Käsi ylös, kuinka moni on törmännyt metsäretkellä, pihatöissä tai vaikka työpaikalle kulkiessaan haitalliseen vieraslajiin? Veikkaisin, että melkein kaikilla nousisi käsi, mikäli olisi tunnistanut lajin ja tiennyt vieraslajistatuksen. Hyvänä esimerkkinä on tienvarsilla rehottava komealupiini, jonka bongaaminen tienvarsilta on kesäaikaan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta jopa helpompaa kuin sen välttäminen. Mutta mikä tekee tästä kivalta näyttävästä kasvista haitallisen vieraslajin, ja mitä vieraslajilla oikeastaan edes tarkoitetaan?
Haitallinen vieraslaji uhkaa luonnon monimuotoisuutta
Vieraslajilla tarkoitetaan ihmisen toimesta jääkauden jälkeen yli luonnollisen leviämisesteen tahallaan tai tahattomasti levittämää eliölajia. Eli, lajia on tuotu tänne esimerkiksi puutarhakasviksi Pohjois-Amerikasta, kuten komealupiinin tapauksessa, mistä se ei olisi tänne asti luontaisesti levinnyt. Jokainen vieraslaji ei automaattisesti ole haitallinen, sillä lajin täytyy olla uhka luonnon monimuotoisuudelle tai siihen liittyville ekosysteemipalveluille ollakseen haitallinen. Suomessa komealupiini kasvaa hyvin, leviää helposti ja täyttää suht nopeasti laajojakin alueita kasvustollaan. Ja juuri nämä ominaisuudet ansaitsevat sille kansallisesti haitallisen vieraslajin statuksen Suomessa. Jos laji ei talvehdi, lisäänny tai leviä Suomessa, se ei todennäköisesti myöskään uhkaa täällä luonnon monimuotoisuutta. Haitallisista vieraslajeista säädetään vieraslajilaissa ja –asetuksessa. Komealupiini on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi Suomen lisäksi myös Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Tanskassa.
Entä miten tämä esimerkkitapauksemme komealupiini onnistuu uhkaamaan Suomen luonnon monimuotoisuutta pientareelta käsin? Sehän vain virkistää muuten niin tylsiä tienvarsia värikkäillä kukkamatoillaan.
Ja siinä se ongelma juuri onkin.
Haitalliset vaikutukset ovat moniulotteisia
Perinteisen laidunnuksen synnyttämien niitty- ja hakamaiden harvinaistuttua on osa näillä perinnemaisemilla viihtyneistä lajeista löytänyt turvapaikan tienpientareilta. Samoille apajille pihoilta karannut komealupiini puolestaan on typensitojakasvi, joka kasvaessaan sitoo juurinystyröidensä avulla typpeä rehevöittäen kasvualustaansa. Tämä ominaisuus antaa sille kilpailuetua muihin kasveihin nähden ja edistää lupiinin leviämistä. Samalla se myös muokkaa kasvualustaa rehevämpään suuntaan, jossa harvinaistuneet niitty- ja ketokasvit eivät enää viihdy.
Komealupiini on myös myrkyllinen, joten se kelpaa harvalle eliölle evääksi, ja saa rauhassa rehottaa ja levitä pitkin pientareita. Useimmille niityillä ja kedoilla tyypillisille hyönteisille reheväkin lupiinikasvusto on ravinnon kannalta aavikko, ja näin komealupiini heikentää niittykasvien lisäksi myös kyseisten hyönteisten elinympäristöjen saatavuutta. Sen on todettu vaikuttavan negatiivisesti erityisesti kovakuoriaisiin, kaksisiipisiin, perhosiin ja muurahaisiin. Komealupiini on toisaalta tehokas houkuttelemaan pölyttäjistä varsinkin kimalaisia luonnonkasvien kustannuksella. Houkutteleva buffet voi kuitenkin hämätä, sillä on viitteitä siitä, että kimalaisten lisääntyminen voi häiriintyä lupiinin siitepölyn alkaloidien vuoksi. Pölyttäjien siirryttyä toisaalle tai vähennyttyä, heikentyy niittykasvien siementuotanto. Niittykasvien siemenillä ja niityillä viihtyvillä hyönteisillä puolestaan ruokailevat mm. erilaiset linnut, joten lupiinin yksipuolistavat vaikutukset eivät rajoitu pelkästään alkuperäiseen niityillä viihtyvään kasvilajistoon, vaan vaikutukset ulottuvat useisiin eri eliöihin ravintoverkkojen kautta.
Tähän kun vielä lisää sen, että lupiinin siemenet säilyvät maaperässä itämiskykyisinä vuosikymmeniä, elleivät vuosisatoja, luoden aina vain uusia lupiinipeltoja esimerkiksi maanrakennustöiden yhteydessä, alkaa pientareen kaunistus kääntyä kauhistukseksi.
Sukupuutoista sosiaalisiin vaikutuksiin
Komealupiini on yksi esimerkki Suomen kansallisesti haitalliseksi määritellyistä vieraslajeista. Kansallisessa vieraslajiluettelossa on tällä hetkellä 16 lajia, yksi lajiristeymä ja kahdeksan lajiryhmää. Suomen omien määrittelyjen lisäksi myös EU on määritellyt EU:n alueella luonnon monimuotoisuutta uhkaavat lajit haitallisiksi vieraslajeiksi. EU:n vieraslajiluettelossa haitallisia vieraslajeja on 88. Kansallisella tai EU-tasolla haitalliseksi määritellyn lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Syystäkin, sillä maailmanlaajuisesti haitallisten vieraslajien arvioidaan olevan yksi keskeinen syy viimeaikaisiin kasvi- ja eläinlajien sukupuuttoihin. Suomessa puolestaan lajien uhanalaisuusarvion perusteella haitalliset vieraslajit uhkaavat yli 200 punaisen listan lajia ja lisäksi ovat myötävaikuttaneet 56 lajin uhanalaistumiseen tai taantumiseen.
Ekologisten haittojen lisäksi haitalliset vieraslajit aiheuttavat myös haittoja terveydelle (jättiputket polttavat ihoon paukamia), taloudelle (espanjansiruetana syö satoa) ja jopa sosiaaliselle elämälle (kurtturuusu valtaa uimarantoja).
Mitä voin itse tehdä?
Tärkeintä on estää haitallisten vieraslajien leviäminen. Osa haitallisista vieraslajeista on jo vakiintunut maahamme, kuten komealupiini, mutta suurimman osan suhteen on vielä paljon tehtävissä. Osa EU:n vieraslajiluettelon lajeista puolestaan ei ole vielä levinnyt Suomeen, joten näiden kohdalla on tärkeää estää Suomeen pääsy. Euroopan unionin ulkopuolelta tuotavista kasveista ja kasvituotteista tarvitaan kasvinterveystodistus lähtömaasta Suomeen tuontia varten ja Tulli valvoo tätä tuontia. Toisesta EU-maasta voi kasveja tai kasvituotteita tuoda suht vapaasti, mutta niihinkin liittyy tiettyjä rajoituksia. Taimia hankkiessa kannattaa suosia ammattimaista tuotantoa, jolloin minimoi tuholaisten ja kasvitautien kulkeutumisen taimen mukana. Eläimiin liittyvät tuontivaatimukset kannattaa selvittää Ruokaviraston sivuilta.
Haitallisten vieraslajien tunnistaminen on tärkeä osa leviämisen ehkäisyä jo Suomeen saapuneiden lajien osalta, joten ensin voi aloittaa siitä, että käy tunnistamassa kasvaako omalla tai taloyhtiön pihalla jotain haitallista vieraslajia ja hankkiutuu siitä eroon. Huomioitavaa on myös se, että puutarhajätteitä ei ylipäänsä saa käydä kippaamassa metsikköön tai joutomaalle, vaan ne olisi hävitettävä asianmukaisesti paikallisen jätehuoltoyhtiön ohjeiden mukaan tai omalla tontilla esimerkiksi kompostoimalla. Jos puolestaan naapurin pihalla rehottaa haitallista vieraslajia, voi aiheesta käydä ystävällisesti kertomassa. Muualta bongattuja esiintymiä voi käydä myös ilmoittamassa vieraslaji.fi-sivulla, ja neuvontaa saa ELY-keskuksilta. Paikalliset yhdistykset ynnä muut toimijat (esim. WWF) järjestävät erilaisia vieraslajitalkoita joihin voi osallistua. Myös paikallisiin vieraslajilinjauksiin kannattaa perehtyä, sillä joissain kaupungeissa tai kunnissa on omia vieraslajilinjauksia, kuten Helsingissä.
Puutarhoissa ja pihoilla voi suosia luonnonlajeja tai perinteisiä perennoja, joita on kasvatettu Suomessa jo pitkään. Silmällä voi pitää myös vieraslajien listaa ja karsia ennaltaehkäisevästi liian hyvin leviäviä pois omalta pihalta. Esimerkiksi nyt haitallisiksi vieraslajeiksi on mahdollisesti nousemassa vieraslajilistaukselta erilaisia piiskuja, vuorivaahtera, viitapihlaja-angervo, valkopajuangervo ja isotuomipihlaja sekä mustapääetana.
Ja mitä niihin lupiineihin tulee: pientareiden osalta peli alkaa olla jo menetetty, mutta niitä voi käydä keräämässä vaikka kukkakimpuksi maljakkoon, sillä kukinnon katkaiseminen ennen siementen muodostumista estää uusien siementen leviämistä ja riuduttaa kasvia. Kuihtuneen kimpun voi hävittää biojätteenä.
Kirjoittaja: Paula Heikkinen, vastuullisuusasiantuntija
