Skip to content

Sata vuotta sitten: Tullipoliisi perustetaan itärajalle

Julkaisuajankohta 10.9.2020 9.15
Tiedote

Aina kevääseen 1918 asti Tulli oli ollut Suomen ainoa oma rajaviranomainen. Kun venäläiset poistuivat maasta, uuden rajan ottivat haltuunsa Suomen armeijan yksiköt. Karjalan kannakselle tuli useita uusia toimijoita, kuten erilaisia tiedusteluelimiä, lääkintäviranomaisia, suojeluskuntia sekä erityinen komendanttilaitos. Kun Venäjän kanssa oltiin tekemässä rauhaa, sotilaita ei enää voinut pitää rajaa valvomassa. Karjalan kannaksen erityisongelma oli laajamittainen salakuljetus rajan yli. Vuoden 1920 elokuussa uuteen tilanteeseen pyrittiin vastaamaan perustamalla uusi viranomainen: erityinen Rajamaan tullipoliisi.

Itsenäisyyden alkuvuosia leimasivat sisällissodan jälkeinen epäluulo ja Neuvosto-Venäjän epävarmat olot. Naapurimaan sekasorron vuoksi rajan yli kannatti salakuljettaa Suomesta elintarvikkeita ja kulutustavaroita. Paikalliset asukkaat olivat tottuneita Pietarin-kävijöitä. He kuljettivat jatkuvasti rajan yli kauppatavaraa ja ihmisiä viranomaisista piittaamatta. Rajan pituus oli 120 kilometriä, ja siitä osan muodostava Rajajoki oli niin matala, että sen yli saattoi paikoin kahlata. Ajoittain rajan yli saattoi päästä jopa täysin kuivin jaloin. Rajan valvojia oli auttamatta liian vähän, vaikka virallisesti raja yli täysin suljettu.

Uusi rajakomendantti saa idean

Vuoden 1920 alussa Suomen rajalla palvelevia joukko-osastoja oli järjestelty uudelleen, ja niiden komentajaksi tuli everstiluutnantti Axel Erik Heinrichs. Huhtikuussa hänestä tehtiin myös rajamaan komendantti, jolloin hänestä tuli tullitarkastuksen ylin valvoja. Tulli oli itärajalla rajavalvontaa, järjestystä ja turvallisuutta koskevissa asioissa hänen alaisuudessaan. Komendantti tahtoi tehostaa erityisesti salakuljetuksen vastaista taistelua.

Kun välitön sodan vaara rajalla oli poistumassa, Karjalan kannaksesta oli entistä enemmän tulossa pelkkä tullivalvontakysymys. Heinrichin pääajatus oli muodostaa valtakunnan rajan taakse sisäinen tulliraja, jonka yli raja-alueelle saisi kuljettaa tavaroita muualta maasta vain erityisluvalla. Uutta sisärajaa oli määrä valvoa erityisillä kontrollipisteillä. Tullihallitus kannatti suunnitelmaa, sillä sen uskottiin voivan parantaa tullivartioinnin puutteita. 

Ainoana muutoksena Heinrichsin esitykseen Tullihallitus esitti Perkjärven rautatieaseman jättämistä uuden tullirajan ulkopuolelle, jotta Viipurin ja Perkjärven välinen vilkas taloudellinen liikenne ei häiriintyisi tarkastuksista. Tullin mukaan käytännöllisempi paikka valvontapisteelle oli hieman hiljaisempi Uudenkirkon asema. Heinrich suostui tähän keskusteltuaan pääjohtaja Wilhelm Gabriel Poppiuksen kanssa.

Tullipoliisi valvoo sisäistä tullirajaa

Sisäisen tullirajan valvomista varten muodostettiin kesän 1920 lopulla lisäksi kokonaan uusi viranomainen, tullipoliisi, joka oli samanaikaisesti sekä Tullihallituksen että Rajamaan komendantin alainen. Sen varsinaiseksi päälliköksi tuli Tullin rajatarkastaja Einari Rydman.

Kannaksen tullipoliisi koostui aluksi vain 44 miehestä, 14 hevosesta ja kolmesta moottoriveneestä. Tullihallitus piti tärkeänä, että tullipoliisi pysyisi erillään muusta tullilaitoksesta. Eroa virkojen välillä osoitettaisiin virkapuvuilla. Tullipoliisi käytti sotilasunivormua ja Tullin virkalakkia. Sisäisen tullirajan lisäksi tullipoliisi partioi muuallakin Rajamaassa.

Uudet tullipoliisiasemat perustettiin Suomenlahdelta Laatokkaan ulottuvalle sisäiselle tullirajalinjalle. Rajamaasta sai poistua ilman henkilöllisyyspapereita, mutta sinne tuleville piti aina olla kulkulupa. Tavaraa tuovilla oli oltava vielä erillinen kuljetuslupa. Salakauppaa yritettiin estää myös kieltämällä ruplasetelien hallussapito ja tavarantuonti Rajamaahan ilman komendantin antamaa lupaa. Salakuljetuksessa käytettiin laajasti maksuvälineenä tsaarinajan ruplia. Ihmiset uskoivat vahvasti vanhojen aikojen palaavan takaisin.

Tullipoliisin historia jää lyhyeksi

Tullipoliisin tarina jäi lyhyeksi, vain vuoden mittaiseksi. Vuoden 1922 alkaessa tilalle perustettiin Kannaksen Rajavartiosto, joka harjoitti laajaa yhteistoimintaa tulliasemien miehistön kanssa. Pääsyy tullipoliisin lakkauttamiseen oli sen kalleus, mutta päätökseen liittyi myös puoluepoliittisia kiistoja. Useat poliitikot halusivat siirtää rajan valvonnan suojeluskunnille.

Vuonna 1936 tulliasemat poistuivat Karjalan kannakselta, ja tehtävän otti kokonaisuudessaan hoitoonsa Rajavartiolaitos. Tullin toimintaa oli jatkettu alueella, koska oli uskottu, että Kannaksen vanhat rajanylityspaikat olisi voitu jälleen avata liikenteelle. Tämä ei koskaan toteutunut, ja ainoana rajanylityspaikkana pysyi talvisotaan saakka Rajajoen rautatieasema. 

Kuva: Metsäpirtin Hatakkalan vartion ratsutullipoliisit O.Haapasaari ja J.Haikonen, Tullimuseo.

Lähteet: Suomen asetuskokoelma 126/1920 ja 240/1920, Suomeen ja maailmalle: Tullilaitoksen historia- Heikkinen Sakari, Tulli Karjalassa- Janne Nokki, Rajavartioston nettisivu https://www.raja.fi/k-sr/perinteet/kannaksen_ja_salmin_rajavartiosto

Article Media release Sata vuotta sitten