Tullietuusjärjestelmä kehitysmaille (GSP)

EU on myöntänyt vuodesta 1971 lähtien kehitysmaille tullietuuksia yleisellä tullietuusjärjestelmällään (GSP-järjestelmä, Generalized System of Preferences). EU:n yhteisen kauppapolitiikan on noudatettava ja tuettava kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita, joita ovat erityisesti köyhyyden poistaminen sekä kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon edistäminen kehitysmaissa.

Järjestelmällä myönnetään tullietuja (alennettu tulli tai tullittomuus) kehitysmaiden alkuperätuotteille yksipuolisesti. EU ei edellytä vastavuoroisesti myönnettäviä tullietuja kehitysmailta EU:n alkuperätuotteille. Vuoden 2018 alusta lähtien muun muassa  Ukraina ei enää saa GSP-tullietuuksia EU:ssa, koska sillä on vastavuoroinen vapaakauppasopimus EU:n kanssa.

GSP-asetuksessa on kolme eri menettelyä

  1. Yleinen menettely (noin 11 maata)
  2. Kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskeva erityinen kannustusmenettely GSP+ (8 maata)
  3. Vähiten kehittyneitä maita koskeva erityinen menettely EBA (noin 47 maata)

Järjestelmään kuuluvia tullietuuksia tosiasiassa saavia kehitysmaita on yhteensä noin 76. Järjestelmää koskevassa asetuksessa luetellaan myös kaikki sellaisetkin kehitysmaat, jotka eivät tällä hetkellä saa tullietuuksia EU:ssa, mutta ovat oikeutettuja olemaan tässä järjestelmässä.

Osallistumisoikeus yleiseen menettelyyn on myönnetty sellaisille edunsaajamaille, joita Maailmanpankki ei ole luokitellut ylemmän keskitulotason tai korkean tulotason maaksi ja, jos maan vienti ei ole riittävän monipuolista. Päällekäisiä tullietuuksia saavat maat poistetaan GSP:n edunsaajamaiden joukosta, kuten Ukraina vuoden 2018 alussa.

Nykyistä GSP-asetusta sovelletaan 31.12.2027 asti tai kunnes uusi GSP-asetus tulee sovellettavaksi. Esimerkiksi maakohtaisia tuotealojen poistoja etuuden piiristä tarkastellaan kuitenkin kolmen vuoden jaksoissa. GSP+ -menettelyn piiriin kehitysmaat voivat hakea milloin vaan, jos edellytykset täyttyvät.