Tullin rationalisointitoimenpiteitä 65 vuotta sitten
Tullihallitus kertoi 30. tammikuuta 1959 valtiovarainministeriölle lähettämässään kirjeessä vuonna 1958 toteuttamistaan rationalisointitoimenpiteistä. Näitä olivat:
Yksityishenkilöille ulkomailta saapuvien postipakettien tullaus oli järjestetty siten, että tulliselvityksen hoiti Posti, joka toimitti paketit vastaanottajan lähimpään postikonttoriin. Posti peri tästä asiakkaalta 50 markan tulliselvitysmaksun.
Vaatimus kansainvälisestä matkakirjasta (carnet de passage) ulkomailta saapuvilta ajoneuvoilta oli poistettu. Tulli ei enää leimannut ulkomaisten automatkailijoiden matkakirjavihkoja, vaan merkitsi saapumispäivän kansainväliseen liikennevakuutukseen. Tästä päivästä lukien turistiauto sai olla maassa vuoden tullittomasti ja verottomasti. Liikkuva poliisi valvoi turistiautojen maassaoloa muun liikennevalvonnan yhteydessä.
Pohjoismaiden Neuvoston suosituksen mukaisesti polkupyörien, suksien, lastenvaunujen ja muiden matkalla tarvittavien tarvikkeiden tulliselvitys siirrettiin rautatieviranomaisille. Matkustajan oli mahdollista lähettää matkatarvikkeet kirjattuna matkatavarana mistä tahansa Suomesta mihin tahansa toiseen Pohjoismaahan ilman että hänen tarvitsi tätä varten asioida Tullin kanssa.
Sellaisten lahjapakettien tullaus, joissa oli väkijuomia, oli ennen tehty Oy Alkoholiliike Ab:n nimissä. Nyt Alkon kanssa oli tehty sopimus, jonka mukaan Tulli sai luovuttaa nämä lähetykset yksityisille vastaanottajille ja periä Alkon maksut.
Tullihallituksen esityksestä maahan tuotavien pelikorttien leimausta oli yksinkertaistettu siten, että kortit leimattiin enää vain tuontitullikamarissa. Aiemmin asia oli Tullin mukaan järjestetty ”erikoisen monimutkaisella tavalla”: kunkin maahantuodun korttipakan ruutuässäkortti oli lähetetty tullikamarista Uudenmaan lääninhallitukseen ja Suomen Pankin setelipainoon leimattaviksi. Leimausmenettelyn syynä oli pelikorttien leimaveron valvonta, joka maahantuonnin osalta kuului Tullille.
Kalastusalusten laivamuona voitiin nyt hankkia muonitusvarastoista. Samalla parannettiin suomalaisten laivakauppiaiden toimintamahdollisuuksia.
Oy Alkoholiliike Ab sai oikeuden tullata sille saapuvat väkijuomalähetykset itse. Tulli huolehti vain jälkitarkastuksesta.
Tullivarastoista ottojen valvonta pyrittiin aikatauluttamaan siten, ettei enää tarvittu yhtä paljon Tullin työvoimaa.
Kiinteistä vartiopisteistä oli useissa satamissa luovuttu ja korvattu ne autopartioilla. Tullille oli myös hankittu lisää partioautoja. Lisäksi Helsingissä oli otettu käyttöön radiopuhelimet ja hankittu uusi vartiomoottorivene, jossa oli radiolaitteet.
Helsingin ns. kotitullausryhmän kirjurit olivat alkaneet hoitaa tullilaskutusta, eikä laskuja enää laadittu erillisissä toimipisteissä.
Helsingin tullikamarien palkanmaksu oli siirretty tapahtumaan Postisäästöpankin kautta.
Helsingin satamassa pyrittiin sijoittamaan laivoja tasaisemmin, jotta ei olisi tullut ruuhkia.
Uusia kirjelomakkeita oli otettu käyttöön ja ryhdytty käyttämään ns. vasensuorasysteemiä konekirjoituksessa
Tullilaskut oli nyt mahdollista maksaa pankkisiirrolla.
Tullihallitukselle ja Helsingin tullikamareille oli hankittu yhteinen puhelinkeskus
Kuten tarkka lukija huomaa, osa vuonna 1958 uudistuksista oli hyvinkin kauaskantoisia. Tuolloin otettiin jo pieniä, mutta merkittäviä askelia suuntaan, johon Tulli sittemmin kehittyi. Nämä olivat ns. heikkoja signaaleita, joita aikalaiset eivät välttämättä vielä havainneet.
Kuva: Tullin auto-osasto Helsingin Eteläsatamassa vuonna 1958. Vanha puinen matkustajapaviljonki näkyy yhä taustalla.
Kuva: Helsingin uusi vartiomoottorivene otettiin käyttöön vuonna 1958.
