перейти к содержанию

Sata vuotta sitten: Tullihallitus pakenee Helsingistä

Julkaisuajankohta 28.1.2018 8.00
Tiedote

Sosialidemokraattinen puolue ja punakaartit olivat sopineet vallankumouksen alkamispäiväksi 26. tammikuuta 1918. Kaksi päivää myöhemmin perustettiin Suomen kansanvaltuuskunta, joka julistautui maan uudeksi hallitukseksi. Etelä-Suomen kaupungeissa vallan ottivat 27. päivän illalla aseistetut punakaartit. Aseita ja apua oli saatu venäläiseltä sotaväeltä.

Valtion virastotaloon, jossa Tullihallituskin toimi, oli vuoden alussa määrätty yövartija mahdollisten sisään tunkeutumisten estämiseksi. 27. tammikuuta Helsingin punakaarti alkoi vangita mahdollisia vastavallankumouksellisia ja kerätä yksityishenkilöiltä aseita. Illalla ja yöllä keskustan alueella kuului laukauksia, kun jotkut vastustivat kotiinsa tulleita kaartilaisia. Yöksi määrättiin ulkonaliikkumiskielto.

Uhkaavan tilanteen vallitessa senaatti ja muut virastot lopettivat toimintansa. Näin tapahtui myös Uudenmaankatu 3–5:ssä sijaitsevassa virastotalossa, jonka neljännessä ja viidennessä kerroksessa Tullihallitus oli. Valtion virkamiehet pyrkivät pois kaupungista. Punakaartin antamasta vangitsemismääräyksestä huolimatta kaikki senaattorit ja virkamiehet pääsivät pakoon. 28. päivänä senaatti kehotti kaikkia punaisten hallitseman alueen virkamiehiä ryhtymään lakkoon.

Viimeiset Tullihallituksen kirjeet Helsingissä on päivätty 28. tammikuuta 1918. Yhdessä niistä se ilmoitti tullitoimipaikoille senaatin peruuttaneen kirjojen tuontikiellon, eli kirjoja ei enää tarvinnut takavarikoida. Huomattava osa kirjeistä koski alkoholijuomia. Tullihallitus ilmoitti Tornion tullikamarille hyväksyvänsä jälkikäteen sen varotoimet uudenvuodenaattona, jolloin se oli siirtänyt kaikki kaupungissa olleet takavarikoidut väkijuomat Haaparannan puolelle, jotta venäläiset sotilaat eivät olisi ryöstäneet niitä. Venäjän rajalla vastaaviin toimiin ei voitu ryhtyä. Sortavalan tullikamarin käskettiin pitää edelleen takavarikossa vuodesta 1914 lähtien siellä pidetyt 48 pulloa krimiläisiä viinejä. Saman ohjeen saivat Taipaleen ja Käsnäselän vartiot, joiden hallussa oli 15 pulloa venäläistä marjaviiniä ja 16 litraa spriitä.

Junaliikenne Suomen ja Venäjän välillä jatkui tammikuussa vilkkaana. Rajajoen asemalle saapuvat junat olivat niin täynnä, että tullivartijat eivät päässeet niihin sisään tekemään tarkastuksia. Tullihallitus esitti Rautatiehallitukselle, että konduktöörit auttaisivat tullimiehiä siten, että avaisivat matkustajavaunujen ovet valmiiksi ja kehottaisivat yleisöä tekemään tilaa. Vastausta pyyntöön ei koskaan saatu. Elintarvikkeiden säännöstelyn valvonta aiheutti myös käytännön vaikeuksia. Tampereen tullikamari oli kysynyt, mitä piti tehdä yhdelle ruotsalaisen sinne tilaamalle 10 kilon lihasäilyke-erälle, jolta oli puuttunut vaadittu tuontilupa. Tullihallitus esitti Elintarvikehallitukselle, että lupamääräyksiä voitaisiin hieman helpottaa ja sallia esimerkiksi alle 20 kilon lähetykset ilman lupaa. Toistaiseksi puuttui tieto, kuka Tampereella olisi tuontiluvat voinut myöntää.

Uudenmaankatu 3–5:en jäi vain siellä asuva Rakennushallituksen siivooja, joka tulevina päivinä opasti paikalle tulleita punakaartilaisia, keitti heille kahvia ja sittemmin myös ilmiantoi virkamiesten olinpaikkoja. Siivoojat ja vahtimestarit alkoivat pitää valtion virastorakennuksissa poliittisia kokouksia.

 

Kuva: Uudenmaankatu 1–3 Kolmikulmasta nähtynä. Kuvannut Nils Wasastjerna vuonna 1916. Helsingin kaupunginmuseo. Finna.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan.

Sata vuotta sitten пресс-релиз