Sata vuotta sitten: Tullivalvonta Vallisaaressa päättyy

Entisajan merenkulun tullivalvontaan kuului, että ulkomailta saapuvat laivat pysähtyivät tuloväylän varrella olevalla tulliasemalla. Siellä tullimiehet pääsivät nousemaan laivaan ja tekemään tulotarkastuksen. Laivaliikenteen kasvaessa ja kehittyessä käytännöstä jouduttiin kuitenkin vähitellen luopumaan. Vallisaaren tulliasema Helsingin tuloväylällä lakkautettiin sata vuotta sitten 15. elokuuta 1920.  

Tullitoiminta Kustaanmiekan salmessa oli alkanut sata vuotta aiemmin. Nykyiseen Vallisaareen perustettiin Helsingin tullikamarin alainen tulliasema tulotarkastuksia varten 1820-luvun alussa. Paikkaa kutsuttiin 1800-luvulla myös Viaporin tullivartioksi, mutta nimeksi vakiintui Majakkasaaren tullivartio. Vuonna 1918 Majakkasaaren nimi muutettiin Vallisaareksi. Samana vuonna Viaporista tuli Suomenlinna.

Vuoden 1887 tullisäännön mukaan ulkomailta Helsinkiin saapuvan laivan oli pysähdyttävä tulotarkastukseen Majakkasaaren tullivartioasemalla. Tulotarkastuksen tarkoituksena oli varmistaa, ettei laivasta purettu mitään ennen tulosatamaa ja tullausta. Tämän vuoksi aluksen lastitilat ja muonavarat sinetöitiin sekä lastirulliin tehtiin tarkastusmerkinnät.

Kun rahtilaivat 1800-luvulla saivat lisää kokoa ja alkoivat kulkea entistä useammin höyryllä, pysähtyminen kapeassa kohdassa tuli vaikeammaksi. Hietalahden satamaan menevät alukset vapautettiin 1800-luvun lopulla velvollisuudesta poiketa Majakkasaaressa, kunhan laivaan noussut luotsi valvoi, ettei maihin ollut mitään yhteyksiä ennen määräsatamaa. Majakkasaaressa oli myös luotsiasema.

Valvonnan vaikeuksia

Suomen ulkomaankauppa keskittyi 1900-luvulle tultaessa yhä enemmän Helsinkiin. Paikka Majakkasaaren laiturissa oli ahdas ja tuulinen, ja laivoja mahtui asemalle vain yksi kerrallaan. Lisäksi tullimiesten tulo laivaan, tarkastus ja poistuminen veivät paljon aikaa. Pahimmillaan saaren edustalle muodostui ruuhkaa. Entistä useampi säännöllistä ulkomaanliikennettä Helsinkiin harjoittava laivayhtiö anoi vapautusta pysähtymisvelvollisuudesta, mikä monille niistä myönnettiinkin. Yleistä vapautusta kaikille ei kuitenkaan haluttu antaa.  

Vastaavia helpotuksia annettiin laivayhtiöille myös muilla tuloasemilla. Alusten, jotka saapuivat Helsinkiin lännestä saariston kautta, oli pitänyt aiemmin pysähtyä vastaavalla tavalla Porkkalan tulliasemalla. Samoihin aikoihin säädettiin, että alukset saivat jatkaa Porkkalan majakan ohi tultuaan, jos niitä seurasi kruununluotsi. Luotseilla oli velvollisuus raportoida, jos he havaitsivat tullirikkomuksia.

Vastaavia tulliasemia oli muidenkin kaupunkien tuloväylillä. Säännöllisessä liikenteessä olevat isommat laivat vapautettiin velvoitteesta yhä useammin.

Vallisaaren tulliasema lopetetaan

Alusten pysähtyminen Valli- eli Majakkasaaressa ehti lakata kokonaan juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa, kun väylää ruopattiin. Maailmansodan vuosina tulliasemalla ei myöskään ollut tarkastuksia, sillä asema oli venäläisten sotilaiden käytössä. Tulli palasi saarelle vasta kevään 1918 jälkeen. Vielä vuonna 1919 Majakkasaaren tullivartioon nimitettiin uusi päällysmies. Hänen lisäkseen paikalla työskenteli kaksi tullivartijaa.

Valtiovarainministeriö esitti valtioneuvoston istunnossa 12. elokuuta 1920 Majakkasaaren tulliaseman lakkauttamista. Tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg vahvisti asetuksen, jolla tullisääntöä muutettiin. Uuden asetuksen mukaan tullivartiointi Helsingin tuloväylällä päättyi 15. elokuuta lukien ja vartiohenkilökunta siirtyi Helsingin tullikamariin. Tämän jälkeen laivojen, jotka saapuivat Helsinkiin Harmajan majakan ohi tai Kustaanmiekan, Särkän ja Länsi-Mustasaaren välisten salmien kautta, täytyi ilmoittaa tulostaan Helsingin tullikamariin. 

Koko tullisääntö uusittiin 20 vuotta myöhemmin. Vuoden 1940 tullisäännössä ei enää puhuttu tulotarkastuksista tuloasemilla. Tullitiet eli väylät, joita pitkin ulkomaanliikenne sai kulkea, oli toki edelleen määritelty. Käytännöksi vakiintui, että tulotarkastus tehtiin vasta laivan tulosatamassa.

Nykyisin Vallisaari on osa Suomenlinnan maailmanperintökohdetta. Tullivartion rakennuksesta on jäljellä saaren pohjoispäässä vain sen kivijalka.

Kuva: Piirros Viaporin eli Majakkasaaren eli Vallisaaren tullivartiorakennuksesta vuodelta 1845. Päällysmiehen asemaa korosti se, että hänellä oli oma keittiö ja miehistöä isommat asuintilat. Tullimuseo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1913, Tullilehti 1920, Valtioneuvoston esitys 167/1920. Suomeen ja maailmalle, Tullilaitoksen historia. Sakari Heikkinen