Hyppää sisältöön

80 VUOTTA SITTEN: Petsamon tavaraliikenne ja tullitoiminta alkavat

Julkaisuajankohta 25.4.2020 8.00
Tiedote

Talvisodan päätyttyä Eurooppa oli yhä sotatilassa. Vaikka Suomessa oli rauha, normaali laivaliikenne Itämeren kautta ei ollut mahdollista. Huoltovarmuuden ja ulkomaankaupan kannalta tilanne oli kriittinen. Mahdollisuus valtameriliikenteeseen tarjoutui kuitenkin pohjoisessa, kun venäläiset palauttivat valtaamansa Petsamon sen koilliskulmaa lukuun ottamatta takaisin Suomelle. Petsamon Liinahamari oli syväsatama, joka pysyi Golf-virran ansiosta sulana ja sieltä oli suora yhteys Atlantille. Tullitoiminta Liinahamarissa käynnistyi 25. huhtikuuta 1940.

 
Petsamossa oli ennen talvisotaa tullikamari, jonka henkilökunta evakuoitiin joulukuun 1939 alkupäivinä. Vetäytyvä Suomen armeija poltti Liinahamarin kaikki rakennukset.

Suomen sotilaat palasivat Liinahamariin huhtikuussa 1940 ja ottivat 14. huhtikuuta vastaan ensimmäisen satamaan tulleen laivan. 24. huhtikuuta saapuivat ensimmäiset tullimiehet. Koska asuintiloja ei ollut, he majoittuivat satamassa olevaan rahtilaivaan. Tullikamarin tilapäisenä esimiehenä toimiva kamarikirjuri Bertel Ruth ilmoitti toukokuun alussa Helsinkiin, että Petsamon tullikamari oli jälleen aloittanut toimintansa 25. huhtikuuta 1940. Toukokuussa tullikamariin määrättiin myös varsinainen tullinhoitaja, 28-vuotias Harald Ericsson.

Meriyhteys Liinahamariin oli toimiva, mutta tuontitavarat oli saatava sieltä muualle maahan. Ainoa mahdollisuus oli kuljettaa ne maanteitse Rovaniemen rautatieasemalle, jonne oli matkaa 531 kilometriä. Huomattava osa Suomen tuolloisesta kuorma-autokannasta oli koottava Pohjois-Suomeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ulkomaankaupan kuljetuksissa käytettiin kuorma-autoja näin laajassa mitassa.

Varsinaisia tavaroiden tullauksia Liinahamarissa tehtiin vain vähän. Pääosa tavaroista passitettiin kuorma-autolla ja junalla tulliselvitettäväksi muihin tullitoimipaikkoihin. Rovaniemelle perustettiin tulliasema valvomaan tavaroiden siirtokuormausta ja passituksia. Lähtevien kuorma-autojen passitusvalvonta oli erittäin haasteellista, koska kuljettajat saivat satamaviranomaisilta kehotuksen lähteä matkaan heti ilman tulliasiointia. Tulli koetti valvoa autoliikennettä tienristeykseen sijoitetusta teltasta.

Maanteiden kunto ja sääolot tuottivat autokalustolle isoja haasteita. Talvi 1940–41 ei laivaliikennettä haitannut, mutta kuorma-autoille lumesta oli paljon harmia. Autoja hyytyi matkalle ja kun kuormia kerättiin, niiden lastit menivät sekaisin, eivätkä passituslomakkeet enää täsmänneet lastin kanssa.

Liinahamarista lähti myös metsäteollisuuden vientikuljetuksia.

Koska rakennuksia ei satamassa juuri ollut, valtaosa saapuvista tavaroista oli varastoitava taivasalle autokuljetusta odottamaan. Vähitellen saatiin puisia parakkeja ja rakennettiin uusia tavarasuojia. Ne eivät silti aina riittäneet.

Liikenne Liinahamarissa ei muutenkaan ollut erityisen sujuvaa. Olosuhteiden lisäksi ongelmia aiheutti myös poikkeusajan liikenteen tiukka keskusjohtoisuus. Tavarantuojat Helsingissä käyttivät suhteitaan kansanhuoltoministeriöön ja vaativat usein yksittäisiä tavaraeriä kiireellisiksi. Käytännössä tämä tarkoitti, että laivan oli siirryttävä pois pieneltä laiturilta kesken purkamisen, jotta haluttu erä saatiin ulos toisesta laivasta. Tuloksena oli paljon viivettä koko tavaraliikenteelle. Tullimiesten keskuudessa laivojen kiertoa laiturille kutsuttiin ”Petsamon karuselliksi”.

Tullin, kuten muidenkin työntekijöiden olot Liinahamarissa olivat surkeat. Aluksi yritettiin siivota poltettuja rakennuksia, joita venäläissotilaat olivat käyttäneet. Pilaantuneiden elintarvikkeiden jättämä haju oli niin kammottava, että sisälläolo katsottiin terveydelle vaaralliseksi. Kesällä 1940 osa tullihenkilökuntaa majoittui telttaan. Poltettu tullitalo saatiin asuttavaan ja työskenneltävään kuntoon vuoden 1940 lopulla. Aluksi myös oman ruokahuollon järjestäminen oli iso ongelma. Onneksi ruokaa saatiin rajavartiostolta.

Enimmillään Petsamon tullikamarissa palveli 70 henkeä, tullivartijoita ja konttorihenkilökuntaa. Käytännössä moni paikkansa menettänyt tullimies luovutetun Karjalan alueelta määrättiin Petsamoon, jossa työtä oli yötä päivää.

Massiivinen tavaraliikenne päättyi vuoden 1941 kesäkuussa jokseenkin yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, kun jatkosota alkoi. Tullihenkilökuntaa Petsamossa voitiin jälleen supistaa. Muodollisesti tullikamari lopetti toimintansa vasta vuonna 1944.

Kuvat: Tulli valvoi Liinahamarista lähtevien kuorma-autojen passituksia teltasta; Liinahamarin tuhottu tullitalo. Tullimuseo.

Artikkeli Kahdeksankymmentä vuotta sitten Mediatiedote