli tariffointi. Tultaessa 1960-luvulle Tullissa työskenteli jo huomattavan paljon naisia, mutta pääasiassa he olivat toimistotehtävissä.
Tullista tasa-arvon edelläkävijä
1960-luvulla suomalainen yhteiskunta muuttui nopeassa tahdissa. Naiset tulivat laajasti mukaan työelämään ja tasa-arvosta alettiin puhua yhä enemmän. Tämän huomasi myös pääjohtaja Jorma Uitto, yksi Tullin historian suurista uudistajista. Uiton tavoitteena oli ”yhtenäishenkilöstö”, jossa kaikilla olisi mahdollisimman samat mahdollisuudet edetä urallaan eikä mitään tehtäviä rajattu automaattisesti keneltäkään pois. Pääjohtajan ajattelussa naisten ja miesten tasa-arvo kuului tähän itsestään selvästi. Tullivalvonnassakin haluttiin uudistaa tehtäväkuvia ja myös mielikuvia. Tullivartijan uudeksi virkanimikkeeksi tuli 1970-luvun alussa tullivalvoja.
Pääjohtajan aloitteesta vuonna 1972 päätettiin järjestää ensimmäinen tullivalvojakurssi, jonne otettiin mukaan joukko naisia. Kurssille valittiin 16 naista ja yhdeksän miestä. Naispuoliset osanottajat valittiin haastattelemalla. Osa oli ollut Tullin toimistotehtävissä, osa tuli Tullin ulkopuolelta. Useimmat olivat parikymmenvuotiaita. Kurssi alkoi lokakuussa 1972 ja kesti yhdeksän viikkoa.
Koulutus ei poikennut miehille järjestetyistä valvontakursseista. Osanottajat perehtyivät kaikkiin tullivalvonnan tehtäviin, matkustajavalvonnasta aina raskaan liikenteen valvontaan ja alustarkastuksiin. Kurssiin sisältyi myös työharjoittelujakso. Ensimmäiset naispuoliset tullivalvojat valmistuivat alkuvuodesta 1973.
Naistullivalvojille suunniteltiin myös uusi virkapuku. Uudet asut teetettiin mittatilaustyönä, eikä otettu naispuolisten tullitarkastajien pukuja. Suunnitteilla oli laajempi Tullin virka-asujen uudistus, jossa oli tarkoitus luopua puolisotilaallisista arvomerkeistä. Pukusuunnittelijan kerrotaan käyttäneen mallina muun muassa Finnairin lentoemäntien asua. Jonkin aikaa naisten ja miesten virkapuvut olivat täysin erilaiset ja jopa eriväriset, sillä miesten uusi virkapuku saatiin vasta vuotta myöhemmin.
Julkisuus innostuu asiasta
Tulli itse ei aluksi tehnyt naispuolisista tullivalvojista isompaa numeroa, mutta tieto kurssista vuosi mediaan nopeasti. Jo ennen kuin yhtään naista oli ehditty valita kurssille, lehdet alkoivat kirjoittaa, että Tulliin oli tulossa ”tulliemäntiä”. Ilmeisesti tieto lentoemäntien pukumallista oli yhtenä syynä väärinkäsitykseen. Samoin ulkomaiden media oli hyvin kiinnostunut, sillä edes muut Pohjoismaat eivät olleet tasa-arvossa näin pitkällä, puhumattakaan Länsi-Euroopasta. Sosialistimaissa naisia sen sijaan tullivalvontatehtävissä jo oli.
Suomen tullille tarjoutui tilaisuus tuoda tehtäviään esille julkisuudessa, eikä tätä kannattanut jättää käyttämättä. Naispuoliset tullivalvojat ovat näkyvästi esillä myös Tullista vuosina 1972–73 kuvatussa ”Tullityö”-dokumenttifilmissä. Muutamat heistä ottivat syksyllä 1973 Helsingissä pidetyn Itämeren maiden tullivalvontakokouksen järjestelyihin. Myös siellä he herättivät paljon huomiota.
Tasa-arvo etenee
Julkisuuden takia ”tulliemännät” koettiin jonkinlaisiksi Tullin mannekiineiksi, joihin aivan kaikki eivät suhtautuneet täysin vakavasti. Kiistatilanteissa matkustaja-asiakkaat saattoivat joskus vähätellä heitä ja vaativat saada asioida miehen kanssa. Pian osoittautui, että naiset kykenevät tullivalvonnassa mihin tahansa siinä missä miehetkin. Suhtautuminen Tullin sisällä alkoi muuttua nopeasti. Myös suomalainen yhteiskunta tottui heihin, eikä nainen missään Tullin tehtävässä ole enää aikoihin ollut ihmettelyn aihe.
Monen ensimmäisen, vuonna 1972 järjestetyn kurssin osanottajan ura muodostui pitkäksi. Osa päätyi Tullissa hyvin erilaisiin tehtäviin. Ainakin heidän osaltaan pääjohtaja Uiton henkilöstöpoliittinen tavoite toteutui.
Uusien tehtävien avaamisessa naisille Tulli oli 50 vuotta sitten valtionhallinnon kärjessä. Ensimmäiset naispuoliset poliisikonstaapelit aloittivat vuotta myöhemmin. Puolustusvoimien vuoro tuli vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Vuonna 1975 poistettiin valtioneuvoston asetuksella loputkin esteet naisten pääsystä valtion siviilivirkoihin. Esihenkilöiden osalta paljonpuhuttu ”lasikatto” toki pysyi monessa valtion organisaatiossa huomattavasti pitempään. Tullikaan ei ollut tässä suhteessa poikkeus, vaikka ensimmäiset naispuoliset esihenkilöt tulivatkin Tulliin jo 1970-luvun puolivälissä. Nykyisin Tullin henkilöstö on jo pitkään jakautunut varsin tasaisesti miehiin ja naisiin eikä enää ole mitään miesten ja naisten töitä.
Lähteet: Naiset Tullissa. Sulkakynästä sähköiseen tullaukseen. Toim. Leena Nilsson ja Janne Nokki 2008; Tullin henkilöstötilinpäätös 2023. www.