Skip to content

Sata vuotta sitten: Tullineuvosto pakenee Viipuriin, kokoonpanoa supistetaan

Julkaisuajankohta 5.4.2018 8.00
Tiedote

Suomen tullineuvosto käsitteli 5. huhtikuuta 1918 kansanvaltuuskunnan antamaa määräystä sen siirtymisestä Helsingistä Viipuriin. Tullineuvosto koki, että sillä oli valta päättää asiasta itse. Tullineuvosto totesi joutuvansa lähtemään Helsingistä ”vastoin vakaumustaan, mutta tilanteen pakottamana”. Neuvoston jäsenet olivat sitä mieltä, että määräykseen oli syytä suostua. Tärkeimpänä syynä he pitivät toista kansanvaltuuskunnan määräystä, jolla kaikki miespuoliset henkilöt joutuisivat aseisiin ja punakaartiin. Se oli pyytänyt tullineuvostolta listaa työ- ja asevelvollisista tullimiehistä. Niinpä tullineuvosto oli valmis muuttamaan Viipuriin ”pelastaakseen toverikunnan sekä itsensä tästä ja vielä kenties uhkaavista vaaroista”.

Keskustelu osoittaa neuvoston ottaneen tässä vaiheessa etäisyyttä yhä heikommalla olevaan punaiseen hallitukseen ja korostaneen omaa riippumattomuuttaan. Käytännössä tullineuvoston valta oli tässä vaiheessa huvennut olemattomiin. Kovin suuresta vallankumousinnostakaan ei voinut enää puhua, vaan lähinnä haluttiin päästä pakoon. Saksalaiset joukot lähestyivät pääkaupunkia Kirkkonummen suunnalta.

Helsingissä tullineuvostoa palvelleet kirjaaja, konekirjoittaja ja puhtaaksikirjoittaja vapautettiin toimistaan, ja heille maksettiin puolen kuun palkka. Kun tullineuvosto pääsi Viipuriin 8. huhtikuuta 1918, sille annettiin sikäläisestä tullikamarista kolme huonetta. Tullineuvoston apulaiseksi määrättiin viipurilainen tullivartija Kustaa Mäkelä.

Reilu viikko myöhemmin keskusteltiin Suomen tullineuvoston kuusihenkisen kokoonpanon supistamisesta puolella. Vastaavia supistuksia tehtiin muissakin viranomaisneuvostoissa. Tulevan kokoonpanonsa tullineuvosto sai päättää itse. Pitkän ja ilmeisen kiihkeän keskustelun jälkeen päätettiin, että neuvostoon jäisivät enää Alfred Blomqvist, Knut Kangas ja Kalle Lindholm. Pois lähtivät August Salmela, Pekka Kekarainen ja Juho Paananen. Heille koetettiin järjestää muuta tehtävää. Paanasesta tuli tullineuvoston rahastonhoitaja. Muodollisesti uusi kokoonpano astui voimaan 13. huhtikuuta 1918.

Omin lupinensa Viipuriin oli tullut myös Turun tullikomissaari Juho Laine. Tullineuvosto päätti 12. huhtikuuta vaatia Laineelta kirjallista selitystä siitä, mikä oli poistumisen syynä, kenelle valtuutetun tehtävät oli jätetty ja mitä oli tapahtunut tullikamarin kassalle. Kirjallista vastausta ei ole säilynyt, eikä Laine näytä sellaista edes koskaan antaneen. Sittemmin hän kertoi valkoisille kuulustelijoilleen poistuneensa Turusta pakolaisjunalla 10. huhtikuuta saatuaan paikalliselta miliisilaitokselta kehotuksen paeta. Viipurissa punakaarti pidätti Laineen ensin ilmeisesti vakoojaksi epäiltynä, mutta tullineuvosto järjesti hänet vapaaksi, jonka jälkeen hän pakeni Viipurista Kotkaan.

Laine oli saanut moitteita tullineuvostolta aiemminkin. Jo 26. maaliskuuta 1918 Pekka Kekarainen oli moittinut neuvoston kokouksessa Laineen ”harkitsematonta omavaltaista kiirettä”, kun hän oli palkannut Turkuun uutta henkilökuntaa, joilta puuttui kansakoulusivistys, vaikka tarjolla olisi ollut riittävästi hakijoita, joilla sellainen oli.

Sittemmin Suomen tullineuvoston kerrotaan viettäneen viimeiset päivänsä Viipurin rautatieasemaa vastapäätä olleessa kahvilassa. Pöytäkirjoja kokouksista ei enää huhtikuun puolivälin jälkeen pidetty.

Viipurin tullikamarirakennus valmistui 1800-luvun lopulla. Tullimuseo.

Viipurin tullikamarirakennus valmistui 1800-luvun lopulla. Tullimuseo.

Article Media release Sata vuotta sitten