Viennin etuuskohtelut alkuperätuotteille

EU:lla on lukuisia vastavuoroisia vapaakauppasopimuksia eri maiden kanssa. Nämä maat myöntävät tullietuuksia EU:n alkuperätuotteille. Sopimusten mukaisesti myös eräiden muiden maiden alkuperätuotteille voidaan myöntää kumulaation perusteella vastaava tullietuuskohtelu.

Vapaakauppasopimuksissa annetaan tullietuuksia valtaosalle teollisuustuotteista ja myös useille maataloustuotteille. Tuotekatteet ja tullinalennukset vaihtelevat kunkin sopimuksen mukaan. Maataloustuotteilla mahdollisuus tullinalennuksiin voi olla kiintiöity tuotteesta ja sopimuksesta riippuen.

Mitä etuuskohtelun saaminen edellyttää?

Etuuskohtelun saaminen määrämaassa (toinen sopimusosapuoli) edellyttää, että vientituote on EU:n tai mahdollisen sopimusverkostoon kuuluvan muun maan alkuperätuote. Kunkin sopimuksen alkuperäsäännöissä on säännökset siitä, millä edellytyksillä tuote katsotaan kyseisen sopimuksen mukaiseksi alkuperätuotteeksi (kokonaan tuottaminen tai riittävästi valmistaminen sekä kumulaation soveltaminen). Yleisten vaatimusten lisäksi tuotteille on nimikekohtaiset säännöt.

Euro-Välimeri-sopimusverkoston alueella siirrytään asteittain soveltamaan yksittäisten sopimusten omien alkuperäsääntöpöytäkirjojen sijaan yhteistä alueellista yleissopimusta (konventio).

Teollisuustuotteita koskevat yleensä riittävän valmistuksen ehdot (nk. nimikekohtaiset ”luettelosäännöt”), jotka voivat olla joko

  • nimikkeen muutos (nelinumeroisen päänimikkeen tasolla)
  • prosenttisääntö (ulkopuolisten ainesten maksimiosuus tai vähimmäisarvonlisä)
  • valmistusaste-ehto (esim. tekstiili- ja metallituotteille) tai 
  • edellä mainittujen yhdistelmä.

Luettelosäännöissä tavaroiden valmistusehdot esitetään nimikkeittäin tai nimikeryhmittäin. Lisäksi alkuperäsääntöjen artikloissa esitetään riittämättömät valmistustoimet sekä muut alkuperätuotteita ja etuuskohtelun saamista ja hallinnointia koskevat ehdot.

Alkuperäsäännöissä määritellään yksityiskohtaisesti ne määrämuotoiset alkuperäselvitykset, jollaisen esittämällä tuoja saa viennin kohdemaassa tullietuuskohtelun. Alkuperäselvityksen hakeminen tai laatiminen edellyttää, että viejä on selvittänyt vientituotteiden alkuperäaseman edellä mainittujen ehtojen mukaisesti.

Suoran kuljetuksen sääntö edellyttää, että tuotteet viedään suoraan EU:sta sopimusmaahan. Tämä vaatimus perustuu siihen, että tuotteiden on pysyttävä tullivalvonnassa kuljetuksen ja välivarastoinnin aikana, eikä tuotteille saa tehdä muita kuin niiden purkamiseen, uudelleen lastaukseen ja kunnon ylläpitämiseen tarvittavia toimenpiteitä.

Jos alkuperätuotteet liikkuvat vain tietyllä sopimusalueella, kuten mm. Pan-Euro-Välimeri-sopimusten kattamalla alueella, ei suoran kuljetuksen sääntöä tarvitse noudattaa alueen sisällä. Alkuperätuotteet voivat olla siellä myös vapaassa liikkeessä menettämättä alkuperäasemaansa.

Tullinpalautuskieltosäännös liittyy EU:ssa sisäisen jalostuksen menettelyn soveltamiseen. Tämä tullinpalautuskielto sisältyy useimpiin EU:n vapaakauppa- ja muihin tullietuussopimuksiin. Se tarkoittaa, että vientituotteiden valmistukseen käytetyistä ulkopuolisista raaka-aineista kannettavaa tullia ei saa pääsääntöisesti palauttaa valmiin tuotteen viennin yhteydessä, jos vientituotteelle annetaan alkuperäselvitys.

Jos alkuperätuotteelle halutaan antaa viennissä alkuperäselvitys, ei valmistuksessa käytetyistä raaka-aineista voi hakea tullinpalautusta ja raaka-aineista kannettavat tullit on maksettava.

Huom! EU:lla ei ole vapaakauppasopimusta esimerkiksi näiden maiden ja alueiden kanssa: Yhdysvallat, Venäjä, Valko-Venäjä, Saudi-Arabia, Australia, Kiina ja Hongkong.

Toimi näin:

1. Selvitä vientituotteen CN-koodi ja kohdemaan kauppasopimukset

2. Selvitä, kannetaanko tuotteesta tullia viennin kohdemaassa

3. Selvitä, onko tuote etuussopimuksen mukainen EU:n alkuperätuote

4. Selvitä, mikä alkuperäselvitys tarvitaan

5. Laadi alkuperäselvitys ja toimita se viennin kohdemaahan

6. Helpota asiointia: hakeudu valtuutetuksi viejäksi tai rekisteröidyksi viejäksi

*) Alkuperäkumulaatio tarkoittaa sitä, että valmistaja EU:ssa (Suomessa) voi tietyin edellytyksin hyödyntää tuotteidensa valmistuksessa sopimuskumppanimaasta peräisin olevia raaka-aineita myös ilman, että riittävän valmistuksen ehdot täyttyvät. Lopputuotteen alkuperän voidaan silti katsoa olevan EU:ssa (Suomessa).

Huomioi nämä

Komissio ylläpitää nettisivustollaan erityisesti viejille hyödyllistä Market Access Database -tietokantaa.

Tietokannan sivulla ”Export from EU” kohdassa ”Tariffs” voi tarkastella viennin kohdemaassa kannettavia tulleja tullietuussopimuksittain ja nimikkeittäin. Syötä järjestelmään viennin kohdemaa, esim. ”Canada”, sekä vientituotteen nimike, esim. ”871200”, niin näytölle avautuu EU:n alkuperätuotteesta kannettava tullietuustulli kohdassa ”EU” sekä suosituimmuustulli eli niin sanottu yleinen tulli kohdassa ”MFN” (Most-Favoured Nation). Tullitasojen ”MFN” ja ”EU” erotus kuvastaa EU-etuuskohtelualkuperän taloudellista vaikutusta tuonnissa toiseen sopimusosapuoleen.

Nimikerivin lopussa avautuu tähän nimikkeeseen sovellettavassa sopimuksessa määritelty alkuperäsääntö ”RoO” (Rules of Origin). Sen noudattaminen on edellä olevassa esimerkissä edellytyksenä tullietuuskohtelun saamiseksi EU:n alkuperätuotteelle Kanadassa. Tullietuuskohtelun saaminen määrämaassa edellyttää aina kussakin vapaakauppasopimuksessa tarkoitetun alkuperäselvityksen esittämistä. Riittävä alkuperäselvitys on sopimuksesta riippuen esimerkiksi valtuutetun viejän (vienti Koreaan) tai rekisteröidyn viejän (vienti Kanadaan) laatima määrämuotoinen alkuperäilmoitus yrityskohtaisine lupanumeroineen.

 


Tullietuussopimusten alkuperäsääntöjen mukaan viejän täytyy säilyttää alkuperän osoittava todistusaineisto vähintään kolme vuotta (EU-Etelä-Korea-sopimuksessa vähintään viisi vuotta). Viejän on pyydettäessä esitettävä tullille etuuskohteluun oikeuttavien todistusten, alkuperäilmoitusten ja alkuperävakuutusten antamiseen liittyvä todisteaineisto (esim. tavarantoimittajan ilmoitukset, osto- ja myyntikauppalaskut, valmistus- ja lähetysasiakirjat). Näillä asiakirjoilla viejä voi osoittaa, että vientituotteiden alkuperästä annetut tiedot ovat oikeita ja alkuperäsääntöjen edellytykset täyttyvät.

Jos tulli-ilmoitukset annetaan sähköisesti, alkuperän osoittavan aineiston säilyttämiseen sovelletaan kuitenkin kansallista Tullin määräystä nro 6/2016 viejän itsearkistoinnista. Sen mukaisesti viejän on säilytettävä tullausasiakirjoja kuusi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona päätös tavaroiden luovutuksesta vientimenettelyyn on tehty (kuluva vuosi + 6 vuotta).


Vanhoja ja käytettyjä tavaroita koskevat periaatteessa samat alkuperäsääntöjen vaatimukset kuin uusiakin tavaroita. Toisaalta esimerkiksi Paneurooppa–Välimeri-alueen (PEM-alue) sopimusten alkuperäsääntöihin liittyvien selittävien huomautusten (Euroopan unionin virallinen lehti C 83, 17.4.2007) 16 artiklassa todetaan, että alkuperäselvitys voidaan antaa myös tavaroille, joita koskevia tavanomaisia todistusasiakirjoja ei ole enää saatavilla, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) Tavarat on valmistettu tai tuotu ennen sitä ajanjaksoa, jolta kaupalliset toimijat ovat velvollisia säilyttämään asiakirjansa. Esimerkiksi etuuskohtelusopimusten alkuperäsäännöt vaativat vähintään kolmen tai viiden vuoden säilytysajan todisteasiakirjoille ja kansalliset säännökset pidempäänkin (esim. tullausasiakirjat, alkuperän todistava aineisto ja kirjanpitotositteet kuluva vuosi + 6 vuotta).

b) Tavaroita voidaan pitää alkuperätuotteina muiden todisteiden perusteella, kuten valmistajan tai muun kaupallisen toimijan ilmoitus, asiantuntijan lausunto, tavaroiden merkinnät ja kuvaus.

c) Mikään seikka ei viittaa siihen, että tavarat eivät olisi alkuperäsääntöjen vaatimusten mukaisia tietyn maan tai alueen etuuskohtelualkuperätuotteita.


EUR.1- (ja A.TR.) -tavaratodistuslomakkeita myy Grano Oy:n verkkokauppa KopiStore (www.kopistore.fi), Tullin lomakkeet.

EUR.1-todistukset vahvistetaan ensisijaisesti postitse. Todistukset voi lähettää mihin tahansa Tullin toimipaikkaan vahvistettavaksi. EUR1-todistuksen voi vahvistuttaa myös Tullin asiakaspalveluja tarjoavissa tullitoimipaikoissa: Yhteystiedot ja postiosoitteet

Alkuperätuotteiden toistuvaa vientiä varten viejän kannattaa hakeutua valtuutetuksi viejäksi. Tällöin viejä voi itse laatia määrämuotoisen alkuperäilmoituksen lähetykseen liittyvään kaupalliseen asiakirjaan, eikä Tullin vahvistamaa EUR.1-tavaratodistusta tarvita.


Kyllä voi. Vapaakauppasopimusten alkuperäsääntöpöytäkirjoissa mainitaankin, että viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää EUR.1-tavaratodistuksen ja sen hakemusosan.


EUR.1-tavaratodistuksen hakemusosan kääntöpuolella eli ”viejän ilmoituksessa” mainitaan, mitä viejän tulee siellä ilmoittaa. Viejän on mainittava, millä edellytyksillä tuotteesta on tullut todistuksessa tarkoitettu alkuperätuote. 

Se, mitä tulee ilmoittaa, riippuu siitä, mitä kysymyksessä olevan tuotteen (nimikkeen) alkuperäsäännössä edellytetään alkuperäaseman saavuttamiseksi. Tuote voi olla esimerkiksi kokonaan EU:ssa tuotettu (esim. EU:ssa kasvatettu ja käsitelty vilja). Tuote voi olla EU:ssa riittävästi valmistettu esimerkiksi siten, että ei-alkuperäainesten määrä ei ylitä niiden sallittua enimmäismäärää. Edelleen sääntö voi nimikkeestä riippuen olla esimerkiksi se, että valmistuksessa käytetty ei-alkuperäaines kuuluu eri nimikkeeseen kuin lopputuote (vientituote). Toisin sanoen se, mitä viejän on tässä kohdassa mainittava, riippuu vientituotteen nimikkeen nimikekohtaisen alkuperäsäännön vaatimuksista.

Viejän ilmoituksen alaviitteessä 1 on mainittu esimerkkejä asiakirjoista, joita voidaan käyttää todistusasiakirjoina ilmoitetun alkuperän oikeellisuuden todistamiseksi. Viejän tulee tässä kohdassa mainita, mitä todistusasiakirjoja hänellä on hallussaan. 


EUR.1-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos

  1. sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi tai
  2. tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että EUR.1-tavaratodistus on annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä.

Jälkikäteen annettavan EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan 7 on tehtävä englanninkielinen merkintä: ”ISSUED RETROSPECTIVELY”. 


  • Jos lähetyksen sisältämien alkuperätuotteiden arvo ylittää 6 000 euroa, viejällä on oltava Tullin myöntämä kirjallinen valtuutetun viejän lupa, jossa yritykselle on annettu  yrityskohtainen lupanumero. Tämän luvan nojalla valtuutettu viejä voi laatia määrämuotoisia alkuperäilmoituksia vientilähetyksien kaupallisiin asiakirjoihin (yleensä viejäyrityksen kauppalaskuihin). Alkuperäilmoituksiin sisällytetään Tullin viejälle antama lupanumero. Katso sivu Miten alkuperä osoitetaan?, kohta Valtuutettu viejä
  • Jos lähetyksen sisältämien alkuperätuotteiden arvo ei ylitä 6 000 euroa, kuka tahansa viejä voi laatia määrämuotoisen alkuperäilmoituksen lähetykseen liittyvään kaupalliseen asiakirjaan (yleensä myyjäyrityksen kauppalaskuun). Tällöin alkuperäilmoituksessa on oltava viejän alkuperäinen allekirjoitus.
  • Sen, joka laatii alkuperäilmoituksen, on aina pystyttävä asiakirjalla todistamaan lähetykseen sisältyvien tuotteiden alkuperäasema. Tämä asiakirjanäyttö tulee olla yrityksessä ja Tullin käytettävissä alkuperäilmoitusta laadittaessa.

Miten kehittäisit tätä sisältöä?

Haluamme kehittää verkkopalveluamme yhteistyössä asiakkaidemme kanssa. Siirry antamaan kehitysehdotuksesi klikkaamalla "Lähetä kehitysehdotus".

Lähetä kehitysehdotus