Tavaran yleinen alkuperä

Yleisiä alkuperäsääntöjä käytetään tavaran alkuperän määrittämiseksi silloin, kun alkuperä ei liity tullietuuskohtelun myöntämiseen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi tuonnin yleisten tullitasojen soveltaminen, tuonnin määrällisten rajoitusten hallinnointi, polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, tullitilastointi sekä muut kaupalliset syyt. Tavaran alkuperämaa on pakollinen tieto tuontitulli-ilmoituksessa.

Yleisten alkuperäsääntöjen mukaan kokonaan jossain maassa tuotetut tai valmistetut tuotteet ovat tämän maan alkuperää. Tuotteet, jotka valmistetaan useammassa kuin yhdessä maassa, ovat sen maan alkuperää, jossa tuotteen viimeinen merkittävä valmistus tai käsittely on suoritettu. Unionin yleiset alkuperäsäännöt saattavat poiketa muiden maiden vastaavista säännöistä. Tämän vuoksi sama tuote voi saada eri alkuperän riippuen siitä, minkä maan alkuperäsääntöjä sovelletaan. Tuonnissa tuotteen alkuperämaa määräytyy yleensä tuontimaan sääntöjen perusteella.

Huomioi nämä

Unionin tullikoodeksi

Unionin tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdassa on perusperiaate muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän määrittämiseksi unionissa silloin, kun tavaran valmistamiseen on osallistunut useampi kuin yksi maa:

”Tavaran, jonka tuottaminen on tapahtunut useammassa kuin yhdessä maassa tai alueella, on katsottava olevan peräisin siitä maasta tai siltä alueelta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu jalostus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.”

Tätä määritelmää sovelletaan yleisen alkuperän määrittämisessä aina, jos delegoidun asetuksen liitteessä 22-01 ei ole nimikekohtaista sääntöä tuotteelle, jonka valmistukseen on osallistunut useampi kuin yksi maa.

Delegoitu asetus

Delegoidussa asetuksessa (EU 2015/2446) muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevat 31–36 ja 38 artiklat sekä liite 22-01.

Kokonaan yhdessä maassa tuotetut tavarat on määritelty (31 artikla). Tällaisia ovat esimerkiksi maassa korjatut kasvituotteet sekä maassa metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet.

Riittämättömät toimenpiteet on myös määritelty (34 artikla). Ne ovat toimintoja, joita ei pidetä alkuperää antavina merkittävinä ja taloudellisesti perusteltuina valmistus- tai käsittelyvaiheina. Sellaisia ovat esimerkiksi seulonta, lajittelu, uudelleen pakkaaminen, merkkien ja nimilappujen kiinnitys tuotteisiin sekä osien pelkkä yhdistäminen täydelliseksi tavaraksi.

Osalle tavaroista on nimikekohtaiset säännöt delegoidun asetuksen liitteessä 22–01 tavaran alkuperämaan määrittämiseksi. Näitä sääntöjä koskevat alkuhuomautukset (määritelmät, soveltaminen ja sanasto) ovat liitteen alussa. Alkuperäsääntö voi perustua esimerkiksi vaadittavaan  arvonlisään (ex 5103 (a)), vaadittavaan nimikkeen muutokseen (ex 5103 (b)), vaadittavaan valmistusvaiheeseen ( ex 6101 (a)) tai vaihtoehtoisiin vaatimuksiin (ex 6301(f).

Näissä nimikekohtaisissa säännöissä voi olla ryhmätasolla pääasiallisten sääntöjen lisäksi ryhmän jäännössääntö, yksilöity jäännössääntö (esim. 9 ryhmässä sekoituksiin sovellettava ryhmän jäännössääntö), määritelmiä ja ryhmähuomautuksia.   

Tariffiluokittelun muuttumista koskevissa alajaottelutason pääasiallisissa säännöissä voidaan käyttää seuraavia lyhenteitä:

CC: luokittelun muuttuminen kyseiseen ryhmään mistä tahansa muusta ryhmästä
CTH: luokittelun muuttuminen kyseiseen nimikkeeseen mistä tahansa muusta nimikkeestä
CTSH: luokittelun muuttuminen kyseiseen alanimikkeeseen mistä tahansa muusta alanimikkeestä tai nimikkeestä
CTHS: luokittelun muuttuminen kyseiseen jaettuun nimikkeeseen mistä tahansa muusta tämän nimikkeen jaottelusta tai mistä tahansa muusta nimikkeestä
CTSHS: luokittelun muuttuminen kyseiseen jaettuun alanimikkeeseen mistä tahansa muusta tämän alanimikkeen jaottelusta tai mistä tahansa muusta alanimikkeestä tai nimikkeestä

 

Tullilainsäädännössä ei enää määritellä muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperätodistuksen yleistä mallia. Suomessa kauppakamarit vahvistavat näitä ns. ”yleisiä alkuperätodistuksia ” (certificate of origin) viejille. Vain jäljempänä kuvattuja tuonnin erityisjärjestelyjä varten tuojalla on oltava tullilainsäädännössä erikseen määritelty määrämuotoinen alkuperätodistus tavaran muusta kuin etuuskohteluun oikeuttavasta alkuperästä.   

Kannattaa muistaa, että kolmansissa maissa ei todennäköisesti edes tunneta unionin muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavia alkuperäsääntöjä. Viejämaiden antamien yleisten alkuperätodistusten aitouden ja oikeellisuuden tarkastamiseksi ei ole myöskään säädetty mitään hallinnollista viranomaisyhteistyötä.  Esimerkiksi polkumyyntitullien alaisessa tuonnissa on noudatettava nimenomaan unionin alkuperäsääntöjä. 

Täytäntöönpanoasetus

Täytäntöönpanoasetuksen (EU 2015/2447) 57 artiklassa on säädetty sellaisten tuotteiden yleisistä alkuperätodistuksista, joihin sovelletaan unionissa erityisiä tuontijärjestelyjä. Tällaisia erityisjärjestelyjä voivat olla esimerkiksi arkojen maataloustuotteiden tietyt kiintiöt, jotka eivät perustu etuuskohteluun oikeuttavaan alkuperään. Alkuperätodistuksen on oltava täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 22-14 olevan mallin mukainen silloin, kun tällaisessa erityisjärjestelyssä viitataan  mainittuun 57 artiklaan. Liitteen 22-14 alkuhuomautuksissa mainitaan, että todistuksen voimassaoloaika on 12 kuukautta sen antamisesta. Poikkeustapauksessa todistus voidaan antaa myös viennin jälkeen. Tällöin todistuksen 5 kohdassa (huomautuksia) on oltava maininta ”Issued retrospectively”.

Tällaisissa erityisjärjestelyissä käytettäviä  alkuperätodistuksia antavat kolmannen maan toimivaltaiset tulliviranomaiset  tai tulliviranomaisen valtuuttama luotettava toimielin. Erityisen tuontijärjestelyn soveltaminen edellyttää hallinnollisen yhteistyömenettelyn luomista (viranomaisten nimet ja osoitteet sekä leimasimien leimanäytteet), ellei asianomaisessa järjestelyssä toisin määrätä. Tällaisten alkuperätodistusten jälkitarkastusmenettelystä on säädetty täytäntöönpanoasetuksen 59 artiklassa.