SATA VUOTTA SITTEN: Liian tehokas tulliasema tuhottiin takavarikkotavaroiden saamiseksi

Aamuyöllä 2. helmikuuta 1920 Karjalan kannaksella sijainnut Sirkiänsaaren tulliasema poltettiin maan tasalle. Sata vuotta sitten sattuneen tuhotyön syynä voidaan pitää liian tehokasta valvontatyötä. Olot Suomen ja Venäjän rajalla olivat tuolloin hyvin rauhattomat ja tavaroiden salakuljetus Suomesta Venäjälle erittäin järjestäytynyttä.

Vuoden 1920 alkaessa Suomi oli muodollisesti sotatilassa Venäjän kanssa, vaikka rauhanneuvottelujen avaamista pohdittiin. Kesällä 1919 Karjalan kannaksella oli jopa ollut sodan uhka, jonka takia tullimiehet oli evakuoitu rajan pinnasta. Syksyllä he palasivat hoitamaan tehtäviään. Loppuvuonna 1919 salakuljetus rajan yli suorastaan villiintyi. Venäjän entisessä pääkaupungissa Pietarissa oli kova pula tavarasta, ja Suomesta sitä vietiin sinne nimenomaan Karjalan kannaksen kautta.

Talven aikana havaittiin, että keskisen Kannaksen metsäalueella sijaitsevaa Sirkiänsaaren tulliasemaa ja sen partiotoimintaa kohtaan tunnettiin paljon mielenkiintoa rajan toisella puolella. Metsäseudulla harjoitettiin vilkasta tiedustelutoimintaa, mutta siellä liikkui myös paljon salakuljettajia.

Syksyllä tulliaseman esimieheksi oli nimitetty rajaviskaali Vihtori Vuorela, joka oli tarmokas mies. Hän tehosti heti salakuljetuksen vastaista taistelua lisäämällä partiointia raja-alueella. Viskaali Vuorela arvioi, että aina kun joitakin tavaroita oli saatu kiinni, rajan toiselta puolelta tehtiin tiedusteluretki tavaroiden saamiseksi takaisin. Kun lain mukaan kuulutettiin ison, 1 300 kilon takavarikoidun tavaraerän huutokaupasta, tieto levisi pian myös rajan taakse. Venäjälle salakuljetettiin Suomessa säännöstelyn alaisia elintarvikkeita ja erilaisia kulutustavaroita, sekä työkaluja ja lääkkeitä.

Asemiehet saapuvat rajan takaa

Aamuyöllä 2. helmikuuta 1920 tulliasemalle saapui Venäjältä aseistettu joukko ja piiritti rakennukset. Heidän kohteenaan oli tulliaseman takavarikkovarasto. Paikallisilta oli nimittäin levinnyt tieto, että tavaroita oltiin pian viemässä Viipurin tullikamariin tullihuutokaupassa myytäväksi. Hyökkääjät joutuivat kuitenkin pettymään, sillä tavarat oli jo ehditty siirtää Viipuriin. Niinpä he päättivät tuhota paikan. Tulliaseman kaikki rakennukset poltettiin, myös vahtitupa ja jopa vanha rajapuomi, jota ei enää tarvittu, koska raja oli suljettu. Joukko ryösti myös naapuritalon karjan ja lopuksi tuikkasi tuleen talon kaikki rakennukset. Lähteistä ei selviä, olivatko hyökkääjät univormuissa vai siviilivaatteissa. Tullin asiakirjoissa heidät kuvataan ”punaisina” ja ”bolshevikkeina”.

Rajaviskaali Vuorela oli iskun sattuessa itse virkamatkalla, mutta hänen perheensä asui tullitalossa. Vaimo ja tytär pääsivät kuitenkin pakenemaan rakennuksesta ennen sen syttymistä. Rajaviskaalin perhe menetti palossa kaiken omaisuutensa, samoin samassa talossa asunut tullivartija Anders Bäckström. Korvauksena irtaimiston menettämisestä valtiovarainministeriö suostui myöntämään heille 10 000 ja 13 000 markkaa. Nykyrahassa Vuorela sai vajaat 3 300 euroa ja Bäckström noin 4 300 euroa.

Vuorelan työtarmoa tapaus ei lannistanut. Hän rakensi uuden tulliaseman itse, osin omalla kustannuksellaan, koska riittäviä määrärahoja rakentamiseen ei myönnetty.

Sirkiänsaaren tulliaseman mukana paloivat myös Tullimiesliiton paikallisosaston pöytäkirjat, sillä ammattiosaston kokoukset oli pitkään pidetty siellä.