Sähköiset kauppapaikat ja vaikeat näyttökysymykset

Verkkokauppa valtaa kiihtyvällä vauhdilla alaa perinteisiltä ostospaikoilta. Trendin mukana myös laiton kauppa, kuten tavaroiden salakuljettaminen rajojen yli, on käynyt helpommaksi.

Verkkokauppaa on mahdollista käydä nimettömänä, ja toisaalta kaupan valtavat volyymit tekevät toiminnasta suojattua. Lisäksi verkkokaupassa ei välttämättä tarvita perinteisiä välikäsiä, vaan nk. pimeä verkko eli darknet tuo ostosmahdollisuudet omalle tietokoneelle. Verkkokauppaan liittyy myös rikosoikeudellisia näyttökysymyksiä, joita maamme korkein oikeus on viime aikoina joutunut linjaamaan.

Verkkokauppaan liittyviä KKO:n linjauksia

Korkein oikeus on uusimmissa ennakkoratkaisuissaan linjannut lähtökohdaksi sen, että postilähetykseen merkittyä lähetyksen vastaanottajaa voidaan hyvin todennäköisesti pitää myös lähetyksen tilaajana tai että vastaanottajaksi merkitty taho on muutoin tietoinen saapuvasta lähetyksestä. Näin ollen postilähetyksen vastaanottajamerkinnällä on korkeimman oikeuden vallitsevan kannan mukaan merkittävä näyttöarvo sen osoittamisessa, kuka lähetyksen on tilannut.

Toisaalta ketään ei voida tuomita syylliseksi vielä sillä perusteella, että hänen syyllisyyttään olisi pidettävä hyvin todennäköisenä. Sen sijaan syylliseksi tuomitseminen edellyttää niin sanottua täyttä näyttöä. Oikeudenkäymiskaaren mukaan tämä tarkoittaa niin vahvaa syyttäjän taholta esitettyä näyttöä, että vastaajan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä. Tämän vuoksi oikeusasteissa on otettu suuntaa antavasti kantaa siihen, mitä ja millaista lisänäyttöä on syylliseksi tuomitsemiselta edellytetty tilanteissa, joissa postilähetykseen merkitty vastaanottaja kiistää sen tilaamisen.

Näyttökysymysten ongelmallisuutta on usein omiaan mutkistamaan myös se, että niin sanotun itsekriminointisuojan vuoksi rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta pysyä totuudessa tai ylipäätään lausua asiassa mitään. Lausumatta jättäminen voidaan tosin ottaa huomioon vastaajan vahingoksi, mutta vain siinä määrin kuin se ei loukkaa hänen oikeuttaan olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen. Tämänkin vuoksi syyksi lukevan näytön hankkiminen eli näyttötaakka on käytännössä kokonaan esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisilla.

Alla käsitellään kahta tapausta, joissa postilähetyksen vastaanottaja on kiistänyt tilanneensa huumausainetta sisältävän postilähetyksen ja kiistänyt myös tienneensä siitä mitään. Kummassakin tapauksessa lähetyksen vastaanottajalla oli ns. huumetaustaa. Ensimmäiseksi selostetussa tapauksessa (KKO 2019: 2) korkein oikeus totesi, että huumausainerikoksesta oli riittävää näyttöä. Toisessa (KKO 2018:3) ratkaisu oli päinvastainen, eli korkein oikeus hylkäsi syytteen.

Tapaus 1: Riittävä näyttö huumausainerikoksesta (KKO 2019:2)

Henkilöä syytettiin huumausainerikoksesta sillä perusteella, että hän oli tuonut maahan huumausainetta. Hänen nimellään ja kotiosoitteellaan oli saapunut postitse ulkomailta kirjelähetys, joka sisälsi 250 kappaletta 25C-NBOMe -huumausainetta sisältäviä lappuja.

Virtuaalivaluutan käyttö

Syytetyn todettiin käyttäneen virtuaalivaluuttaa kaupanteossa. Korkein oikeus totesi, että virtuaalivaluuttaa käytetään moniin laillisiinkin tarkoituksiin, joten sen käyttämistä sellaisenaan ei voida pitää näyttönä rikokseen syyllistymisestä. Tässä tapauksessa korkein oikeus kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että kolme päivää ennen huumausainelähetyksen postittamista Espanjasta Suomeen syytetyn pankkitililtä oli tehty 160 euron tilisiirto sanotun lähettäjän tilille. Riidattomaksi todettiin myös se, että 160 euroa olisi juuri riittänyt huumausaine-erän maksamiseen. Nämä seikat tukivat syytetyn syyllisyyttä.

Syytetyn asumisolosuhteet

Syytetyn todettiin muuttaneen uuteen asuntoon vain noin viikkoa ennen epäiltyä rikosta. Samoihin aikoihin hän oli luopunut turvakiellosta. Korkeimman oikeuden mukaan oli epätodennäköistä, että joku toinen olisi näissä oloissa voinut käyttää syytetyn osoitetta tilatakseen huumausainetta, koska ulkopuolisen tilaajan olisi pitänyt tietää syytetyn uusi osoite näin pian muuton ja turvakiellosta luopumisen jälkeen.

Syytetyn kertomuksen uskottavuus

Korkein oikeus totesi, että syytetyn kertomus oli yleisluontoinen eikä sisältänyt juurikaan yksityiskohtia. Myös hänen vastauksensa suullisessa käsittelyssä esitettyihin kysymyksiin olivat pääosin hyvin lyhyitä. Kertomus velkojista oli jäänyt lähinnä maininnan varaan, eikä syytetty muutoinkaan yksilöinyt väittämiään. Kertomus ei myöskään osoittanut kiusanteko- tai vahingoittamistarkoitusta tukevia seikkoja tai tapahtumia. Yhteenvetona korkein oikeus katsoi, että syytetyn kertomus ei saanut tukea muusta näytöstä.

Syytetyn aiemmat huumausainetuomiot

Korkein oikeus katsoi, että aiemmilla tuomioilla ei ole yleensä merkitystä harkittaessa, onko vastaaja syyllistynyt syytteessä väitettyyn rikokseen. Kuitenkin, jos vastaajan syyksi aikaisemmin luetuilla rikoksilla ja hänen tekemäkseen väitetyllä rikoksella on esimerkiksi samanlainen tekotapa ja muita yhdistäviä piirteitä, aikaisemmalla tuomiolla voi olla vaikutusta myöhemmän rikoksen näytön arvioinnissa. Rikostuomioiden mahdollinen todistusvaikutus muissa rikosasioissa tulee korkeimman oikeuden mukaan arvioida aina erityisellä huolellisuudella ja varovaisuudella.

Kokonaisuutena korkein oikeus totesi, että vastaajan syyllisyydestä ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Tapaus 2: Ei riittävää näyttöä huumausainerikoksesta (KKO 2018:3)

Henkilöä syytettiin huumausainerikoksesta sillä perusteella, että hän oli tuonut postitse maahan huumausainetta. Syytetyn nimellä ja kotiosoitteella oli saapunut ulkomailta kirjelähetys, joka sisälsi 10 grammaa pitoisuudeltaan vahvaa amfetamiinia.

Syytetyn pankkitilille tehdyllä pankkitiedustelulla ja hänen asunnossaan tehdyllä kotietsinnällä ei saatu syytettä tukevaa näyttöä. Myöskään virtuaalivaluuttojen käytöstä ei jutussa esitetty näyttöä.

Lisäksi korkein oikeus totesi, että asiassa ei ole esitetty syytetyn omaa toimintaa koskevia, syytettä tukevia seikkoja. Syytetyn oikeusasteissa esittämä kertomus oli niukkasanainen ja tuki osaltaan syytettä. Se oli kuitenkin niin johdonmukainen ja uskottava, että korkein oikeus hylkäsi syytteen.

Rikostorjunnan vaatimustaso nousee

Normaalin kaupankäynnin lisäksi myös laiton kauppa valuu yhä enemmän sähköiseen verkkoon, mikä asettaa rikosten tutkinnalle uusia vaatimuksia. Tutkinnassa näytön hankinnassa sekä yleensäkin rikostorjunnassa edellytetään uutta osaamista. Niinpä Tullikin on oman työnsä kehittämiseksi hankkinut uutta teknistä ja muuta osaamista. Resurssien vahvistamisessa yhä tärkeämmäksi on muodostunut laatu, ei määrä.

Tulli onnistui viime vuonna murtamaan merkittäviä pimeän verkon kauppapaikkoja, kuten Silkkitien ja Sipulikanavan. Tämä osoitti sen, etteivät viranomaiset ole jääneet jälkeen kehityksessä, vaan jatkuvalla kehittämistyöllä ja henkilöstön koulutuksella on pystytty vastaamaan rikollisuuden asettamiin uhkiin verkossa. Tuhannet huumausaineen ostajat olivat turhaan tuudittautuneet siihen harhakuvitelmaan, ettei Tullin käsi tavoita heitä, jos he toimivat anonyyminä pimeässä verkossa.

Verkkokauppa ei tunne rajoja, oli se laillista tai laitonta. Verkon kautta harjoitettavan salakuljetuksen torjunta edellyttääkin tiivistä kansainvälistä yhteistyötä tutkinnassa, uusien ilmiöiden havaitsemisessa sekä osaamisen jakamisessa viranomaisten kesken.