Sata vuotta sitten: ”Kurjuus ja koleran ies” Tullin torjuttavana

7.8.2018 12.27
Tiedote

”Koleran ies on monta kertaa kauheampi kuin konsanaan Leninin ja Trotskin walta”, kirjoitti Itä-Suomen Työmies 1.8.1918 Venäjällä riehuvasta koleraepidemiasta. Vuosina 1914–1918 kolera levisi Euroopassa, ja sen pelättiin leviävän Ruotsin ja Venäjän kautta myös Suomeen.

Heinäkuussa 1918 Suomen lehdistössä kirjoiteltiin runsaasti naapurimaiden koleratilanteesta. Koleraa aiheuttavan bakteerin itämisaika on lyhyt, kahdesta tunnista muutamaan päivään, ja nestehukasta ja shokista johtuva kuolema saattaa seurata hyvinkin nopeasti. Kolera siis ymmärrettävästi aiheutti pelkoa, sillä kuoleman uhka oli todennäköinen. Pietarin ja Tukholman ympäristöt olivat koleran saastuttamia, joten Suomen rajoilla oli ryhdyttävä toimeen epidemian leviämisen estämiseksi. Koleran torjunnassa noudatettiin Senaatin 20.4.1909 antamaa päätöstä, joka sisälsi tarkat määräykset koleran torjumisesta ja vastustamisesta.

Tullihallitus lähetti tullikamareille toimintaohjeet, miten esimerkiksi satamiin saapuvien laivojen kanssa oli toimittava. Kaikkien laivojen, jotka olivat joutuneet jollakin tavalla tekemisiin koleran kanssa, oli nostettava satamaa lähestyessään karanteenilippu ja odotettava maasta erillään lääkäriä, joka tarkasti laivan. Valvontaa varten pestattiin erityiset koleratarkastus- ja kolera-asiainlääkärit.  Lisäksi Venäjällä ”vallitsevan sekasorron ja maassa riehuvien kulkutautien vuoksi” kaikki Venäjän satamista tulevat laivat joutuivat Suomeen saapuessaan kahden viikon karanteeniin, ja tullihenkilökunnan tuli huolehtia, että näin tapahtui. 

Itäraja suljettiin epidemian estämiseksi

Suomen ja Venäjän välinen raja etenkin Karjalan kannaksella haluttiin pitää mahdollisimman tiukasti kiinni. Kaikki laivaliikenne Suomen ja Venäjän satamien välillä oli ilman sisäasiainministeriön antamaa erityistä lupaa kielletty. Heinäkuun lopussa Tullihallitus lähetti meritullikamareille kiertokirjeen, jossa kehotettiin tarkastamaan myös kaikki Ruotsista tulevat laivat, sillä kolera levisi myös Tukholmassa ja sen ympäristössä. Itärajan virkaa tekevälle tullitarkastajalle John August Hellénille Tullihallitus lähetti 30.7.1918 erikseen ohjeen siitä, kuinka piti kohdella sellaisia henkilöitä, jotka olivat vastoin määräyksiä onnistuneet ylittämään rajan. Myös heidät oli pidettävä 14 vuorokautta karanteenissa. Kolmas elokuuta Suomen senaatin sisäasiaintoimikunta vielä määräsi, että kaikki Venäjältä tulevat, niin pidätetyt kuin muutkin henkilöt, oli pidettävä karanteenissa ennen kuin heidät voitiin päästää Suomen puolelle.

Kolerasta ei oltu turhaan huolissaan, sillä Pietarissa oli heinäkuun loppuun mennessä kuollut jo yli 2 000 henkilöä. Koleraa vastaan pystyttiin myös suojautumaan: Lääkintöhallitus pyysi Tullihallitusta huolehtimaan, että ne henkilöt jotka joutuivat tekemisiin Venäjältä tulevien laivojen kanssa, antaisivat rokottaa itsensä. Suomen virallisen tilaston mukaan koleraan kuoli koko vuonna vain parikymmentä henkeä. Vankileireillä kuolleet kuitenkin puuttuvat tilastoista. Muihin kulkutauteihin väkeä sen sijaan kuoli huomattavan paljon.

Asiakastiedotteet