Hyppää sisältöön

70 vuotta sitten: Oulun pakkahuone puretaan

16.9.2020 8.00
Tiedote

Pakkahuoneet olivat yleensä tullikamarien yhteydessä sijaitsevia rakennuksia, jotka oli tarkoitettu tullattavan tavaran käsittelyyn. Tavarat purettiin laivoista ja myöhemmin junista pakkahuoneiden vartioituihin varastoihin. Sen jälkeen tullitarkastajat mittasivat tavaroiden painon, jonka mukaan niiden tullimaksu määräytyi. Pakkahuoneita oli 1800-luvun lopulle asti vain tapulikaupungeissa, sillä vain niillä oli oikeus käydä ulkomaankauppaa. Pakkahuoneet poistuivat käytöstä 1970-luvun alkuun mennessä, kun tullauksessa siirryttiin ilmoitusmenettelyyn. Oulun vanha pakkahuone purettiin syksyllä 1950 asemakaavan vastaisena.

Oulu sai tapulioikeudet vuonna 1765, kun Pohjanlahden kauppapakko päättyi. Tämän takia kaupungin täytyi rakentaa itselleen tullikamari ja pakkahuone. Aluksi pakkahuoneena käytettiin raatihuoneen kellareita sekä kaupungin omistamaa aittaa satamassa. Tulliviranomaiset kuitenkin vaativat oululaisia rakentamaan kivisen pakkahuoneen, johon sisältyisi myös tullinhoitajan virkahuoneisto.

Määräyksestä huolimatta lopulta merenrantaan vuonna 1787 valmistunut pakkahuone oli puurakenteinen. Se oli kaksikerroksinen rakennus, jonka pohjakerroksessa oli vaaka- ja pakkahuone sekä yläkerroksessa sali ja kolmesta kamarista koostunut tullinhoitajan huoneisto. Pakkahuone säästyi Oulun vuoden 1822 suurpalolta, koska se sijaitsi niin kaukana kaupunkikortteleista. Tuhoisan tulipalon jälkeen rakennus sai toimia kymmenisen vuotta myös kaupungin raatihuoneena.

Paljon toimintoja, liian vähän tilaa
Oulun kaupungin maistraatin kertomuksissa pakkahuone mainitaan ensimmäisen kerran 1850-luvulla. Tuolloin kaupungin omistamassa puisessa kaksikerroksisessa rakennuksessa oli meritullikamari, satamakonttori, maistraatin arkisto sekä seitsemän huonetta yläkerrassa ja neljä alakerrassa vaakahuonetta ja makasiineja varten. Rakennus oli rannassa alttiina luonnolle, ja Oulujoen pahimpien kevättulvien aikana vesi saattoi nousta vain muutamien senttien päähän pakkahuoneen lattiasta.

1900-luvun alkuun mennessä pakkahuonetta oli laajennettu jo useamman kerran, mutta se oli silti käynyt liian pieneksi. Vuonna 1914 laadittiin suunnitelmat uudesta, huomattavasti suuremmasta pakkahuoneesta, joka rakennettaisiin samalle paikalle. Näitä suunnitelmia ei koskaan toteutettu.

Rautatie mullistaa tavaraliikenteen
Rautatie saapui Ouluun vuonna 1886, ja 1900-luvun alkuun mennessä tavaraliikenne oli siirtynyt pääasiassa raiteille. Vanha pakkahuone sijaitsi hankalasti torinrannassa, kaukana sekä Toppilaan jo 1700-luvulla pääosin siirtyneestä satamasta että rautatiestä. Vuonna 1934 valmistui uusi, moderni pakkahuone lähemmäksi rataa Lyöttyyn, ja vanha pakkahuone jäi varastotilaksi.

Vuoden 1947 Oulun kaupungin asemakaavamuutos käsitti myös torinrannan alueen. Vanha pakkahuone muuttui kaavan vastaiseksi, ja se purettiin syksyllä 1950. Rakennuksen hirret käytettiin kuitenkin uudelleen – niistä rakennettiin VR:n kerhotalo Saaristonkadun ja rautatien viereen. Tämä rakennus purettiin vuonna 2002 VR:n liikenteenohjauskeskuksen tieltä, mutta vanhoja hirsiä käytettiin vielä kerran uudelleen rakennuksen pyörä- ja jätekatosten rakenteisssa. Pakkahuoneen elämä siis jatkuu yhä, vaikkakin hieman eri muodossa.

Kuva: Oulun pakkahuone 1900-luvun alkupuolella. Katokset oli lisätty siihen 1800-luvulla. Tullimuseo.

Lähteet: Oulun Torinrannan kaavoitushistoriaselvitys, arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy. https://www.ouka.fi/oulu/kaupunkisuunnittelu/rakennushistoriaselvitykset; Kaleva 22.4.2002; Kaleva 5.4.2005, Tullilehti 6/1950

Lehdistötiedotteet