Hoppa till innehåll

Alkuperä, Paneurooppa–Välimeri-kumulaatioalue; yleissopimus sekä diagonaalinen kumulaatio

Julkaisuajankohta 22.4.2013 10.55
Tiedote

52/2013, LL

Toistaiseksi ei vaikutuksia käytännössä

Paneurooppa–Välimeri-kumulaatioalueen yksittäisten vapaakauppasopimusten alkuperäsääntöpöytäkirjojen soveltaminen jatkuu EU:ssa ennallaan, kunnes komissio ilmoittaa siirtymisestä yleissopimuksen alkuperäsääntöjen soveltamiseen. Myös yleissopimuksen alkuperäsäännöt vastaavat niin paljon kuin mahdollista yksittäisten vapaakauppasopimusten alkuperäsääntöjä. EU ei ole tässä sopimusverkostossa siirtynyt vielä minkään vapaakauppasopimuksen osalta soveltamaan yleissopimuksen alkuperäsääntöjä.

Alueellinen yleissopimus

Vapaakauppasopimuksiin (tullietuussopimuksiin) sisältyy aina alkuperäsäännöt. Paneurooppa–Välimeri-sopimuksissa ja Länsi-Balkanin maiden kanssa solmituissa sopimuksissa nämä säännöt ovat kunkin sopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa (protocol). Mainittu sopimusverkosto kattaa 23 EU:n solmimaa sopimusta ja siis myös 23 eri sopimuksiin sisältyvää alkuperäsääntöpöytäkirjaa. Kaikilla näillä mailla tulisi olla toistensa kanssa vapaakauppasopimus samanlaisine  alkuperäsääntöpöytäkirjoineen. Pöytäkirjojen kokonaismaarä on siis mittava. Alkuperäsääntöjen tulee olla keskenään samanlaiset, jotta koko alueella voidaan soveltaa diagonaalista kumulaatiota. Länsi-Balkanin maat ovat muodostaneet oman kumulaatioalueensa EU:n ja Turkin kanssa. Niinikään Paneurooppa–Välimeri-alueella on ollut oma erillinen kumulaatioalueensa EU:n, Turkin ja Välimeren maiden kesken.

Alueellisella yleissopimuksella (Regional Convention, konventio) on tarkoitus korvata mainittujen sopimusten sisältämät yksittäiset alkuperäsääntöpöytäkirjat. Yleissopimus kattaa EU:n jäsenvaltiot (27), Turkin, Efta-valtiot (4), Barcelonan prosessiin osallistuvat maat (9), EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat maat (7) sekä Färsaaret. Mukana on siis yhteensä 49 valtiota.  Yleissopimus sisältää yhdet yhteiset alkuperäsäännöt koko tälle sopimusverkostolle. Sopimuskohtaiset poikkeukset alkuperäsääntöihin on mainittu yleissopimuksessa erikseen. Sopimusmaat siirtyvät asteittain soveltamaan yleissopimuksen alkuperäsääntöjä. Kuhunkin sopimukseen on ensin säädettävä asianmukainen viittaus yleissopimuksen alkuperäsääntöjen soveltamiseen sopimuksen sisältämän oman alkuperäsääntöpöytäkirjan sijaan. Yleissopimukseen siirryttäessä myös Länsi-Balkanin maat siirtyvät yhteiseen kumulaatioalueeseen EU:n, Turkin, Välimeren maiden ja Färsaarten kanssa.  

Tämä etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus on julkaistu EUVL L 54, 26.2.2013 (155 sivua). Kunkin sopimuksen  osapuolten siirtymisestä  soveltamaan tätä yleissopimusta ilmoitetaan erikseen. Komissio ylläpitää EUVL:ssä taulukkoa, jossa on nähtävissä kulloinkin yleissopimuksen soveltamisen piiriin siirtyneet maat (maiden väliset sopimukset).

EU:n ulkopuoliset sopimusverkoston osallistujamaat on lueteltu tämän yleiskirjeen liitteessä 1. Liitteessä 2 on yleissopimuksen alkuperäsääntöjen sisällysluettelo (yleissopimuksen lisäys I).  Yleissopimukseen sisältyy myös sopimuskohtaisia poikkeuksia ja erityismääräyksiä (yleissopimuksen lisäys II). Lisäyksen II sisällysluettelo on yleiskirjeen liitteenä 3. Näitä erityismääräyksiä voidaan soveltaa kahdenvälisessä kaupassa yleissopimuksen lisäyksen I määräyksistä poiketen.

Yleissopimuksen säännöt vastaavat niin paljon kuin mahdollista Paneurooppa-Välimeri-sopimusten alkuperäsääntöjä. Muutoksia ei ole ollut tarkoitus tehdä tässä vaiheessa. Terminologiaa on hieman muutettu (esim. sopimuspuoli ja alkuperäilmoitus). Vapaasti tehtaalla –hinta on suomenkielisessä tekstissä käännetty (virheellisesti)  ”vapaasti lähettäjältä  -hinnaksi”, vaikka se on englanniksi edelleen ”ex-works price” ja ruotsiksi edelleen ”pris fritt fabrik”.

Nyt, kun tämä yhteinen yleissopimus on julkaistu, niin sen alkuperäsääntöjä on tarkoitus päivittää. Muutostyö on jo käynnistynyt.

Yleissopimuksen soveltaminen alkaa asteittain

Komissio on julkaissut ilmoituksen Paneurooppa-Välimeri –alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen soveltamisen alkamispäivistä (EUVL C 110, 17.4.2013). Yleissopimuksen soveltaminen on alkanut Montenegron (ME) ja Efta-valtioiden välillä (Sveitsi + Liechtenstein 1.9.2012, Islanti 1.10.2012 ja Norja 1.11.2012). Taulukossa on näiden sopimusten kohdalla päivämäärän edellä merkintä ”C” (Convention). Euroopan unioni ei toistaiseksi sovella yleissopimusta missään vapaakauppasopimuksessaan. Taulukossa on lisäksi mainittu totuttuun tapaan diagonaalisen kumulaation soveltamisen mahdollistavien alkuperäsääntöjen soveltamisen alkamispäivät maiden välillä. Taulukko korvaa tätä aikaisemman diagonaalista kumulaatiota koskevan taulukon (EUVL C 156, 26.5.2011).

Alkuperäselvityksenä käytetään yleissopimusta sovellettaessa EUR.1 –tavaratodistusta, EUR–MED-tavaratodistusta, alkuperäilmoitusta ja EUR–MED-alkuperäilmoitusta. EU:n, Efta-valtioiden ja Turkin välisessä kaupassa voidaan edelleen käyttää pelkästään EUR.1 –tavaratodistusta ja alkuperäilmoitusta, jos tuotteen alkuperäaseman saavuttamiseksi ei käytetä tähän alueeseen kuulumattomien maiden alkuperäaineksia ja tavaroita ei olla missään vaiheessa viemässä edelleen tämän EU-Efta-Turkki -alueen ulkopuolelle alkuperätuotteina. EUR.1 –tavaratodistusta ja alkuperäilmoitusta voidaan myös käyttää kahdenvälisessä kaupassa, kun kumulaatiota ei ole sovellettu muiden yleissopimikseen kuuluvien maiden alkuperäaineksiin.

Länsi-Balkanin maita koskeva erillinen diagonaalisen kumulaation taulukko (Ilmoitus EUVL C 154, 31.5.2012) säilyy  voimassa toistaiseksi. Tämä erillinen taulukko kattaa diagonaalisen kumulaation soveltamisen alkamispäivät EU:n, Turkin ja Länsi-Balkanin maiden välillä. Uudessa yhdistelmätaulukossa on kuitenkin siis mukana Länsi-Balkanin maat  yleissopimuksen soveltamisen alkamispäivien osalta (edellä).

EU:lta puuttuu edelleen diagonaalisen kumulaation soveltamisen mahdollistavat alkuperäsäännöt Libanonin ja Syyrian kanssa voimassa olevista sopimuksista. Efta-valtioilta tällaiset alkuperäsäännöt puuttuvat edelleen Algerian, Länsirannan ja Gazan alueen (Palestiina) sekä Syyrian kanssa voimassa olevista sopimuksista.

Diagonaalisen kumulaation soveltaminen käytännössä

Alkuperäkumulaatiota voidaan soveltaa vain silloin, jos tuotteen viimeisen valmistustoimen osapuoli ja lopullisen määräpaikan osapuoli ovat tehneet samanlaiset alkuperäsäännöt sisältävät vapaakauppasopimukset kaikkien sellaisten osapuolten kanssa, joista kaikki käytetyt ainekset ovat peräisin. Sellaisen osapuolen alkuperäaineksia, joka ei ole tehnyt sopimusta viimeisen valmistustoimen ja lopullisen määräpaikan osapuolen kanssa, on pidettävä ei-alkuperäaineksina.

Esimerkki 1: EU:ssa suoritettavassa valmistuksessa voidaan hyödyntää Efta-valtioiden alkuperäaineksia, kun tavaran lopullinen määräpaikka on Marokko. Kaikkien näiden maiden välisissä vapaakauppasopimuksissa on diagonaalisen kumulaation soveltamisen mahdollistavat alkuperäsäännöt. Alkuperäselvityksenä on käytettävä EUR–MED-alkuperäselvitystä, jossa on mainittava kumulaation soveltaminen Efta-valtion, esimerkiksi Sveitsin, kanssa.

Esimerkki 2: EU:ssa suoritettavassa valmistuksessa ei voida hyödyntää israelilaista alkuperää olevia aineksia, jos tavara viedään Marokkoon. Israelin ja Marokon välisessä vapaakauppasopimuksessa ei ole diagonaalisen kumulaation soveltamisen mahdollistavia alkuperäsääntöjä.

Lisätietoja asiasta antaa Leena Lehtinen  (Leena.Lehtinen(at)tulli.fi) sekä Tullin alkuperäasiantuntijat.

THT