Sata vuotta sitten: Viinaa ja spriitä
Sata vuotta sitten alkoholin täyskieltoa oli sovellettu jo kahden ja puolen vuoden ajan. Alkoholin salakuljetus kasvoi kovaa vauhtia, ja Tulli takavarikoi yhä isompia alkoholieriä. Haltuun otetun spriin ja muidenkin alkoholijuomien hallinnoiminen oli kasvava ongelma. Lisäksi kieltolain säädöksistä ja tullisäädöksistä aiheutui monimutkaista byrokratiaa.
Kieltolain soveltamismääräysten mukaan kaikki takavarikoidut ja valtiolle menetetyiksi tuomitut alkoholipitoiset aineet piti luovuttaa sosiaaliministeriön Raittiusosastolle. Se korvasi Tullille aiheutuneet kustannukset omien hinnoitteluperusteidensa mukaan. Ongelma aiheutui siitä, ettei kielletyllä alkoholilla ollut käypää markkinahintaa. Perinteinen menettelytapa takavarikoitujen tavaroiden kanssa oli tullihuutokauppa, josta saaduilla varoilla voitiin kattaa myös takavarikosta tullitoimipaikalle aiheutuneet kulut. Täyskielto luonnollisesti esti tämän.
Korvaukset eivät kata kuluja
Tullihallitus kirjoitti sosiaaliministeriölle 22. marraskuuta 1921, kuinka sen maksama korvaus ei riittänyt kattamaan yksittäisten takavarikkojen kustannuksia. Esimerkiksi Helsingin tullikamari oli takavarikoinut 12 pulloa konjakkia ja kaksi pulloa spriitä, joista oli saatu korvausta vain 29 markkaa mutta menot niistä tekivät 88 markkaa. Tullihallituksella ei ollut antaa tällaisia määrärahoja, joten se pyysi tullikamarien yhteensä 666 markan ja 48 pennin suuruista vajausta sosiaaliministeriön Raittiusosaston määrärahoista. Nykyrahassa summa olisi ollut reilut 220 euroa.
Tullikamarien valitusten keskeinen peruste oli, ettei sosiaaliministeriön tavarasta maksama korvaus kattanut lähimainkaan arvioimisen ja kuuluttamisen kuluja. Sosiaaliministeriön Raittiusosasto perusteli maksamiaan korvauksia helmikuussa 1922. Sen mukaan korvaus perustui hintaan, joka saatiin, kun takavarikoidut juomat oli tislattu kieltolain sallimaksi teollisuusalkoholiksi. Suurin osa Tullin menoista johtui paikallisten maistraattien hinnoitteluperusteista, jotka eivät perustuneet tislatun lopputuotteen arvoon. Sosiaaliministeriö suostui jatkossa korvaamaan kaikki ylimääräiset kulut tullikamareille.
Alkoholi haihtuu
Kun alkoholia takavarikoitiin yhä enemmän, myös sen säilyttämisestä tuli iso ongelma. Helsingin tullikamarin takavarikkovarastosta vastaavat tullimiehet havaitsivat elokuussa 1921 palattuaan kesälomalta, että siellä olevasta spriistä puuttui yhteensä yhdeksän kanisteria. Kanisterit olivat peräisin neljästä eri tapauksesta, joissa kussakin oli otettu takavarikkoon useita kymmeniä kanistereita. Kanisterien koko vaihteli 25:stä 35:en litraan. Yhteensä puuttui 240 litraa. Voidaan arvioida, että kellarissa oli useita tuhansia litroja spriitä. Kellari sijaitsi Katajanokan Sipulisaarenkadulla, noin sadan metrin päässä tullikamarista.
Varastoa oli pidetty varsin varmana. Avaimia säilytettiin tullikamarin päivystyshuoneessa, samassa nipussa tullikamarin avainten kanssa ja tätä nippua käytettiin useita kertoja päivässä säännöllisesti, kun ovia avattiin ja suljettiin. Lisäksi Sipulisaarenkadun kellarivaraston edustalla seisoi vartiossa poliisi yötä päivää. Aina, kun tullimiehet kävivät varastolla, poliisi tuli mukaan sisälle. Tavaroista pidettiin tarkkaa kirjaa ja kanisterit laskettiin aina kun niitä siirrettiin sosiaaliministeriölle. Samassa varastossa säilytettiin myös yritysten tullaamattomia tavaroita sekä Tullin moottoriveneissä tarvittavaa bensiiniä ja öljyä.
Asiassa järjestettiin välittömästi poliisitutkinta. Kymmenittäin tullimiehiä, poliisikonstaapeleita ja sosiaaliministeriön alkoholivaraston työntekijöitä kuulusteltiin. Epäiltiin muun muassa laskuvirhettä, kun muutamaa isompaa kanisterierää oli kuljetettu sosiaaliministeriön varastoon Fredrikinkadulle. Vaikka paikka oli hyvin valvottu, Katajanokka oli rauhaton. Joitakin kertoja konstaapeli oli joutunut poistumaan vartiopaikaltaan viedäkseen humalaisia putkaan kadulta.
Koska vajeen syy ei selvinnyt, tullikamari ehdotti Tullihallitukselle yksityisetsivän palkkaamista. Tähän Tullihallitus ei suostunut, vaan määräsi oman kanneviskaalinsa tekemään uuden tutkinnan. Tulokset olivat yhtä laihoja. Marraskuun 22. päivänä 1921 Tullihallitus kehotti Helsingin tullikamaria tehostamaan takavarikkoalkoholin valvontaa. Varastossa oleva alkoholi oli inventoitava kuukausittain ja määrä ilmoitettava Tullihallitukselle. Jatkossa takavarikkomakasiinin avaimet oli pidettävä vain tullikamarin kontrollöörin hallussa.
Kuva: Tullimiehet kantavat takavarikoituja kanistereita maihin, poliisi koettaa pitää uteliaat loitommalla. Tullimuseo.
Lähteet: Tullihallituksen kirjeet 1921–22. Kansallisarkisto.
Tullin historiasarjassa käsitellään erilaisia pyöreitä vuosia täyttäviä tapahtumia tullitoiminnan historiasta. Tänä vuonna keskitymme erityisesti siihen, kuinka himoitut tuotteet ovat liikuttaneet ihmisiä kautta aikojen.
