200 vuotta sitten: Tullivalvonta Venäjän laivaston muonitusaluksilla

3.8.2020 8.05
Tiedote

Päätullijohtokunta esitti helmikuussa 1820 luettelon edellisen vuoden laivaston tarpeisiin saapuneesta venäläisestä paloviinasta. Luettelon tiedot olivat tulleet Helsingin ja Haminan tulikamareilta. Suomessa oli voimassa paloviinan tuontikielto, muutamaa poikkeustilannetta lukuun ottamatta. Tullin tehtävänä oli valvoa alkoholin maahantuontia. Tullin vartiopaikkoina olivat muun muassa Helsingissä Viaporin linnoitus ja Haminassa Ruotsinsalmen sekä Svartholman merilinnoitukset. 

Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Vuonna 1812 Suomesta tehtiin oma tullialueensa ja maahan perustettiin tullihallitus. Suomen suuriruhtinaskunnan tullijärjestelmä ja -säädökset määräytyivät kuitenkin pitkälti Venäjän tullipolitiikan mukaan. Vuoden 1812 aikana Suomen tullilaitokselle luotiin hallinnollinen pohja, joka näkyi Tullin toiminnassa seuraavien vuosikymmenien ajan.

Tullilaitoksen toiminnan haasteeksi muodostui jo varhaisessa vaiheessa salakuljetus. Erityisesti alkoholi oli salatuonnin keskiössä, ja sitä tuotiin Suomeen muun muassa Liivinmaalta, Virosta sekä Venäjältä.

Rommin ohella tuotiin erityisesti paloviinaa, jonka maahantuonti oli kielletty vuonna 1812. Suomessa paloviinan valmistus oli laillista, mutta ulkomaalaisen viinan halvempi hinta houkutti salakuljetukseen. Tullin kannalta paloviinan tuonnin valvonnasta ongelmallista tekikin se, että mikäli salakuljetettu lasti pääsi maahan, oli sitä yleensä mahdotonta todistaa muualta tulleeksi. Ongelmallista oli myös se, että tietyissä tilanteissa viinaa oli sallittua tuoda maahan, kuten osana merisotilaiden muonitusta. 

Tullivalvontaa kuljetus-ja muonitusaluksilla

Soimaksi kutsuttu venäläinen pieni purjealus oli tuonut Helsinkiin heinäkuussa 1819 Liivinmaalta 635 vedroa paloviinaa. Vedro oli venäläinen mittayksikkö, mikä vastaisi noin 12,29 litraa. Sama alus oli aiemmin heinäkuussa tuonut Narvasta 717 vedron lastin paloviinaa Haminaan. Yhteensä viinaa oli koko vuonna tuotu 1 352 vedroa, eli 16 616,08 litraa. Tuodut määrät olivat suhteellisen suuria alkoholin tuontikieltoon nähden, minkä vuoksi haluttiin muutosta erityisesti maahantuonnin valvontaan.

Alkuvuonna 1820 Tullin pääjohtotoimikunta esitti tarvetta tarkemmalle sääntelylle ja ohjeistukselle paloviinan maahantuontiin ja laivastolle tarvittavaan kontrolliin liittyen. Muutamaa kuukautta myöhemmin astui voimaan määräys, jolla tarkennettiin paloviinan tuonnin sääntöjä sekä alusten tarkastuslupia. Elokuun 3. päivänä 1820 kaikille tullikamareille annettiin oikeus tarkastaa venäläisiä kuljetus- sekä muonitusaluksia.

Venäjältä paloviinan tuonti Suomessa olevalle laivastolle saattoi toistaiseksi tapahtua ainoastaan niin, että viina tuotiin suomalaiseen satamaan, jossa aluksen päällikön oli ilmoitettava mukaan lastatun paloviinan määrä ja maksaa siitä maksu suomalaisille viranomaiselle. Mikäli aluksella tuotiin Suomeen muonitusta tai muuta sotilastarvetta, olivat tullivirkailijat oikeutettuja tarkastamaan laivan. Meriupseerien ja laivapäälliköiden tuli pitää huolta, ettei aluksia purettu ennen kuin asianmukainen tarkastus oli tehty.

Mikäli tullialus kohtasi avomerellä tai saaristossa ulkomailta Suomen satamaan matkalla olleen laivan, oli tullialus oikeutettu vaatimaan merkkirullaa, eli lastikirjaa, kahtena kappaleena. Tullialuksella oli lisäksi oikeus suorittaa vieraan aluksen tarkastus, sikäli kun se lastattuna oli tehtävissä. Mikäli tarkastuksessa ei havaittu mitään poikkeavaa, annettiin Tullin sinetöimä merkkirullan kappale laivan päällikölle lastin purkauspaikalle vietäväksi.

Tehty sääntöuudistus ei kuitenkaan koskenut kaikkia laivoja. Sotalaivojen osalta ammus- ja kruununalukset noudattivat edelleen niitä määräyksiä, mitä Venäjällä niistä oli annettu. Sääntö ei koskenut myöskään aluksia, jotka olivat avoimella ankkuripaikalla sataman ulkopuolella. Niistä sai maahantuoda tavaraa, kunhan tuonti ei käsittänyt elintarvikkeita.

Kuva: Viapori nähtynä Vallisaarelta- Helsingin kaupunginmuseo.

Lähteet: Suomeen ja maailmalle, Tullilaitoksen historia. Sakari Heikkinen. Haavista Verkkoon, Suomen Tulli muuttuvassa maailmassa. Janne Nokki. Talous, valta ja valtio: tutkimuksia 1800-luvun Suomesta. Pertti Haapala. 

Kaksisataa vuotta sitten Lehdistötiedotteet
Valikko