Hoppa till innehåll

Uusi valmisteverotuslaki

Julkaisuajankohta 19.3.2010 11.14
Tiedote

44/2010, JS/MT

Yleistä

Uusi valmisteverotuslaki tulee voimaan 1.4.2010. Laki korvaa aikaisemman valmisteverotuslain (1469/1994) ja valmisteverotusasetuksen (1546/1994). Uudella valmisteverotuslailla pannaan täytäntöön neuvoston direktiivi valmisteverojen yleisestä järjestelmästä (2008/118/EY) eli valmisteverotusdirektiivi. Vaikka säännöksiä on uudistuettu laajalti, säilyvät valmisteverotusta koskevat perusperiaatteet ennallaan. Keskeisin muutos on se, että valmisteveron alaisten tuotteiden verottomia siirtoja jäsenvaltioiden välillä koskeva menettely muutetaan sähköiseksi.

Väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmä

Väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmän pääperiaatteet säilyvät ennallaan. Väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmällä tarkoitetaan järjestelyä, jossa voidaan valmistaa, jalostaa pitää hallussa ja siirtää tuotteita verottomasti.  Valtuutetun varastonpitäjän ja verottoman varaston määritelmät vastaavat aikaisempaa lakia. Rekisteröidyllä vastaanottajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka voi ansiotoiminnassaan vastaanottaa valmisteveron alaisia tavaroita toisesta jäsenvaltiosta tai Suomessa sijaitsevasta tuontipaikasta verottomuuden järjestelmässä. Väliaikaisesti rekisteröidyllä vastaanottajalla tarkoitettaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka voi ansiotoiminnassaan vastaanottaa tietyn määrän tuotteita tietyltä lähettäjältä tiettynä ajankohtana toisesta jäsenvaltiosta tai Suomessa sijaitsevasta tuontipaikasta verottomuuden järjestelmässä. Uuden lain perusteella valtuutetun varastonpitäjän asettamana veroedustajana toimiminen väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä ei ole enää mahdollista. Väliaikaisen verottomuuden järjestelmään on lisätty mahdollisuus toimittaa tuotteita suorassa luovutuksessa, jolla tarkoitetaan sitä, että valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity vastaanottaja voi ottaa vastaan valmisteveron alaisia tuotteita muualla kuin verottomassa varastossa tai rekisteröidyn vastaanottajan tavanmukaisessa vastaanottopaikassa. Suoran luovutuksen käyttö edellyttää kirjallista ilmoitusta tulliviranomaiselle.

Verovelvollisuus

Veron suorittamisvelvollisuus syntyy kun tuotteet luovutetaan kulutukseen. Laissa on säädetty yksityiskohtaisesti siitä, milloin tuotteet katsotaan kulutukseen luovutetuksi. Pääsääntöisesti kulutukseen luovutus tapahtuu silloin kun tuotteet poistuvat väliaikaisen verottomuuden järjestelmästä, mukaan lukien sääntöjenvastainen poistuminen. Kulutukseen luovutuksella tarkoitetaan myös esimerkiksi hallussapitoa, valmistusta tai jalostusta väliaikaisen verottomuuden järjestelmän ulkopuolella, jos tuotteista ei ole suoritettu asianmukaisesti valmisteveroa.

Kulutukseen luovutuksena ei pidetä väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä olevien tuotteiden täydellistä tuhoutumista tai lopullista menettämistä, jos se on tapahtunut tuotteiden luonteesta johtuvan syyn, ylivoimaisen esteen tai ennalta arvaamattoman tapahtuman, kuten tulipalon, rikkoutumisen tai vastaavan muun tapahtuman, seurauksena tai tulliviranomaisen hyväksymän tuotteiden hävittämisen seurauksena.

Verovelvollisia koskevat säännökset on uudistettu myös valmisteverotusdirektiivin mukaisesti. Verovelvollisuussäännökset vastaavat pääosin aikaisempaa lakia, mutta verovelvollisten joukko laajenee erityisesti niissä tilanteissa, joissa tuotteet on luovutettu kulutukseen sääntöjenvastaisesti.

EU:n ulkopuolelta saapuvat tuotteet

Valmisteveron alaisten tuotteiden tuonnilla tarkoitetaan niiden saapumista unionin alueelle kun tuotteita ei ole asetettu tullisuspensiomenettelyyn tai -järjestelmään sekä tuotteiden poistumista tullisuspensiomenettelystä tai -järjestelmästä. Tuontipaikka on se paikka, jossa tuotteet ovat silloin kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen. Menettelyä on uudistettu siten, että tuotteita voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä tuontipaikasta eteenpäin. Tämän suorittaa rekisteröity lähettäjä, eli luonnollinen tai oikeushenkilö, joka voi ansiotoiminnassaan lähettää EU:n ulkopuolelta tuotuja yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tavaroita verottomuuden järjestelmässä tuontipaikasta verottomaan varastoon tai rekisteröidylle vastaanottajalle taikka väliaikaisesti rekisteröidylle vastaanottajalle tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen jälkeen.

Jos tuotteita ei aseteta väliaikaisen verottomuuden järjestelmään, valmisteverot tulee maksaa ennen vapaaseen liikkeeseen luovuttamista. Tällöin verotuksen toimittamiseen ja muuhunkin menettelyyn sovelletaan soveltuvin osin tullilainsäädäntöä. Poikkeuksena ovat kuitenkin ne tilanteet, joissa verovelvollinen, eli se joka antaa tuonnin yhteydessä ilmoituksen tai jonka puolesta ilmoitus annetaan, on tullin rekisteröity asiakas. Tällöin valmisteverotus ei tapahdu tullauksen yhteydessä, vaan valmisteverotusmenettelyssä siten, että tuotteista annetaan erillinen veroilmoitus neljän arkipäivän kulussa ja valmisteverojen maksu tapahtuu kymmenen arkipäivän kuluessa vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa huolitsija toimii välillisenä edustajana.

Valmisteveroluvat

Toimiminen valtuutettuna varastonpitäjä, rekisteröitynä vastaanottajana, rekisteröitynä lähettäjänä tai veroedustajana samoin kuin verottoman varaston pitäminen edellyttää tulliviranomaisen myöntämää lupaa. Lupia koskevat säännökset muuttuvat siten, että laissa säädetään yksityiskohtaisesti lupien myöntämisen ja peruuttamisen edellytyksistä. Uudet säännökset kuitenkin vastaavat suurelta osin Tullihallituksen aikaisempaa lupakäytäntöä.

Tullihallitus muuttaa rekisteröityä elinkeinonharjoittajaa koskevat luvat viran puolesta rekisteröidyn vastaanottajan luviksi. Väliaikaisessa verottomuuden järjestelmässä toimivien veroedustajien luvat lakkaavat uuden lain voimaantullessa, mutta etämyyntiin liittyvät veroedustajan luvat jäävät voimaan. Muihin aikaisemmin myönnettyihin lupiin ei tule välittömiä muutoksia uuden valmisteverotuslain myötä. Niiden valtuutettujen varastonpitäjien, jotka tuovat unionin ulkopuolelta tuotteita verottomaan varastoon on kuitenkin syytä hakea kevään 2010 aikana rekisteröidyn lähettäjän lupaa. Siirtymäsäännöksen mukaan valtuutettu varastonpitäjä, joka tuo tuotteita EU:n ulkopuolelta, voi toimia 30.6.2010 asti rekisteröitynä lähettäjänä ilman uudessa laissa tarkoitettua lupaa. Tämän ajankohdan jälkeen unionin ulkopuolelta saapuvia tuotteita ei enää voi siirtää verottomaan varastoon ilman valtuutetun varastonpitäjän itselleen hankkimaa tai jonkin toisen tahon lupaa toimia rekisteröitynä lähettäjänä. Siirtymäaika ei koske rekisteröityä vastaanottajaa, jotka siis tarvitsevat rekisteröidyn lähettäjän luvan vastaanottaakseen EU:n ulkopuolelta tuotuja yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita verottomuuden järjestelmässä 1.4.2010 jälkeen.

Tuotteiden siirtäminen väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmässä

Tuotteiden siirtämisessä väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmässä otetaan vaiheittain käyttöön tietokoneistettu valvontajärjestelmä (EMCS). Järjestelmän tarkoituksena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja yksinkertaistaa tuotteiden liikkumista EU-alueella sekä tehostaa jäsenvaltioiden viranomaisten mahdollisuuksia kuljetusten valvontaan. Nykyisen paperisen hallinnollisen saateasiakirjan (AAD) käytöstä tullaan luopumaan ja sen tilalle tulee EMCS -järjestelmässä liikkuva sähköinen hallinnollinen asiakirja (e-AD). EMCS on EU:n laajuisesti täysimittaisessa käytössä 2011 lähtien. Tätä ennen osa jäsenmaista, Suomi mukaan lukien, käyttää EMCS:ää ainoastaan vastaanotettaessa tuotteita.  EMCS -järjestelmää käytetään vain yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden siirtoihin, eli käytännössä alkoholituotteisiin, valmistettuun tupakkaan ja nestemäisiin energiatuotteisiin.

Siirtomenettely 2011 lähtien

Tuotteet lähettävän valtuutetun varastonpitäjän tai rekisteröidyn lähettäjän tulee tehdä EMCS -järjestelmässä sähköinen hallinnollinen asiakirja. EMCS tarkistaa automaattisesti FINSEED -rekisteristä lähettäjän ja vastaanottajan luvan voimassa olon. Jos tiedot ovat oikein, järjestelmä antaa sähköiselle hallinnolliselle asiakirjalle yksilöivän hallinnollisen viitekoodin (ARC). Tämä jälkeen sähköinen hallinnollinen asiakirja lähetetään EMCS -järjestelmässä määräjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Kuljetuksen mukaan tulee liittää paperituloste sähköisestä hallinnollisesta asiakirjasta tai muu kaupallinen asiakirja, jossa mainitaan selkeästi ARC -koodi. Tämä asiakirja on voitava pyydettäessä esittää viranomaisille koko väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä tapahtuvan siirron ajan.

Lähettäjä voi peruuttaa sähköisen hallinnollisen asiakirjan ennen siirron alkamista tai muuttaa matkan aikana lähetyksen määränpaikkaa. Energiatuotteet voidaan lähettää meritse tai sisävesitse myös sellaiselle vastaanottajalle, joka ei ole tarkasti tiedossa kuljetuksen alkaessa. Lähettäjä toimittaa vastaanottajan tiedot myöhemmin, mutta kuitenkin viimeistään siirron päätyttyä.

Sähköinen hallinnollinen asiakirja toimitetaan EMCS:n välityksellä vastaanottajalle. Vastaanotettuaan tuotteet valtuutetun varastonpitäjän, rekisteröidyn vastaanottajan tai tilapäisesti rekisteröidyn vastaanottajan on viipymättä ja viimeistään viiden arkipäivän kuluttua siirron päättymisestä annettava EMCS:ssä tuotteiden vastaanottamisesta raportti. Vastaanottoraportti välittyy EMCS:ssä lähettäjälle.

Kun valmisteveron alaisia tuotteita siirrettään vientiin EU:n ulkopuolelle, sähköinen hallinnollisen asiakirja jää odottaman vientiraporttia. Kun tulliviranomainen on poistumistoimipaikassa vahvistanut viennin tapahtuneeksi, toimitetaan lähettäjälle vientiraportti, jossa tuotteiden todistetaan poistuneen EU:n alueelta.

Suomen alueella sijaitsevien verottomien varastojen välillä tapahtuvissa siirroissa EMCS:n käyttö on vapaaehtoista. EMCS:n käytön sijasta on mahdollista noudattaa yksinkertaistettua menettelyä, jossa valtuutettu varastonpitäjä voi sähköisen hallinnollisen asiakirjan sijaan käyttää rahtikirjaa tai laskua, joka sisältää laissa mainitut tiedot. Valtuutetun varastonpitäjän tulee laatia asiakirja kahtena kappaleena, joista toinen säilytetään lähettäjän kirjanpidossa ja toinen toimitetaan kuljetuksen mukana vastaanottajalle. Jos vastaanotetut tuotteet poikkeavat asiakirjasta, on vastaanottajan viipymättä ilmoitettava asiasta lähettäjälle. Ahvenanmaan verorajalakiin (1266/1996) tehdyn muutoksen perusteella yksinkertaistettua menettelyä voidaan soveltaa myös siirroissa Ahvenanmaan ja muun Suomen välillä.
Lakiin sisältyvät säännökset EMCS:n tilapäisten käyttökatkojen tai häiriötilanteiden varalle. Näissä tilanteissa lähettäjän tulee laatia vastaavat tiedot sisältävä paperinen asiakirja, joka liitetään tuotekuljetuksen mukaan ja ilmoittaa kuljetuksesta tulliviranomaiselle sekä antaa selvitys siitä, miksi EMCS:ää ei voitu käyttää, jos syy johtuu lähettäjästä. Kun järjestelmä on taas käytettävissä, lähettäjän tulee laatia, sähköinen hallinnollinen asiakirja EMCS:ään korvamaan paperiasiakirja. Jos vastaanottoraporttia ei ole mahdollista antaa EMCS:n käyttökatkoksen vuoksi, tulee vastaanottajan antaa vastaanottoraportin tiedot sisältävä paperinen asiakirja tulliviranomaiselle, joka välittää sen lähtöjäsenmaan viranomaisille. Lähtöjäsenmaan viranomainen toimittaa jäljennöksen paperiasiakirjasta lähettäjälle.

Siirtomenettely 1.4.- 31.12.2010

Tämän hetkisen tiedon mukaan Irlanti, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Romania, Ruotsi, Slovenia, Itävalta, Belgia, Bulgaria, Tšekki, Kypros, Saksa, Viro, Espanja, Ranska ja Unkari ottavat käyttöön 1.4.2010 alkaen tuotteiden lähettämisen ja vastaanottamisen EMCS -järjestelmässä.

Suomi, Alankomaat, Portugali, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttävät EMCS -järjestelmää 1.4.–31.12.2010 ainoastaan vastaanottoraporttien tuottamiseen. Kreikka alkaa käyttää EMCS -järjestelmää 1.6.2010 ja Tanska ja Puola vasta 2011 alussa.
Siirtymäaikana 1.4.–31.12.2010 Suomessa EMCS -järjestelmällä siis tehdään vastaanottoraportti, silloin kun tuotteet on toisesta jäsenmaasta lähetetty EMCS:ssä. Jos taas tuotteet on lähetty toisesta jäsenmaasta viimeistään 31.12.2010 hallinnollisella saateasiakirjalla, toimitaan kuten aikaisemman lain siirtomenettelyssä. Samoin tuotteiden lähettäminen Suomesta toisiin jäsenmaihin tai EU:n ulkopuolelle vietäväksi tapahtuu siirtymäaikana paperisella hallinnollisella saateasiakirjalla aikaisemman lain siirtomenettelyä vastaavasti. Myös rekisteröity lähettäjä käyttää siirtymäaikana hallinnollista saateasiakirjaa lähettäessään tuotteita vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen jälkeen. Suomen sisällä tapahtuvissa siirroissa hallinnollinen saateasiakirja voidaan aikaisempaan tapaan korvata muulla luotettavalla selvityksellä. 

Kansallisten valmisteverojen alaisten tuotteiden siirtomenettelyt

Väliaikaisen verottomuuden järjestelmää sovelletaan Suomessa myös muihin kuin yhdenmukaistetun valmisteveron alaisiin tuotteisiin. Näitä kansallisten valmisteverojen alaisia tuotteita, kuten virvoitusjuomia, voiteluöljyjä ja -valmisteita sekä kivihiiltä voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä Suomen alueella verottomasta varastosta toiseen verottomaan varastoon tai vientipaikkaan taikka toiseen jäsenvaltioon sekä toisesta jäsenvaltiosta tai tuontipaikasta Suomessa sijaitsevaan verottomaan varastoon tai rekisteröidylle vastaanottajalle. Näiden tuotteiden siirrot eivät kuitenkaan tapahdu EMCS:ssä, vaan edellä selostetussa yksinkertaistetussa menettelyssä. Kun valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity vastaanottaja tuo kansallisten valmisteverojen alaisia tuotteita unionin ulkopuolelta, on valmisteveronumero ja tuontierän viitenumero merkittävä vapaaseen liikkeen luovuttamista koskevaan tulli-ilmoitukseen. Tulli-ilmoituksen numero ja tuontierän viitenumero on myös merkittävä vastaanottajan kirjanpitoon. Näiden tuotteiden siirtäminen Suomen ja toisten jäsenvaltioiden välillä tai vientiin ei edellytä myöskään hallinnollisen saateasiakirjan käyttöä.

Verotusmenettely

Veron ilmoittamista koskeviin sääntöihin tulee eräitä muutoksia. Uudessa laissa tarkoitetaan verokausi-ilmoittajilla niitä verovelvollisia, jotka ilmoittavat ja maksavat valmisteverot verokausittain. Verokausi-ilmoittajia ovat siten valtuutetut varastonpitäjät, rekisteröidyt vastaanottajat, veroedustajat sekä sähkö- ja jäteverovelvollisiksi rekisteröidyt samoin kuin öljysuojamaksuvelvolliset. Verokausi-ilmoittajien tulee antaa veroilmoitus viimeistään verokautta seuraavan kuukauden 18. päivänä, jäteverossa kuitenkin 12. päivänä. Muiden verovelvollisten kuin verokausi-ilmoittajien, kuten esimerkiksi väliaikaisesti rekisteröityjen vastaanottajien tulee antaa veroilmoitus tuote-eräkohtaisesti viimeistään neljän arkipäivän kuluttua tuotteiden vastaanottamisesta. Ilmoituksen antamisen määräajan laskeminen muuttuu siten, että veroilmoitus katsotaan annetun oikea-aikaisesti, jos se on saapunut tulliviranomaiselle viimeistään määräpäivänä hallintolain (434/2003) 18 §:n mukaisesti. Riittävää ei siis enää ole se, että ilmoitus on jätetty postin kuljettavaksi määräpäivänä.

Tullihallituksen määräys 18/099/07 yksityishenkilöiden ulkomailta vastaanottamiin tuotteisiin sekä matkustajatuomisiin sovellettavasta valmisteverojen ilmoitus- ja maksamismenettelystä kumoutuu uuden lain voimaantullessa.

Veron maksamisen määräajat pysyvät ennallaan. Verokausi-ilmoittajien tulee maksaa valmisteverot viimeistään verokautta seuraavan kuukauden 27. päivänä ja muiden kuin verokausi-ilmoittajien viimeistään 10. arkipäivänä tuotteiden vastaanottamisesta. Valmisteveron kantoon, perintään ja vastuuseen verosta sovelletaan jatkossa soveltuvin osin veronkantolakia (609/2005). Pienimmän kannettavan tai palautettavan valmisteveron määrä nousee 10 euroon.

Muita muutoksia

Toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirtoja ja verotusta koskevia säännöksiä on selkeytetty ja tarkennettu. Kirjanpitovelvollisuutta sekä tarkastuksia ja tietojenantovelvollisuutta sekä oikeussuojakeinoja koskevia säännöksiä on myös eräiltä osin täsmennetty ja lakiin on sisällytetty yksityiskohtaiset säännökset haltuunottomenettelystä.

Toimivaltuussäännökset muuttuvat joustavammiksi siten, että laissa ei enää yksityiskohtaisesti säädetä verotustoimivaltuuksien jakautumisesta tulliviranomaisten sisällä vaan tältä osin päätösvalta on Tullihallituksella.

THT