50 vuotta sitten: Tulli alkaa tarkastaa yrityksiä

Tasan 50 vuotta sitten, 21. helmikuuta 1972, Tullihallitus teki virallisen päätöksen Tullin yritystarkastuksen aloittamisesta. Paitsi valvoa yritysten tulliasioiden hoitamista ja verotuksen oikeellisuutta, tarkastajien tehtävänä oli myös antaa niille neuvontaa ja edistää säädösten mukaista toimintaa. Sittemmin Tullin yritystarkastustoiminta laajentunut. Myös työtehtävät ja niissä käytetyt tekniset välineet ovat kehittyneet paljon.

1970-luvun alussa Tulli tutustui Saksan liittotasavallan tullissa 1950-luvulta lähtien toimineeseen yritystarkastukseen. Saksalainen malli toimi lähinnä innoittajana, eikä sitä kopioitu suoraan Suomeen. 

Taustalla oli vuodenvaihteessa 1972 pakolliseksi tullut ilmoitusmenettely, jossa yritykset laativat tulli-ilmoituksensa itse, eikä Tulli enää pysäyttänyt niiden tavaroita satamiin. Tullimaksut olivat vapaakaupan myötä alentuneet, mutta Tullin tehtäväksi oli tullut useita muita veroja, kuten valmisteverot. Samoin Tullin valvottavaksi oli tullut kasvava joukko erilaisia tulli- ja veroetuuksia. 

Tullin pääjohtaja Jorma Uitto kertoi uudistuksesta jo tammikuun 1972 alussa maan tullipiirien johtajille pidetyssä tilaisuudessa:

Sitä mukaa kun on jouduttu luopumaan klassilliseen tullausjärjestelmään kuuluvasta tavaran haltuun ottamisesta ja sen eräkohtaisesta tarkastamisesta, on kasvanut tarve kehittää tullilaitoksen yritystarkastustoimintaa. Tätä tarvetta on omiaan lisäämään se tosiasia, että ulkomaankauppaa harjoittavilla yrityksillä on käytettävissään tullivero- ja vientietuja, jotka myönnetään yritysten laatimien hakemusten ja tilitysten perusteella. Myös valmisteverolakien noudattamisen valvominen edellyttää yrityksissä suoritettavia jälkitarkastuksia.

Yritystarkastus koko maahan

Vuonna 1972 koko Suomi jaettiin kolmeen yritystarkastusalueeseen. Nämä olivat Helsinki, Turku ja Oulu. Yritystarkastajat rekrytoitiin Tullin omasta henkilökunnasta, koska heiltä edellytettiin laajaa tullitoiminnan tuntemusta. Monella uusista yritystarkastajista oli vuosien kokemus tavaroiden tullaamisesta vanhan tullausjärjestelmän aikana. 

Koska suuri osa Suomen yritystoiminnasta oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle, Helsingin tarkastajilla oli ylivoimaisesti eniten tarkastettavaa. Helsinkiin tuli neljä yritystarkastajaa ja näiden esimies. Aluksi Helsingin tarkastajien toimialueeseen kuuluivat myös Itä-Suomen yritykset. Turkuun yritystarkastajia tuli kolme ja heille kuului maan länsiosa. Oulun tehtävänä oli hoitaa maan pohjoisosat ja tarkastusmatkat olivat pitkiä. Oulussa oli kaksi yritystarkastajaa. 

Niinpä kaikki yritystarkastajat joutuivat matkustamaan paljon. Pari vuotta sitten yritystarkastuspiirien määrää lisättiin ja omat yritystarkastajat tulivat myös Vaasaan, Tampereelle ja Lappeenrantaan. 

Keväällä 1972 Helsingin yritystarkastajien esimies Ensio Lönnkvist korosti Tullin henkilöstölehdessä, ettei toiminta ollut täysin uutta - tullietuja oli valvottu ennenkin ja käyty tarkastamassa yrityksiä ja niiden kirjanpitoa. Ero aiempaan oli siinä, ettei Tullilla ollut ennen ollut tätä varten omaa organisaatiota tätä varten. Lönnkvistin mukaan yrityskäynnillä voitiin nyt tarkastaa kerralla useampia asioita ja ”tähänastista säännöllisemmin”. Lisäksi hän totesi toiminnan tavoitteista näin:

On selvää, että on lainvastaista yrittää periä valtiolle mitään sellaista, mitä sille lain mukaan ei ole suoritettava. Tarkastuksessa ei voi eikä saa olla päämääränä mahdollisimman suuren jälkiveron tavoitteleminen, vaan yksinomaan pyrkimys todeta mahdollisimman tarkkaan lain mukaan verovelvollisen maksettavaksi kuuluva tai hänelle palautettava vero tai todeta verovapauden edellytykset ja muut lainmukaiset velvoitteet.

Käytännön työtä

Yritystarkastajien pääkohteena oli valmisteverotus ja erilaiset tuonnin ja viennin veroedut, joita oli 1970-luvulla tullut runsaasti. Tarkastuksen ajankohta sovittiin yrityksen kanssa etukäteen. Tuolloin pyydettiin nähtäväksi yrityksen kirjanpito ja muut kauppa-asiakirjat määrätyltä ajanjaksolta. Tässä vaiheessa itse tavarat oli usein jo myyty, eli tarkastus koski pelkkiä asiakirjoja ja tositteita. Yritystarkastajat tutustuivat myös yritysten tuotantoprosessiin.   

Isommille yrityksille verotarkastukset eivät olleet mikään yllätys. Heillä oli paljon kokemusta erilaisista verohallinnon tarkastajista. Sen sijaan pienemmissä, muutaman hengen yrityksissä Tullin tekemät tarkastukset saattoivat joskus aiheuttaa huolta ja epäluuloja, joskus ehkä jopa sydämentykytystäkin. 

Tarkastajat laativat käyntinsä jälkeen tarkastuskertomuksen, jossa he saattoivat ehdottaa lisäveronkantoa tai veronpalautusta. 1970-luvulla suuria väärinkäytöksiä yrityksissä ei todettu. Kun Tullin yritystarkastajat ryhtyivät 1980-luvulla käyttämään aineistojen yhdistämiseen tietotekniikkaa, he kykenivät paljastamaan huomattavia väärinkäytöksiä. Ne liittyivät muun muassa teollisuuden maahantuomista raaka-aineista tuolloin maksettuihin tukiin. Tarkastusten tuloksena valtio sai takaisin merkittäviä summia väärin perustein haetuista eduista. 

1980-luvun lopulla Tullissa oli yli 30 yritystarkastajaa. 

Kaikki tarkastajat yhteen

Alkuvaiheessa muut asiakirjoja tutkivat tullivirkamiehet, tullausten tarkastajat ja jälkitarkastajat, työskentelivät erillään yritystarkastajista. Vähitellen yhteistyö tiivistyi. Maakunnissa sama henkilö saattoi hoitaa useampaa tarkastustehtävää. Vain Helsingissä yritystarkastajat jäivät erilleen Tullin tarkastushenkilökunnasta. Viimein 1990-luvulla myös Helsingin yritystarkastajat ja muut tarkastajat yhdistettiin yhteiseen organisaatioon. Kun Tulli 2010-luvulla siirtyi valtakunnalliseen organisaatioon, yritystarkastajat yhdistettiin myös yhteiseen organisaatioon. Heitä työskentelee yhä eri puolilla maata. 

Kun pääosa Tullin verotehtävistä siirtyi Verohallintoon, osa tarkastajista siirtyi sen palvelukseen. Tulliin jäi yhä yritystarkastajia, koska tarkastus on keskeinen osa tullikontrollia. 2000-luvun yksi uusi tehtäväalue ovat toimitusketjun turvallisuutta koskevat AEO-tarkastukset, joita hakeneille yrityksille myönnetään Tullin sertifikaatti.  

Kun yritystarkastajat ensi vuosikymmeninä uurastivat loputtomien mappien ja paperien parissa, tänään työnkuva on muuttunut. Yritysten kirjanpito on jo pitkään ollut sähköisessä muodossa. Myös tarkastajat itse käyttävät omia tarkastusohjelmistoja ja tietokantojaan. Työn päätavoite, oikea ja säädösten mukainen toiminta, on silti edelleen jokseenkin sama kuin 1970-luvulla.

Kuva: Tullin ensimmäiset yritystarkastajat ja tarkastustoimintaa ohjaavat henkilöt vuonna 1972. Tullimuseo.

Vuosi 2022 on ilmoitusmenettelyn 50-vuotisjuhlavuosi. Samana vuonna Tullin ulkomaankauppatilastot täyttävät 130 vuotta. Lisäksi tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä sähköisestä tulli-ilmoituksesta. Ilmoitusmenettely mahdollisti sähköisen ilmoittamisen ja tuonti- ja vientitilastot ovat aina perustuneet tulli-ilmoitusten ja sittemmin myös sisäkaupan tilastoilmoitusten tietoihin. Juhlavuoden kunniaksi historiateemamme on Tullille ilmoittaminen ja tilastointi eri aikoina.