80 vuotta sitten: Uudet tullikamarit Vainikkalaan ja Tammisaareen

17.7.2020 8.05
Tiedote

Talvisota vähensi tullitoimintaa merkittävästi koko Suomessa. Talvisodan rauhassa maan rajat muuttuivat, ja huhtikuussa 1940 vanhoilla rajoilla sijainneet tullitoimipaikat lakkautettiin. Niiden tilalle tarvittiin uusia toimipaikkoja maan uusille rajoille, sillä talvisodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton kauppa käynnistyi aiempaa laajemmin. Heinäkuun 19. päivänä 1940 valtioneuvosto antoi asetuksen uusien tullikamarien perustamisesta Vainikkalaan ja Tammisaareen.

Kun tullitoiminta oli sotien seurauksena vähentynyt, huhtikuussa 1940 annettiin asetus Viipurin, Hangon, Rajajoen, Sortavalan, Koiviston ja Uuraan tullikamarin sekä Sortanlahden tullitoimiston lakkauttamisesta. Muutamaa kuukautta myöhemmin, 19.7.1940, ilmoitettiin asetuksella, että Rajajoen ja Hangon tilalle perustetaan kaksi uutta tullikamaria.

Ennen talvisotaa ainoa Suomen ja Neuvostoliiton välinen rajanylityspaikka tavara- ja henkilöliikenteelle oli ollut Rajajoen tullikamari Karjalan kannaksella. Uuden asetuksen myötä sen korvasi Vainikkalan rautatieasemalle perustettu tullikamari, joka toimi uutena rajanylityspaikkana.

Moskovan rauhassa, maaliskuussa 1940, Suomi joutui vuokraamaan Hangon Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi seuraavaksi 30 vuodeksi. Hanko oli ollut Suomelle merkittävä satama ja tullitoimipaikka, jonka vuoksi olikin tärkeää, että alueelle perustettiin sen korvaajaksi Tammisaaren tullikamari. Tammisaaren tullikamari sai myös piiritullitehtäviä hoidettavakseen.

Tullikamarien perustamista vauhditti kesäkuussa 1940 Suomen ja Neuvostoliiton solmima ensimmäinen kauppasopimus, joka perustui niin sanottuun clearing-järjestelmään. Clearing-kauppa tarkoitti käytännössä sitä, että tavarat maksettiin tavaroilla. Suomen tuonti ja vienti Neuvostoliittoon oli yhtä suurta, ja viennistä saatu summa siirrettiin tuonnin ostoihin.

Toimintaa uusissa tullikamareissa

Vuoden 1940 tullihallintoasetuksen mukaan Suomessa oli 26 tullipiiriä, joissa kussakin oli tullikamari. Tullipiirit käsittivät rannikko- ja maaraja-alueen. Sisämaassa oli lisäksi yhdeksän tullikamaria, joiden virka-alueena oli piirin sijasta pelkästään kaupungin alue, kuten Tampere ja Kuopio.

Vainikkalan piiriin kuului Haminan tullipiirin itärajasta Vuokseen yltävä tullirajavyöhykkeen osa. Tammisaaren tullipiiri taas käsitti alueen Turun ja Porin läänin sekä Uudenmaan läänien rajasta alkaen aina Degerbyn ja Siuntion rajaan asti.

Suurin osa kummankin uuden tullikamarin työntekijöistä oli ollut virassa lakkautetuissa tullikamareissa. Vainikkalan tullinhoitajaksi nimitettiin esimerkiksi Onni Väinö Pitkäpaasi, joka oli ollut Koiviston tullikamarin tullinhoitaja. Tullinhoitajan lisäksi Vainikkalaan tuli tullivartiotarkastaja, kassanhoitaja sekä neljä tullivartijaa. Tammisaareen puolestaan nimitettiin työhön tullinhoitaja, kassanhoitaja, tullipäällysmies ja kolme tullivartijaa.

Vainikkalaan tuotiin vuosina 1940–1941 muun muassa kivihiiltä, moottoripetrolia, bensiiniä ja paperia. Koko Vainikkalan tullinkanto vuonna 1940 oli 1 766 90,50 markkaa ja vuonna 1941 yhteensä 173 699, 90 markkaa. Tammisaareen puolestaan tuotiin tullattavaksi vuosina 1940–1941 muun muassa puutavaraa, sokeria, kivihiiltä ja villaa. Koko Tammisaaren tullinkanto oli 120 133 markkaa vuonna 1940 ja 246 423 markkaa vuonna 1941.

Keväällä 1942 Vainikkalan ja Tammisaaren tullikamarit lakkautettiin muuttuneen yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Jatkosodan jälkeen, marraskuussa 1944, Vainikkalan tullikamari avattiin jälleen.

Kuva: Tullikyltti 1900-luvulta. Tullimuseo.

Lähteet: Heikkinen Sakari: Suomeen ja maailmalle, Tullilaitoksen historia, Helsinki 1994. Suomen asetuskokoelma 1940– 1942, Tullihallitus, ulkomaankauppa vuosijulkaisu 1939–1946.  

Artikkeli Kahdeksankymmentä vuotta sitten Lehdistötiedotteet
Valikko