Sata vuotta sitten: Koskeeko alkoholikielto myös lääkkeitä ja hajuvesiä?
Maailmansodan aikana myös alkoholiin kohdistui monia rajoituksia. Kun olot vuonna 1917 vapautuivat, alkoholimääräyksiä alettiin kiristää. Senaatti kielsi 4. syyskuuta 1917 alkoholin valmistuksen ja rajoitti sen varastointia ja myyntiä. Päätöksen valvonta kuului myös Tullille. Päätöksen käytännön toimeenpanossa ilmeni pian monia tulkintaongelmia.
Päätöksen nojalla kaikki kaupalliset alkoholivarastot olivat takavarikossa. Myös kaikki tullivarastoissa jo oleva, tullaamaton alkoholi oli takavarikoitava. Kielto koski myös maahan tulevaa alkoholia. Alkoholin rajaksi määriteltiin 2 tilavuusprosenttia, mutta määräys ei koskenut denaturoitua alkoholia. Alkoholin varastointi sallittiin vain apteekeille. Omaan käyttöön tulevan alkoholin hallussapito oli kuitenkin edelleen sallittua. Alkoholia sai myydä vain denaturoituna tai senaatin elintarveosaston luvalla.
Tullihallitus tiedusteli lokakuussa senaatin elintarveosastolta, koskiko kielto ”vain juomatavaroita”, eli miten oli suhtauduttava hajuvesiin ja lääkeaineisiin, jotka usein sisälsivät alkoholia. 27. marraskuuta 1917 senaatin elintarveosasto vastasi, että päätös oli ”käsitettävä ilman mitään väljentävää tulkintaa”. Silti lääkeaineet ja hajuvedet, jotka voitiin ”katsoa denaturoitujen luontoisiksi”, voitiin vapauttaa kiellosta, jos niiden koostumuksen vahvisti tullilaitoksen kemisti. Siten kaikissa epävarmoissa tapauksissa tullitoimipaikan oli lähetettävä kemistille näyte.
Tapausten määrä alkoi kasvaa. Viipurin tullikamari pidätti marraskuun 1917 alussa Osakeyhtiö Viipurin Rohdoskaupalle Tukholmasta saapuneet yhdeksän postipakettia, joissa oli 96 pulloa hajuvettä. Sama tullikamari otti haltuunsa myös Kangasalla asuvalle tohtori Jäderholmille Venäjältä tulleen postipaketin, jossa oli ”venäläistä lääkintäviiniä”. Rauman tullikamari takavarikoi apteekkari Carl Rundqvistille saapuneen laatikollisen konjakkia. Oulussa takavarikoitiin apteekkari Hugo Hasselblattin maahan tilaama linimentti nimeltä Pain Expeller.
Joulukuussa Tullin kemisti Helsingissä ehti tutkia näytteet Viipurin rohdoskaupan ja tohtori Jäderholmin tavaroista. Hajuvesi voitiin vapauttaa takavarikosta ja luovuttaa vastaanottajalle, koska rohdoskauppa oli ennättänyt hankkia senaatista tuontia varten erillisen lupatodistuksen.
Kemistin lausunnon mukaan ”venäläisessä lääkintäviinissä” oli alkoholia 10,46 prosenttia, ekstraktia 2,14 grammaa sataa kuutiosenttimetriä kohden sekä tuhkaa 0,26 grammaa sataa kuutiosenttimetriä. Aine kuitenkin vastasi ”sekä kokoomukseltaan että maultaan venäläistä punaviiniä”. Tohtori Jäderholm lähetti sittemmin Tullille kirjeen, jossa totesi lääkintäviinin olevan ”aiottu eräälle sairaalle”. Asia ei ollut vielä tällä selvä, vaan 8. tammikuuta 1918 Tullihallitus alisti asian Elintarvehallitukselle, jotta saataisiin periaatteellinen kanta kaikkiin vastaaviin tapauksiin.
Marraskuussa 1917 Venäjältä oli saapunut Viipuriin paketti myös Imatralla asuvalle kreivitär Maria Karlovna Saltikovalle. Siinä oli kolme pulloa venäläistä alkoholipitoista hajuvettä ja toiset kolme pulloa alkoholipitoista ulkomaista kosmeettista ainetta. Nämäkin näytteet tullilaitoksen kemisti tutki. Hänen mukaansa aineet oli katsottava ”denaturoidun alkoholin luontoisiksi”, eli ne voitiin luovuttaa vastaanottajalle.
Vuosi 2017 on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoden ajan Tullin historiamuistelut omistetaan vuoden 1917 tapahtumille. Tuomme esiin asioita, jotka koskivat Tullin päätehtäviä ulkomaankaupan edistäjänä, säätelijänä ja valvojana.
Suomen ulkomaankauppaan ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisvuoden tapahtumat vaikuttivat vuosikymmeniä. Tulli valaisee itsenäisen Suomen kriittisiä vaiheita julkaisemalla artikkeleita, tarinoita ja kuvia 1800-luvun lopulta lähtien laatimiensa ulkomaankaupan tilastojen pohjalta.
