Hyppää sisältöön

Sata vuotta sitten: Punainen Tulli vastustaa punaista tullipolitiikkaa

Julkaisuajankohta 14.3.2018 8.00
Tiedote

 

Punaisen Suomen vallankumoushallitus, Kansanvaltuuskunta, ajoi tullipolitiikkaa, jossa kansan tarvitsemat tavarat saisivat tullivapauden tai tullihelpotuksia. Suomen tullineuvosto ei ehdotuksia purematta niellyt.     

Kansanvaltuuskunta oli tammikuusta 1918 alkaen laatinut esitystä Suomen tasavallan uudeksi valtiosäännöksi. Esitykseen oli kirjattu, että ulkomaisia kauppasopimuksia solmittaessa tuli ottaa periaatteeksi, että ”kansan yleisesti tarvitsemat kulutustavarat” olisivat tullivapaita tai ainakin niillä pitäisi olla alennetut tullimaksut. Sama vaatimus päti teollisuuden ja maatalouden tarvitsemiin aineisiin ja välineisiin.

Punaisen Suomen tasavallan valtiosääntöä ei koskaan ehditty saattaa voimaan. Tästä huolimatta kansanvaltuuskunta ilmoitti Suomen tullineuvostolle 6. maaliskuuta, että jatkossa kaikki sen elintarveosaston maahan tuottamat kulutustavarat ja elintarvikkeet olisivat tullivapaita. Tullineuvosto käsitteli asiaa 14. maaliskuuta 1918 ja totesi määräyksen liian epämääräiseksi. Se päätti pyytää tarkempaa luetteloa määräyksen alaisista tavaroista.

Samalla Helsingin tullikamarineuvosto, jonka valvonnan alla oli runsaasti talletusmakasiinissa olevia tavaroita, tiedusteli, kuinka uutta määräystä oli sovellettava. Kansanvaltuuskunnan elintarveosasto oli jo tallettanut tullikamarin kassaan rahaa sillin ja sardiinin tullaamiseksi tullivarastoista. Koska talletus oli tehty ennen uutta tullivapautta, tullineuvosto määräsi hoitamaan tullaukset loppuun aiempien määräysten mukaisesti.

22. maaliskuuta kansanvaltuuskunta toimitti vastauksensa tullineuvostolle. Siinä tullivapauden määrittelyongelma ratkaistiin siten, että kaikki tavarat, joiden maahantuojana oli elintarveosasto tai niissä oli punakaartin intendenttilaitoksen määräys tai osoite, oli aina annettava ulos tullivapaasti.

Helsingin tullikamarineuvosto kuitenkin ilmoitti vajaa viikko myöhemmin, että sen mielestä näin laaja määräys oli ”arveluttava” ja vieläpä voimassaolevan lainsäädännön vastainen. Vaikka myönsi elintarvikepulan, tullikamari ei katsonut voivansa noudattaa määräystä ja kehotti, että Suomen tullineuvoston olisi koetettava saada se perutuksi. Tämä oli 8. huhtikuuta Helsingin tullikamarineuvoston viimeinen kokous ja samalla viimeinen sen käsittelemä asia.

Sen sijaan toisessa Suomen tullineuvoston 14. maaliskuuta 1918 kokouksessa käsittelemässä asiassa ideologia ja laillisuus näyttivät menevän yksiin paremmin. Kansanvaltuuskunnan raha-asiainosasto oli pyytänyt tullineuvoston lausuntoa Karjalan kannaksella olevan Halilan parantolan anomasta tullivapaudesta. Tullineuvosto katsoi, että koska muillekaan Suomen parantoloille ei ollut annettu tullivapautta, ja koska Halilaa käytti pääasiassa ”Venäjän varakkaampi väestö”, anomus oli syytä hylätä.

Kansanvaltuuskunta kuitenkin suostui anomukseen. Se ilmoitti tullineuvostolle Halilan parantolalle Venäjältä tuotavien tullivapaiden tavaroiden ylärajat. Huhtikuun 4. päivä 1918 Tullineuvosto päätti jättää asian pöydälle, eikä määräystä toistaiseksi sovellettu. Siihen ei enää ehditty palata.

Haminan tullikamarin päivystyshuone. Tullimuseo.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan.

Artikkeli Mediatiedote Sata vuotta sitten