Tullivelka

Milloin tullivelka syntyy?

Tullivelalla tarkoitetaan velvollisuutta maksaa sellaiset tuontitullit, joita sovelletaan Euroopan unionin säännösten mukaan määritettyihin tavaroihin. Maahantuonnin yhteydessä tullivelka syntyy, kun tuontitavaroista kannetaan tulleja ja vaikutukseltaan vastaavia maksuja.

Yleisin tuonnin tullimenettely on luovutus vapaaseen liikkeeseen ja kulutukseen. Tuontitullivelka muodostuu, kun tavara luovutetaan vapaaseen liikkeeseen, yleensä sinä päivänä, jona Tulli hyväksyy (vastaanottaa) tavaraa koskevan tulli-ilmoituksen. EU-maiden ulkopuolelta tuotavista tavaroista kannetaan ns. kolmansien maiden tulli.

Tuonnin yhteydessä saattaa olla mahdollista asettaa tavara johonkin erityismenettelyyn, kuten passitus, varastointi tai jalostus, erityiskäyttö tai väliaikaisen maahantuonnin menettely.

Tullivelka voi myös syntyä säännösten noudattamatta jättämisestä, esimerkiksi jos jotkut tiettyyn tullimenettelyyn liittyvät velvollisuudet tai edellytykset eivät täyty. Tullivelkaa voi muodostua myös, jos tuontitullien alaista tavaraa tuodaan EU:n alueelle tai siirretään pois tullivalvonnasta säännösten vastaisesti.

Kannettavat verot ja maksut määräytyvät tavaran tullinimikkeen, alkuperän ja tullausarvon perusteella. Tavaran alkuperä voi oikeuttaa alempaan tullien määrään tai nollatulliin. Maahantuonnin yhteydessä maksetaan yleensä tullia ja arvonlisäveroa.                      

Tullit ovat yleensä arvotulleja, eli ne lasketaan prosenttimääränä tullausarvosta. Tavaroista voidaan arvotullien sijasta kantaa myös paljoustullia, esimerkiksi tavaran painon tai kappalemäärän perusteella. Tulli määräytyy sen mukaan mihin tullitariffinimikkeeseen tavara luokitellaan. Tuontitulleihin kuuluu myös yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia tai tiettyihin jalostettuihin maataloustuotteisiin liittyviä tuontimaksuja ja muita tuonnista kannettavia maksuja.