Skip to content

Sata vuotta sitten: Nälkä tuntuu ensimmäisenä rajalla

Julkaisuajankohta 13.6.2017 9.00
Tiedote

Tammikuussa 1917 senaatti määräsi osalle Suomesta Venäjälle vietäville elintarvikkeille, muun muassa voille, vientirajoituksia. Tarkoitus oli turvata elintarvikkeiden saanti Suomessa, mutta kiellon vuoksi salakuljetus Venäjälle lisääntyi.     

Senaatin kamaritoimituskunnan elintarveosasto tiedusteli toukokuun alussa 1917 Tullihallitukselta, oliko tammikuussa annettu päätös elintarvikkeiden vientikiellosta ”käytännössä osoittautunut tarkoitustaan vastaavaksi” Venäjän raja-alueella ja oliko määräyksiä kenties syytä muuttaa.

Tullihallitus vastasi 5. kesäkuuta 1917 todeten, että kielto oli yhä syytä pitää voimassa, sillä se oli osoittautunut tehokkaaksi keinoksi torjua elintarvikkeiden salakuljetusta. Lupa kuljetuksiin tarvittiin aina paikallisilta elintarvelautakunnilta. Niille Tulli myös luovutti kaikki takavarikoimansa elintarvikkeet.

Samana päivänä Tullihallitus välitti senaatille Lipolan tullivartion päällysmiehen kirjallisen ilmoituksen siitä, kuinka Venäjän rajavartioston sotamies oli 29. toukokuuta kahden siviilihenkilön avustamana vienyt väkisin Lipolan tullipuomin kautta kaksi säkkiä perunoita sekä kauroja ja rukiita säkilliset kumpaakin. Venäjän rajavartiostoilla oli jonkin aikaa ollut oikeus viedä itselleen ruokaa Suomesta. Tulli valvoi lupia.

Elintarvikkeiden salakuljetustapaukset rajalla olivat koko ajan lisääntyneet. Esimerkiksi Kuokkalan rautatieasemalla palveleva ylipäällysmies oli keväällä 1917 takavarikoinut junasta yhdeksän Helsingistä lähetettyä kauppamatkustajan kirstua, joissa oli yhteensä 579 kiloa voita. Sisällöksi helsinkiläinen liikemies oli ilmoittanut painohiivaa. Kun kirstuja oltiin kesäkuussa lähettämässä Terijoen tullitoimitukseen, paikallinen työväki ja miliisi estivät lastauksen ja pakottivat Tullin luovuttamaan voit Kuokkalan elintarvelautakunnalle. Tästä määrättiin poliisitutkinta.

Nälkää nähtiin myös Tullissa. Terijoen tullitoimitus pyysi 2. kesäkuuta 1917 Tullihallitusta kääntymään senaatin puoleen, jotta valtio voisi jakaa tullihenkilökunnalle välttämättömiksi katsotut elintarvikkeet. Tähän Tullihallitus suostui 13. kesäkuuta ja perusteli asiaa senaatille sillä, että Terijoella elintarpeiden hinnat olivat huvila-asutuksen vuoksi ”huimaavasti kohonneet”, eivätkä tullimiesten palkat riittäneet ruuan hankkimiseen. 

Tullihallituksen vt. pääjohtaja Oskari Autere totesi kesäkuussa 1917 senaatille käyneensä paikan päällä itsekin ja havainneensa omin silmin leivän, lihan ja maidon kilohinnat muuta maata korkeammiksi. Jos senaatti ei voinut suostua, niin Tullihallitus esitti nöyrimmästi, että tullihenkilöstö edes saisi samat elintarvikkeet, jotka senaatti oli jo myöntänyt valtionrautateiden henkilökunnalle.

Kuva: Joutselän (entinen Rajajoki) entinen tullivartiorakennus vuonna 1918 (Tullimuseo)

Vuosi 2017 on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoden ajan Tullin historiamuistelut omistetaan vuoden 1917 tapahtumille. Tuomme esiin asioita, jotka koskivat Tullin päätehtäviä ulkomaankaupan edistäjänä, säätelijänä ja valvojana.

Suomen ulkomaankauppaan ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisvuoden tapahtumat vaikuttivat vuosikymmeniä. Tulli valaisee itsenäisen Suomen kriittisiä vaiheita julkaisemalla artikkeleita, tarinoita ja kuvia 1800-luvun lopulta lähtien laatimiensa ulkomaankaupan tilastojen pohjalta.

Media release Sata vuotta sitten