Mitä tuonti maksaa?

Tulli kantaa maahantuotavista tavaroista lakisääteiset tullit, verot ja maksut, jotka määräytyvät tavaran tullinimikkeen, alkuperän ja tullausarvon perusteella.

Maahantuonnissa kannettavista veroista tavallisimmat ovat tulli ja arvonlisävero. Kun tavaroita tuodaan EU-maiden ulkopuolelta, niistä kannetaan niin sanottu kolmansien maiden tulli. Tämä tariffin mukainen tulli kannetaan, jos etuuskohtelut, tariffikiintiöt tai tullisuspensiot eivät alenna tai poista tullia. 

Tullit ovat yleensä arvotulleja eli ne lasketaan prosenttimääränä tullausarvosta. Joistakin tavaroista kannetaan paljoustullia esimerkiksi painon tai kappalemäärän perusteella. 

Kun tavara tuodaan EU:n veroalueen ulkopuolelta esimerkiksi Kanariansaarilta, siitä kannetaan arvonlisävero. Maahantuonnin arvonlisäverotuksesta vastaa Verohallinto silloin, kun maahantuoja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Maahantuojan on ilmoitettava maahantuonnin arvonlisäveroa koskevat tiedot Verohallinnolle arvonlisäveroilmoituksella. Lisätietoa on Verohallinnon sivulla Maahantuonnin arvonlisäverotus.

Suomessa valmisteverotettavista tuotteista, kuten alkoholi- ja tupakkatuotteista, kannetaan Suomessa valmisteverot. Tulli kantaa valmisteveron tullauksen yhteydessä silloin, kun tavarat tullataan suoraan vapaaseen liikkeeseen ja kulutukseen ja asiakas maksaa kaikki verot heti. Muussa tapauksessa valmisteveron kantaa Verohallinto.

Tullialennukset

Tavaroiden alkuperä voi oikeuttaa alempaan tullien määrään tai nollatulliin. Tällaisen tullietuuden soveltaminen vaatii aina kirjallisen alkuperäilmoituksen tai -todistuksen.

Tullietuuskohtelu tarkoittaa sitä, että EU:n ulkopuolelta tuotavasta tavarasta kannetaan jollain perusteella yleistä tullia alhaisempi tulli tai että tavarasta ei kanneta tullia lainkaan.

Tullia voidaan alentaa EU:n solmimien sopimusten perusteella tai EU:n yksipuolisten myönnytysten perusteella. Näihin etuuksiin voi liittyä vuosittaisten tuontimäärien rajoituksia. Tuontimääriin sidotut eli kiintiöidyt tullietuudet voivat perustua myös Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksiin.

Jäsenvaltioiden teollisuus voi tietyin edellytyksin myös hakea oman valtionsa toimivaltaisen viranomaisen välityksellä tullietuutta tuotannossaan käytettäville raaka-aineille.

Voit myös välttyä tullien ja muiden verojen maksamiselta tai olla oikeutettu alennettuihin tuontitulleihin, jos tuonnissa käytetään erityismenettelyjä. Erityismenettelyjä ovat erityiskäyttö (väliaikainen maahantuonti ja tietty käyttötarkoitus) ja jalostus (sisäinen ja ulkoinen jalostus).

Tulleihin liittyviä erityispiirteitä:

  • Tuoreet vihannekset, hedelmät, kasvis- ja hedelmävalmisteet sekä osa viineistä on sidottu tulohintajärjestelmään eli mitä korkeampi tulohinta maahantuotaessa on, sitä alempi on tulli.
  • Tietyistä jalostetuista maataloustuotteista kannetaan tullin lisäksi maatalouden maksuosa (lyhenne EA), sokerin lisätulli (AD S/Z) tai jauhojen lisätulli (AD F/M). Lisätullit ilmoitetaan koodilla, jonka voi tuotteen koostumuksen perusteella käydä määrittelemässä komission TARIC-kyselyohjelmassa. Tuotteelle voi myös olla määritelty enimmäistulli (lyhenne 'max') tai vähimmäistulli (lyhenne 'min'). Tuotteen sisältämästä sokerista ja jauhoista voidaan kantaa lisätullia enimmäistullin osana.
  • Polkumyynti- ja tasoitustulleja voidaan kantaa tavaroista, joiden tuonti normaalia halvemmalla hinnalla EU:n jäsenmaihin haittaa näiden maiden omaa tuotantoa.
  • Ylimääräistä tuontitullia eli lisätullia voi joutua maksamaan esimerkiksi tiettyjen tavaroiden tuonnissa USA:sta.
  • Etuustulli on alempi kuin se tulli, joka tavanomaisesti on maksettava EU:n ulkopuolelta tuotavasta tavarasta. Etuustullit perustuvat EU:n muiden maiden kanssa tekemiin tullietuussopimuksiin, joita EU:lla on lähes neljäkymmentä. Lisäksi EU on myöntänyt yksipuolisia tullietuuksia kehitysmaille.